Opet­ta­jan oma kiin­nos­tus vai­kut­taa mer­kit­tä­väs­ti sii­hen, miten ala­kou­lun luon­to­kas­va­tus to­teu­tuu, Ker­too Mari Orell. Hän on Tam­pe­reen yli­opis­ton nor­maa­li­kou­lun 2-luo­kan luo­kan­opet­ta­ja.

En­sim­mäi­sen ja toi­sen luo­kan ym­pä­ris­tö­opin ope­tus­suun­ni­tel­mas­sa kir­joi­te­taan, että “ha­vain­noin­tia ja luon­nos­sa tut­ki­mi­sen ja toi­mi­mi­sen tai­to­ja har­joi­tel­laan kou­lun lä­hel­lä eri­lai­sis­sa luon­no­nym­pä­ris­töis­sä”.

Orell kui­ten­kin huo­maut­taa, että on opet­ta­jan vas­tuul­la, kuin­ka usein he käy­vät op­pi­lai­den kans­sa tu­tus­tu­mas­sa met­säs­sä. Käyn­ti­mää­rään vai­kut­taa esi­mer­kik­si kou­lun si­jain­ti. Kau­pun­ki­kou­luis­sa met­sis­sä käy­mi­seen menee enem­män aikaa ja vai­vaa. Koulu, jossa Orell opet­taa si­jait­see Tam­pe­reen kes­kus­tan lä­hei­syy­des­sä. Hän ker­too käy­vän­sä met­säs­sä luok­kan­sa kans­sa noin kah­den kuu­kau­den vä­lein.

— Ha­luan, että op­pi­laat sai­si­vat py­säh­tyä ih­met­te­le­mään niitä il­miöi­tä, mitä hei­dän ym­pä­ril­lään ta­pah­tuu. Autan lap­sia löy­tä­mään sa­mal­la oman luon­to­suh­teen­sa.

Orel­lin mu­kaan met­säl­lä on rau­hoit­ta­va vai­ku­tus lap­siin. Kuva on Mic­ro­soft 365 ku­va­pank­ki­ku­va

Suo­men met­säyh­dis­tyk­sen joh­ta­va asian­tun­ti­ja Sirpa Kärk­käi­nen toi­voo, että met­säs­sä käy­mi­nen olisi sään­nöl­li­sem­pää pe­rus­o­pe­tuk­ses­sa. Hän kui­ten­kin ym­mär­tää sii­hen liit­ty­vät haas­teet.

—  Opet­ta­jat saat­ta­vat olla epä­var­mo­ja omas­ta la­ji­tun­te­muk­ses­taan. Pel­ko­na voi myös olla, että ret­kil­lä sat­tuu op­pi­lail­le jo­tain. Nämä ovat sel­lai­sia es­tei­tä, joita tu­li­si kor­ja­ta.

Li­säk­si kai­kil­la kou­luil­la ei ole sa­man­lai­sia re­surs­se­ja met­säs­sä vie­rai­luun. Usein ret­keä var­ten tar­vi­taan ra­hal­li­ses­ti avus­te­tut bus­si­kyy­dit. Täl­lai­sia on mah­dol­lis­ta hakea. Orell ker­too saa­neen­sa avus­tuk­sen luo­kal­leen Suo­men par­tio­lai­sil­ta.

Kui­ten­kaan opet­ta­jik­si opis­ke­le­vat eivät saa tar­peek­si kou­lu­tus­ta luon­toai­hees­ta

Kärk­käi­nen ja Orell tun­nis­ta­vat luon­to­kas­va­tuk­sen pai­no­tuk­sen puut­teen luo­kan­opet­ta­jao­pin­nois­sa.

—  Itse asias­sa kun mie­tin, kä­sit­te­lim­me ai­het­ta to­del­la vähän opin­nois­sa. Olen jäl­keen­päin li­sä­kou­lut­tau­tu­nut ja saa­nut niis­tä hyviä ma­te­ri­aa­le­ja ope­tuk­sen tuek­si, Orell sanoo.

Kärk­käi­nen opet­taa Hel­sin­gin yli­opis­ton luo­kan­opet­ta­jao­pis­ke­li­joil­le pa­kol­lis­ta kah­den päi­vän maas­to­kurs­sia. Hän huo­maut­taa, että hä­nel­le­kin on va­rat­tu vain 40 mi­nuut­tia aikaa opet­taa ‘’kaik­ki met­säs­tä’’.

Opet­ta­jao­pis­ke­li­joi­den puut­teel­li­nen luon­to-ope­tus ei ole ta­sa­pai­nos­sa sen kans­sa, kuin­ka suuri rooli opet­ta­jal­la on siinä työ­elä­mäs­sä. Kärk­käi­nen ja Orell nä­ke­vät tar­vet­ta muu­tok­sel­le.