Pa­ko­pe­le­jä Yli-Lau­ro­se­lan his­to­rial­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä

Yli-Lau­ro­se­lan ta­lo­museon ”museo­tä­ti” Lea Salin tyk­kää talon his­to­rian esit­tä­mi­ses­tä pa­ko­pe­lien kaut­ta. Salin aloit­ti työn­sä Yli-Lau­ro­se­las­sa ke­säl­lä 2017. Sa­ma­na vuon­na myös pa­ko­pe­li­boo­mi ran­tau­tui Il­ma­joel­le.

–Tämä on poik­keuk­sel­lis­ta. Yli-Lau­ro­se­lan pa­ko­pe­li­huo­neet ovat har­vo­ja his­to­ria­tee­mai­sia pe­li­huo­nei­ta Suo­mes­sa, Salin ker­too.

Yli-Lau­ro­se­lan his­to­ria juon­taa juu­ren­sa 1840-lu­vul­le. Maa­lais­ta­lo ra­ken­net­tiin vuon­na 1848 ja se oli asu­tet­tu­na 1960-lu­vul­le saak­ka. 1970-luvun alus­sa museo­vi­ras­to lu­nas­ti ra­ken­nuk­sen ja siitä teh­tiin museo­koh­de.

Sa­li­nin mu­kaan Yli-Lau­ro­se­lan his­to­ri­aan kuu­luu lu­kui­sia ta­ri­noi­ta. Talon kol­mes­sa pa­ko­pe­li­huo­nees­sa on ha­lut­tu mu­kail­la näitä ta­ri­noi­ta hie­man vä­ri­ky­nää käyt­täen.

Yksi pa­ko­pe­li­huo­neis­ta on ko­sio­ka­ma­ri, joka on ollut ennen talon tyt­tä­ren huo­nee­na. Toi­set kaksi huo­net­ta ovat pe­rin­tö­ul­lak­ko, jossa pe­laa­jat osal­lis­tu­vat suvun ko­kouk­seen talon tu­le­vai­suu­des­ta sekä ai­ka­kii­pe­li, jossa pe­laa­jien teh­tä­vät liit­ty­vät talon his­to­rial­li­seen Kön­nin kel­loon.

Yli-Lau­ro­se­lan Kön­nin kello on al­ku­pe­räi­nen ja se on tehty 1800-luvun alus­sa. Yhden ta­lo­museoon si­joi­te­tun pa­ko­pe­li­huo­neen teh­tä­vät ovat­kin ra­ken­tu­neet tämän kel­lon ym­pä­ril­le.

Pa­ko­pe­li­kon­sep­ti sopii mo­nil­le eri ryh­mil­le. Sa­li­nin mu­kaan vie­rai­li­joil­ta saama pa­lau­te on ollut läh­tö­koh­tai­ses­ti aina po­si­tii­vis­ta. Yli-Lau­ro­se­lan pe­li­huo­nei­den vah­vuu­dek­si Salin kokee ta­ri­nal­li­suu­den ja opet­ta­vuu­den.

Teks­ti ja kuvat: Lin­nea Vir­ta­nen

Lea Salin aloit­ti työt Yli-Lau­ro­se­las­sa ke­säl­lä 2017. Pa­ko­pe­li­toi­min­nan ja museon yl­lä­pi­don li­säk­si Sa­li­nin vas­tuu­alu­ee­na on museo­kah­vi­la Edlan pyö­rit­tä­mi­nen.

Ka­hi­luo­don kar­ta­no tu­tus­tut­taa aa­te­lis­kult­tuu­riin

Ka­hi­luo­don aa­te­lis­kar­ta­no on yksi suo­si­tuim­pia vie­rai­lu­koh­tei­ta Seu­ra­saa­res­sa. Aa­te­lis­kar­ta­no on kes­kio­sal­taan kak­si­ker­rok­si­nen. Siinä on kaksi si­sään­käyn­tiä, mikä oli tuo­hon ai­kaan har­vi­nais­ta. Ra­ken­nuk­ses­sa on kolme salia, keit­tiö ja yh­dek­sän muuta huo­net­ta.

Suuri pu­nai­nen kar­ta­no kiin­nos­taa myös Seu­ra­saa­res­sa vie­rai­li­joi­ta. Se on ra­ken­net­tu 1700-luvun lo­pul­la ja ollut usei­den so­ti­las- ja vir­ka­mies­su­ku­jen hal­lus­sa: Ille, Foo­tan­gel, Starck, von Knor­ring ja von Troil. Kar­ta­no siir­ret­tiin Lou­nais-Suo­men Tai­vas­sa­los­ta Seu­ra­saa­reen vuon­na 1926.

Ka­hi­luo­don kar­ta­no pihan puo­lel­ta. Kar­ta­noa ym­pä­röi­vä puis­to pol­kui­neen oli tär­keä osa sää­ty­läis­kult­tuu­ria ja yl­pey­den aihe omis­ta­jal­leen.

Vas­ta­val­mis­tu­nut mat­kai­lu­pal­ve­lu­jen tuot­ta­ja Pau­lii­na Kor­ho­nen suo­rit­ti viime ke­sä­nä opis­ke­luun­sa liit­ty­vän työ­har­joit­te­lun toi­mien op­paa­na Seu­ra­saa­res­sa.

– Suo­sik­ki­koh­tee­ni Seu­ra­saa­res­sa on Ka­hi­luo­don kar­ta­no. Sen si­sus­tuk­ses­sa val­lit­se­va tyy­li­suun­ta on ro­ko­koo, joka on mie­lee­ni.

Ro­ko­koo si­sus­tuk­sen tyy­li­suun­ta­na on syn­ty­nyt Rans­kan ho­vis­sa 1700-luvun al­ku­puo­lel­la. Ro­ko­koon piir­tei­tä ovat mu­ka­vuu­den ta­voit­te­lu, siro lei­kil­li­syys, eloi­sat ää­ri­vii­vat, kaa­re­vat lin­jat ja kevyt vä­rias­teik­ko.

Pau­lii­na Kor­ho­nen suo­sit­te­lee tu­tus­tu­maan Seu­ra­saa­ren museo­ra­ken­nuk­siin ja nä­ke­mään, miltä maa­il­ma on näyt­tä­nyt kym­me­niä, jopa sa­to­ja vuo­sia sit­ten.

Teks­ti ja kuvat: Tarja Sam­mal­kor­pi

Ka­hi­luo­don aa­te­lis­kar­ta­no vie­hät­tää minua, sillä olen kiin­nos­tu­nut van­has­ta ajas­ta, ra­ken­nuk­sis­ta sekä tyy­li­suun­nis­ta, ker­too Pau­lii­na Kor­ho­nen.

De­sign­museon ra­ken­nus kät­kee si­sään­sä pit­kän his­to­rian

De­sign­museon ra­ken­nus on näyt­tä­vä ja he­rät­tää var­mas­ti ohi­kul­ki­jan huo­mion. Vuon­na 1895 ra­ken­net­tu Gus­tav Ny­strö­min suun­nit­te­le­ma ra­ken­nus ei ole aina kui­ten­kaan ollut museo. Alun perin se ra­ken­net­tiin kou­lu­ra­ken­nuk­sek­si ruot­sin­kie­li­sel­le op­pi­kou­lul­le (Lä­ro­ver­ket för gos­sar och flic­kor), joka oli Suo­men en­sim­mäi­nen vi­ral­li­nen yh­teis­kou­lu.

De­sign­museo (ent. Tai­de­teol­li­suus­museo) on pe­rus­tet­tu vuon­na 1873. Museo ehti toi­mia eri pai­kois­sa esi­mer­kik­si Ate­neu­min ra­ken­nuk­ses­sa, kun­nes se muut­ti ny­kyi­seen ra­ken­nuk­seen­sa sen va­pau­dut­tua kou­lu­käy­tös­tä vuon­na 1978.

Ra­ken­nuk­sen pitkä his­to­ria näkyy sekä ul­ko­puo­lel­ta, että si­säl­tä. Tämä joh­tuu osit­tain siitä, että kiin­teis­tö on suo­jel­tu juuri sen his­to­rian vuok­si.

– Si­sään­tu­loau­las­sa on al­ku­pe­räi­set kat­to­maa­lauk­set ja museon kah­vi­las­sa on al­ku­pe­räi­siä sei­näfrii­se­jä. Myös kakluu­nit ovat pai­koil­laan, ker­too De­sign­museon joh­ta­ja Jukka Sa­vo­lai­nen.

Suo­jel­tu ja alun perin kou­lu­käyt­töön suun­ni­tel­tu ra­ken­nus luo myös haas­tei­ta museo­toi­min­nal­le. Esi­mer­kik­si ra­vin­to­la­ti­lo­ja ei ole mah­dol­lis­ta ra­ken­taa ja ylei­sö­toi­min­nan ti­la­tar­pei­siin ei pys­ty­tä kun­nol­la vas­taa­maan.

Uniik­ki, his­to­rial­li­nen ra­ken­nus luo kui­ten­kin kau­niit puit­teet museo­kä­vi­jöil­le. Näyt­te­lyi­den li­säk­si ra­ken­nus tar­jo­aa kat­sel­ta­vaa myös his­to­rian­sa vuok­si.

Teks­ti ja kuva: Julia Her­mans­son

De­sign­museo si­jait­see Kor­kea­vuo­ren­ka­tu 23:ssa, Kaar­tin­kau­pun­gis­sa Hel­sin­gis­sä.