Striimaaja sai turpaan tamperelaisen ravintolan työntekijältä. Tämä on Markun (nimi muutettu) suosikkimuisto rappiotuben katselusta. Rappiotubettajat ovat striimaajia, jotka usein käyttävät suuria määriä alkoholia ja örveltävät livelähetyksissä Youtuben välityksellä. Markku kokee örveltämisen ja yliampumisten, hökälöinnin, katselun viihdyttävänä.
Monet katsojat jopa lahjoittavat striimaajille rahaa. Markun lompakosta asian tukemiseen on mennyt vajaa 15 euroa.
– Medialahjoituksen kautta oli kiva saada kajarista soimaan Junnu Vainion pornolauluja.
Psykoterapeutti Sami Kivikkokankaan mukaan ilmiön taustalla saattaa olla nähdyksi tulemisen halu. Se on yksi ihmisen perustarpeista.
– Jos tekee hölmöjä juttuja, joita kukaan muu ei tee, saa muiden huomion ja ainakin jonkinlaisen yhteyden muihin, Kivikkokangas miettii.
Keskimäärin rappiotubettajat ovat pari-kolmekymppisiä, usein työttömiä miehiä. Alkoholia virtaa, usein katsojien lahjoituksien rahoittamana, ja joskus huumeitakin on mukana pelissä. Putkareissut, häädöt ja turpaansaamiset eivät ole harvinaisuuksia.
Ilmiö on nostanut päätään muutaman viime vuoden aikana. Itse termi ”rappiotubettaja” ilmaantui Ylilauta-kuvafoorumilla joskus viime vuoden aikana.
Katsojilla on valtaa
Joillain striimaajilla on käytössään medialahjoitus- ja text-to-speech -toiminnot, joilla katsojat saavat striimaajan kännykästä soimaan omia viestejä ja ääniä.
Näitä ääniviestejä lähetetään usein etenkin silloin, kun striimaaja on julkisella paikalla. Viestien tarkoituksena on usein saattaa striimaaja ahdistavaan tilanteeseen.
”Mamut vittuun Suomesta, mamut vittuun Suomesta, mamut vittuun Suomesta…”, huutaa kännykkä, ja ohikulkijat katselevat paheksuvasti. Tarpeeksi humalassa striimaaja itsekin saattaa huudella mitä sattuu. Julkisilta paikoilta saa monien katsojien mielestä parasta sisältöä. Jotkin striimaajat kuitenkin suosivat kotona pysyttelyä.
Eräs rappiotubettaja kertoi Aamulehden haastattelussa, että kyllähän häntä oikeastaan hävettää omat toilailut. Silti sitä tulee tehtyä.
Kivikkokangas spekuloi, että raha ja katsojayhteys toimivat eräänlaisena vahvistimena, joka saa ihmisen luopumaan estoistaan.
– Mitä enemmän näille ihmisille heitetään rahaa ja mitä enemmän heitä provosoidaan, sitä häpeämättömämpiä juttuja he ovat valmiita tekemään.
Kivikkokankaan mukaan mieli suojelee itseään: jos jokin asia hävettää, mieli saattaa sulkea sen kokonaan pois, ja toimia jossain toisessa tilassa. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti poista häpeän olemassa oloa.
Monimutkainen katsojasuhde
Kivikkokangas vertaa katsojien lahjoituksien motiiveja peleihin: sinulla on valtaa päättää toisen kohtalosta.
– Rappiotubettajat mahdollisesti tarjoavat jonkinlaisen kuvaston tunnoille, joita samanhenkisillä katsojilla oikeasti on, on se sitten eskapismia tai miksi sitä nyt sanoisikaan, Kivikkokangas arvioi katselun syyksi ainakin osalla katsojista.
– Nuorilla miehillä on omat haasteensa, kuten itsenäistyminen, työttömyys, minne lähteä opiskelemaan ja niin edelleen. Se luo tietyssä mielessä omanlaisen todellisuuden, jossa maailmaa otetaan epäsopivilla keinoilla haltuun.
Myös Tomi (nimi muutettu) on seurannut striimejä hetken aikaa.
– Hommassa viehättää sellainen tietynlainen duudsonimaisuus, veijarimaisuus, paitsi että kyseessä on kolikon kääntöpuoli, hän kertoo.
Tomi ei ole koskaan lahjoittanut rahaa tubettajille, eikä hän tykkää katsella pahimpia ylilyöntejä.
– Ei pidä vetää överiksi.
Överiksi kuitenkin on monen mielestä vedetty jo useasti. Ilmiö on vielä melko marginaalinen, mutta kasvaa suosiossaan jatkuvasti. Jokainen katsoja, oli hän yllyttäjä tai empaatikko, pitää kiven pyörimässä.