Tarinoiden kehto

Puu-Vallilassa Vallilankatu 19:nnen ja Keuruuntie 1:en kulmauksen kaksikerroksinen puutalo on kerännyt yli satavuotisen historiansa aikana paljon muistoja.

Pikku-Vallilan talo valmistui Leuto A. Pajusen piirtämänä ja työmies D. Hännisen rakennuttamana 1914 osana työläiskaupunginosaksi tarkoitettua Puu-Vallilaa. Pientaloalue valmistui kokonaisuudessaan 1910-1920-luvuilla Helsingin pohjoiselle rajalle tarjoten huokeita, joskin ahtaita asuntoja Sörnäisten tehtaiden ja sataman läheisyydessä.

Aikalaistarinat kertovat talon alakerrassa toimineen alkuun suutarinverstaan tai jalkineputiikin. Myöhemmin tilassa on ollut sekatavarakauppa ja legendaarinen ravintola. Kuvaavaa on, ettei yksiselitteistä totuutta ole kellään, vaan päinvastoin sitäkin useampia tarinoita.

– Yksi ainut negatiivi talosta löydettiin aikoinaan tehdyn remontin yhteydessä tuolta takan takaa, kertoo ravintoloitsija Maija Kimpanpää, joka toimii kolmen muun osakkaan kanssa Pikku-Vallilassa. Negatiivista kehitettiin myöhemmin suurkuvatuloste, mutta negatiivin kohtalo, kuvaaja ja kuvausajankohta ovat jääneet tuntemattomiksi.

Kuvaan on ikuistettu talon julkisivu talvimaisemassa, mistä erottuu kenkä-aiheinen mainos tai kyltti. Kuva on vanha, mutta talo vielä nuori.

-Vuodesta 1986 tämä talon kulmaus on tunnettu ravintolana.

Maija Kimpanpää päätyi kuin vahingossa edellisen omistajan houkuttelemana Pikku-Vallilan ravintoloitsijaksi.

Tarinan mukaan runoilija Arto Melleri kaipaili lähistölleen baaria muutettuaan Puu-Vallilaan. Pyyntöön vastasivat tunnettu Yleisradion kirjeenvaihtaja ja televisiotoimittaja Knud Möller ja hänen vaimonsa Taru Möller.

 Vuosien aikana ravintolan asiakkaita ovat kestinneet myös monet muut, muun muassa entinen kansanedustaja ja ministeri Urpo Leppänen vaimonsa Ana Leppäsen kanssa, eräs Helena Eskola jotkut ‘’Tytöt’’ ja eräät intialaiset, joilta viimeisin omistaja Juhani ‘’Jussi’’ Tuominen ravintolatilan osti 2004.

Yhtälailla asiakkaiden kirjo on ollut monenlainen, vahvasti kuitenkin painottuen taiteenalojen edustajiin.

Ravintola Pikku-Vallila on vähemmän faktabaari, mutta enemmänkin tarina-aitta ja tarina itsessään.

Teksti ja kuva: Joonas Mustonen

Harjun nuorisotalon värikäs elämä

Vallillassa sijaitsevassa Dallapénpuistossa seisoo vanha punatiilinen rakennus, jonka pääovien yläpuolelle on ikuistettu latinankielinen lause ”Statutum est hominibus mori”, eli Säädetty on ihmiselle kuolema.

 Kyseinen lause ja sitä reunustavat ristit muistuttavat ohikulkijaa rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Paikka tunnettiin aikaisemmalta nimeltään Harjun paarihuoneena, mutta nykyään se on Harjun nuorisotalo.

Kun rakennus 1922 valmistui, sitä käytettiin ruumishuoneena. Siellä vainajat pestiin ja laitettiin arkkuihin, ja tämän jälkeen kuljetettiin junalla Malmin hautausmaalle.

Ruumishuone lopetti toimintansa jo 1950-luvun puolivälissä, mutta nuorisotalona se aukesi vasta 1986. Välissä rakennus ehti toimia maalivarastona, kodittomien majapaikkana ja nuorison kokoontumispaikkana. Samojen nuorten aloitteesta syntyi Harjun nuorisotalo.

Nuorisotalo on tunnettu järjestämästään kulttuuritoiminnasta. Rakennuksesta löytyy muun muassa taide- ja keramiikkapaja, treenikämppiä ja pimiö. Ohjatun musiikin ja kuvataiteen lisäksi nuorisotalolla harjoittelee myös ryhmiä itsenäisesti.

Tällä hetkellä toimintaa ei kuitenkaan nuorisotalossa ole. Helsingin kaupunki tiedotti marraskuussa nuorisontalon toiminnan siirtyvän muualle korjaustöiden vuoksi. Vaikka toiminta on lakkautettu ei Harjun nuorisotalo jää ikinä yksin. Sitä ympäröi lähes koko ajan ihmisiä laitapuolenkulkijoista nuorisoon. Jostain myös kantautuu rumpujen soittoa.

Teksti ja kuva: Lotta Haavisto