Lokakuun alussa julkaistiin lastensuojelusta kertova kirja Minä jaksan tämän päivän. Kirjassa lastensuojelun asiakkaat kertovat omista kokemuksistaan ja lastensuojelun onnistumisista.

Lastensuojelu saa liian vähän rahaa ja siksi henkilökuntaa ei ole riittävästi. Lastensuojelun keskusliiton ohjelmajohtaja Miia Pitkänen kuvasi tilannetta kertomalla, että lapsi ei aina edes ehdi oppia sosiaalityöntekijänsä nimeä ennen kuin työntekijä vaihtuu.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran teettämän kyselyn mukaan kahdeksankymmentä prosenttia sosiaalityöntekijöistä ei tapaa lapsia joka kuukausi. Saman kyselyn mukaan sijaiskoteihin sijoitettua lasta ei oltu ehditty käydä viimeisen vuoden sisään tapaamassa lähes puolissa kunnissa.

Työntekijöiden riittämättömyydestä seuraa vakavempiakin asioita. Lain mukaan lasta tulee kuulla häntä koskevissa asioissa. Silti hänelle saattaa tulla yllätyksenä, että hänet siirretään omasta kodistaan sijaisperheeseen. Pitkäsen mukaan toisissa kunnissa on nykyisin jopa yli kuusikymmentä lasta sosiaalityöntekijää kohden.

Tilanne vaihtelee kunnittain. Osissa kuntia lastensuojelun tilanne on selkeästi parempi. Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että tämän hallituskauden lopussa jokaisella lastensuojelun työntekijällä on vain 35 asiakaslasta. Tätä on tarkoitus myöhemmin parantaa vielä 30 asiakaslapseen.

Myönteisiä muutoksia on jo tapahtunut. Uusi sosiaalihuoltolaki, enemmän rahaa, jälkihuollon kehittäminen ja systeeminen toimintamalli, joka korostaa perheiden voimavaroja, Pitkänen kertaa. Usein lastensuojelun onnistuminen on vanhempien auttamista. Vaikka yhteistyötä tehdään, rahat eivät riitä muuallakaan.