Mielenterveyden ongelmista johtuvat sairauslomat ovat ylittäneet viime vuosina tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvät poissaolot. Sama trendi näkyy myös työkyvyttömyyseläkkeissä, joita myönnetään yhä enemmän erityisesti masennusdiagnoosilla.

– Masennus on edelleen yleisin pitkiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin johtava mielenterveyden diagnoosi, mutta viime vuosina rinnalle ovat nousseet vahvasti myös ahdistuneisuushäiriödiagnoosit, kertoo Kelan tutkija Riku Perhoniemi.

– Ahdistushäiriödiagnoosit ovat nousussa kaikissa ikä- ja sukupuoliryhmissä. Naisten osuus diagnooseissa on miehiä suurempaa, erityisesti nuorilla naisilla, mutta kasvavassa määrin myös parhaassa työiässä olevilla 35–49-vuotiailla naisilla, toteaa Perhoniemi.

Yksi esimerkki nuorista työkyvyttömyyseläkkeen saajista on Heidi, solistisen koulutuksen saanut ammattimuusikko, joka havahtui opiskeluaikana alan kovaan kilpailuhenkisyyteen. Heidi kuitenkin jatkoi opintoja ja erikoistui erään harvinaisemman soittimen osaajaksi, jolle riitti valmistumisen myötä kysyntää.

– Vaadin itseltäni täydellisyyttä ja kärsin ahdistuneisuudesta. Lopulta sairastuin vakavaan laihuushäiriöön. Vuosia myöhemmin diagnosoitiin lisäksi myofaskiaalinen kipu sekä pakko-oireinen häiriö.

– Noihin aikoihin osui myös erittäin vaikea avioero, joka huononsi huomattavasti sekä fyysistä, että psyykkistä vointiani.

Heidillä diagnosoitiin muun muassa psykofyysinen lihasjännitys, jonka syyt juonsivat sekä traumaattisista kokemuksista että vääränlaisesta työergonomiasta. Kroonistunut kipu ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö estivät lopulta soittamisen ja sivutoimiset soitonopettajan työt. Heidi ehti olla 10 vuotta toistuvilla kuntoutustuilla ennen kuin päätös työkyvyttömyyseläkkeestä tuli vuonna 2016 Heidin ollessa 46-vuotias.

Huoli tulevaisuudesta nuorten työikäisten mielenterveysongelmien taustalla

Kelan tutkimuspäällikkö Jenni Blomgren pohtii sitä, miten ihmisten työpaineet ja yleinen kuormitus on viime vuosina kasvanut.

– Myös maailmantapahtumat aiheuttavat epävarmuutta sekä stressin- ja huolenaiheita.

Toinen syy mielenterveysperusteisten sairauslomien ja työkyvyttömyyseläkkeiden kasvuun saattaa olla se, että mielenterveysongelmiin liitetty stigma on vähentynyt.
Lääkärille myös hakeudutaan herkemmin, mikä johtaa ongelmien tehokkaampaan havaitsemiseen, kertoo Blomgren.

– Ovatko itse häiriöt lisääntyneet vai onko diagnooseja vain tehty enemmän, sitä on todella vaikea sanoa, pohtii Blomgren.

Blomgren muistuttaa, että mielenterveysongelmien kasvu ei ole vain suomalainen ilmiö vaan globaalin tason ongelma.

– Jotain perustavanlaatuistahan meidän yhteiskunnassamme on vinossa, kun ihmiset voivat niin huonosti. Elämä on jollain tapaa pirstaloituneempaa kuin ennen.

Se, mihin Blomgren panostaisi on lasten ja perheiden varhainen tukeminen ja koulujen mielenterveyskasvatus.

– Olisi tärkeää, että jo lapsena opitaan mielenterveystaitoja, joilla sitten pärjätään myöhemmin elämässä.

Perhoniemi nostaa myös esiin lisääntyneen työuupumuksen nuorilla työntekijöillä.

– Onko nuorilla aikaa perehtyä ja kasvaa työrooleihin, vai onko yhä useampi ensimmäinen työpaikka liian kuormittava.

Perhoniemien mukaan paineet lisääntyvät nykyisin jo viimeistään yläasteella eteenpäin. Hän uskoo, että myös opintouudistukset ovat aikaistaneet paineita. Nuorten pitäisi jo yhä aiemmin tietää, mitä aineita valita, jotta päästä aikanaan omalle toivealalle opiskelemaan.

It-alalla työskennelleelle Vesalle päätös työkyvyttömyyseläkkeestä oli alkuun järkytys

Nykyinen eläkeläinen ja perheenisä, Vesa, oli jo lapsena lahjakas tietokoneiden kanssa. Hän koodasi ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana ja myi itse tehdyn sovelluksen sedälleen 14-vuotiaana. Koulu sujui hyvin, mutta jo lukioaikana itseoppinut it-taituri revittiin hektisiin kokopäivätöihin, joista oli vaikea kieltäytyä.

– Minulta jäi lukio kesken, mutta etenin it-maailmassa hyvin, kertoo Vesa.

– 34-vuotiaana hakeuduin lääkäriin masennusoireiden vuoksi ja minulla diagnosoitiin sekä masennus, että kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Vesa oli sinnitellyt huonossa kunnossa ennen apuun hakeutumista. Masennusjakso oli niin raju, että Vesa oli käytännössä sänkypotilas.

Alkoi puolen vuoden välein toistuva kuntoutustuen hakeminen. Määräaikaiset sairaslomat jatkuivat. Eräällä kerralla haettu kuntoutustuki tuli takaisin työkyvyttömyyseläkepäätöksenä, mikä oli Vesalle alkuun järkytys.

– Mietin, että eikö minusta ole enää mihinkään. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että nyt minulla on oikeasti aikaa toipua, kertoo Vesa.