Naiset kuluttavat true crimea saadakseen vinkkejä siitä, miten välttää sarjamurhaajan, raiskaajan tai mustasukkaisen rakastajan uhriksi joutuminen. Näin väittää vuonna 2010 Illinois Wesleyan Universityssä tehty true crime -kirjallisuuteen keskittyvä sosiaalipsykologian tutkimus. True crimea kuluttamalla naiset voivat ymmärtää syitä tappaa, ja tällä tavoin huomata varoitusmerkit vaarallisesta ihmisestä tai suhteesta.
Murhien ja väkivaltaisten rikosten tarkka läpikäyminen kuulostaa kauhulla ja brutaaleilla yksityiskohdilla mässäilyltä. True crimellä tarkoitetaan elokuvia, kirjoja ja podcasteja, jotka kertovat tosielämän tapahtumista. Podcastista riippuen rikoksen tekotapaa kuvaillaan yksityiskohtaisesti.
Podcasteissa keskustelu saattaa olla kepeää, eikä nauru tai musta huumori ole vierasta sisältöä. Tampereen yliopiston tutkijatohtori Pauliina Tuomen mukaan suomalaiset true crime -podcastit käsittelevät rikoksia asiallisesti ja analyyttisella otteella. Uhrien ja tekijöiden henkilöhistoria pyritään käymään mahdollisimman tarkasti ja faktapohjaisesti läpi.
– Podcasteissa halutaan usein selvittää, miten johonkin rikokseen on päädytty, Tuomi kuvailee.
Tuomi kritisoi käsitystä, jonka mukaan naiset kuluttavat true crimea oppiakseen keinoja selviytyä väkivaltarikoksista. Tuomen mukaan moni suomalainen true crime -podcast keskittyy rikosten yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen – miten rikoksentekijä on päätynyt ratkaisuunsa?
Spekulaatiota ja kauhun kokemusta
Tanja Lietjärvi, 32, on Facebookin True Crime -keskusteluryhmän ylläpitäjä. Ryhmässä on noin 1 500 aktiivisesti keskustelevaa jäsentä. Lietjärven mukaan spekulaatio siitä, mitä on tapahtunut ja miksi on olennainen osa true crimen kiinnostavuutta.
– Olen kiinnostunut ihmisiin, henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista, en niinkään esimerkiksi talousrikoksista, Lietjärvi kertoo.
Lietjärven suosikkeja ovat ratkaisemattomat tapaukset, sarjamurhat ja tapaukset stalkkereista ja vaanijoista. Itsensä pelottelu ja true crimen kauhun elementit kiinnostavat. Järjettömät veriteot herättävät pohtimaan ihmismielen toimintaa ja sitä, mikä ajaa ihmiset tekemään veritöitä.
Lietjärvi nostaa esille saman teorian kuin yhdysvaltalaistutkimus. True crime on opettanut olemaan varovaisempi mahdollisten uhkien suhteen.
Vanhan ilmiön uusi muoto
Lietjärvi kertoo oman harrastuneisuutensa lähteneen liikkeelle murha.infon ja muiden keskustelupalstojen spekuloinneista. Murha.info on foorumi, missä keskustellaan useiden tuhansien viestien verran rikoksista ja selvittämättömistä tapauksista. Esimerkiksi keskustelu 1960-luvun Bodom-järven murhista käy ryhmässä edelleen aktiivisena.
Myös tutkijatohtori Pauliina Tuomi nostaa murha.infon esimerkiksi siitä, että kiinnostusta true crimeen on ollut Suomessa myös ennen podcasteja.
Yhdysvalloissa true crime on ollut suosittua viihdettä jo 60-luvulta lähtien, ja murha on kiinnostanut ihmisiä aina. Suomen ensimmäisenä true crime -podcastina pidetään vuonna 2016 aloitettua Huorapuutarhaa. Nykyään Jäljillä on Suomen Spotifyn suosituimpia podcasteja.
– Suomalaisessa televisiossa on nähty true crime-ohjelmistoa jo pidemmän aikaa, esimerkiksi Poliisi-TV ja erilaiset ohjelmat kadonneista ihmisistä, Tuomi huomauttaa.
Fiktion kautta voi kuvata kuinka groteskeja kuvastoja tahansa. Todelliset tapahtumat ja todelliset uhrit hätkähdyttävät eri tavoin.