Markku Lehtinen kokkailee purjeveneen salongissa Helsingin Lauttasaaressa ja kertoo roskahavaintojaan maailman meriltä.
– Esimerkiksi Jaavanmeri oli aivan kamala. Siinä on Indonesia, Singapore, Malesia ja monia muita maita ympärillä ja niiden kaikkien roskat tulee sinne. Jätehuoltojärjestelmät ovat näissä maissa olemattomia, Lehtinen sanoo.
Keskellä Jaavanmerta sijaitsee pieni Bawean saari. Noin Kirkkonummen kokoisella saarella Lehtinen kertoo olleen puistomaisia alueita, joihin ihmiset heittelivät jätesäkkejä. Vieressä kulkevia ojia pitkin roskat lopulta huuhtoutuivat tulvien mukana mereen.
Kunnianhimoinen sopimus
Muoviroskan päätyminen meriin on maailmanlaajuinen ympäristökatastrofi, johon haetaan nyt ratkaisua YK:n johdolla neuvoteltavasta kansainvälisestä sopimuksesta. Sopimuksella pyritään paitsi vähentämään muovin kulutusta myös korjaamaan globaalit ongelmat muovin kierrätyksen toteutuksessa ja sen rahoituksessa.
– Kierrätyskapasiteetin lisääminen, konkreettiset toimet jätehuollon parantamiseksi sovittuihin vuosilukuihin mennessä, käytetyn muovin määrän vähentäminen, kansainvälisen jätekaupan kehittäminen, kolmansien maiden tukeminen ja globaali tuottajavastuu, WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo listaa kunnianhimoisia tavoitteita sopimuksen sisällöksi.
Seuraava askel on saada riittävän suuri enemmistö YK:n jäsenmaista allekirjoittamaan mandaatti maiden välisten, sisällön yksityiskohdista käytävien neuvottelujen aloittamiseksi. 55 maata on ilmoittanut jo valmiutensa. Osa odottaa vielä lisätietoja päätöstensä tueksi. WWF:llä on sopimusta työstettäessä asiantuntijan rooli.
Maailmanlaajuinen katastrofi
Markku Lehtinen tietää ongelman vakavuuden. Hän on purjehtinut Pohjoista jäämerta lukuun ottamatta kaikilla maailman valtamerillä. Roskaa hän on matkoillaan nähnyt paljon.
– Esimerkiksi sandaalien määrä on yllättänyt. Joskus saattoi tulla vastaan sata sandaalia päivässä, Lehtinen kertoo.
Myös Intian edusta on hänen mukaansa erityisen roskainen: Purkkeja, kanistereita, kalaverkkoja, köysiä, muovikasseja, pulloja, styroksin kappaleita, pakastimia…
Markku Lehtinen. Kuva: Janne Lehtinen.
Roskaongelma ei rajoitu vain kaukaisiin maihin. Lehtinen on purjehtinut vuosien varrella paljon myös Euroopassa, josta roskaisinta hän kertoo olevan Italian kupeessa sijaitsevalla Tyrrhenanmerellä. Euroopan toiseksi roskaisimmaksi alueeksi hän nimeää Suomenlahden.
Yhteinen ongelmamme
Anna Soirinsuo ei ylläty Lehtisen havainnoista. Syy Jaavanmeren tilaan löytyy hänen mukaansa sen ranta- ja saarivaltioista. Esimerkiksi Indonesiassa ja Filippiineillä jätehuolto on erittäin kehittymätöntä.
– Kyseessä on yhteinen ongelmamme. Kansainvälinen sopimus auttaisi näitä valtioita esimerkiksi jätehuollon rahoituksessa.
Suomenlahden roskaisuus on Soirinsuon mukaan niin ikään tiedossa. Rantaroskaseurantojen mukaan Suomenlahden ja erityisesti Suomen rannat ovat Itämeren roskaisimpia.
Vaikka Suomessa kierrätys on järjestetty pääsääntöisesti hyvin, ovat kotimaiset ongelmat muovin kierrätyksessä pohjimmiltaan samanlaisia kuin muualla maailmassa. Suomessa on esimerkiksi vain yksi kierrätysmuovia tuottava laitos, ja sen kapasiteetti täyttyi vuonna 2019.
– Suomeen täytyisi nopeasti rakentaa toinen Riihimäen kaltainen laitos ja panostaa kemiallisen kierrätyksen kehittämiseen, Soirinsuo sanoo.
Laaja kokonaisuus
Muovin kierrätyskapasiteetti on riittämätön maailmanlaajuisesti, ja sen lisääminen onkin tärkeä osa kaavailtua sopimusta. Soirinsuon mukaan tällä hetkellä ei kuitenkaan ole riittävästi kaupallisia toimijoita, joilla olisi kierrätetylle muoville käyttöä. Tämä on yksi syy pyrkiä kiinnittämään huomiota kierrätyksen lisäksi muovin käytön vähentämiseen.
Kansainvälisellä sopimuksella halutaan myös rahoittaa uusien teknologioiden kehitystyötä. Esimerkiksi kemiallisen kierrätyksen kehittäminen teolliseen mittakaavaan on tärkeää. Puhtausongelmien vuoksi nykyisenlaista kierrätysmuovia ei voi käyttää kaikissa tuotteissa, kuten esimerkiksi elintarvikepakkauksissa. Kemiallisesti kierrätetty muovi sen sijaan on laadultaan uutta vastaavaa.
– Olisi suuri parannus, jos pystyisimme saamaan täyden kierron kierrätyksen toimimaan kierrättämällä muovin kemiallisesti, Soirinsuo sanoo.
Rahoitus kierrätyksen järjestämiseksi ja kehitystyön tukemiseksi tulisi Soirinsuon mukaan sisällyttää tuotteen hintaan ja kerätä muovin tuottajilta. Tällä hetkellä muoviteollisuudessa tuottajavastuuta ei ole. Esimerkiksi autoteollisuudesta saatujen kokemusten perusteella tämä on toimiva malli. Taloudellinen vastuu luo paineen ottaa tuotteen kierrätettävyys huomioon jo sen suunnittelusta alkaen.
Ratkaisu etenee
Aikaisimmillaan vihreää valoa neuvotteluille olisi mahdollista saada ensi helmikuussa, kun YK:n ympäristöministerit kokoontuvat Nairobiin UNEA:n yleiskokoukseen. Mikäli mandaatti allekirjoitetaan, maat voivat aloittaa yksityiskohtien työstämisen. Allekirjoituksia sopimukseen voitaisi Soirinsuon mukaan päästä keräämään vuonna 2023.
Kymmenen vuoden kuluttua vuonna 2030 sopimuksen tavoitteet olisi täytetty, eikä muovia enää päätyisi meriin.
“Kutsuimme sitä Lehmäpäiväksi.” Kuuntele alta Markku Lehtisen kertomus Jaavanmereltä.