Ravintosuosituksista huolimatta suomalainen palkovilja päätyy eläintuotannon käyttöön

Suomessa herneiden ja härkäpapujen kysyntä kohdistuu tuotantoeläinten rehutuotantoon.

Marraskuussa 2024 julkaistut ravintosuositukset ohjaavat kansalaisia kuluttamaan proteiinipitoisia palkokasveja lihatuotteiden ohella tai niiden sijaan. Uudet ravintosuositukset eivät tule lisäämään kotimaista palkokasvien tuotantoa, kertoo Helsingin yliopiston maataloustieteiden vanhempi yliopistonlehtori Asko Simojoki.

– Voi aika varmasti sanoa, että ravintosuositusten vaikutus palkokasvien viljelyalaan on lyhyellä tähtäimellä vähäinen, sillä tällä hetkellä suurin osa palkoviljoista viljellään rehuksi, Simojoki toteaa.

Maanviljelijän on taloudellisesti kannattavampaa myydä herne- ja härkäpapusatonsa rehuksi lihatuotannon eläimille kuin elintarvikkeeksi kuluttajille.

Valtaosa palkoviljojen vähäisestä tuotannosta viljellään eläinten rehuksi etenkin siipikarja- ja sikatuotantoon, koska palkoviljoille ei ole tarpeeksi kysyntää elintarvikemarkkinoilla.

Jotta palkoviljoja viljeltäisiin rehun sijaan suoraan elintarvikekäyttöön, tulisi kysynnän kasvaa merkittävästi, Simojoki kertoo.

Simojoen mukaan palkokasvien viljelyn lisääminen riippuu erityisesti palkokasvien viljelyvarmuuden parantamisesta sekä isojen toimijoiden mahdollisuudesta tehdä viljelysopimuksia, jotka takaavat maanviljelijälle tuottoa sadon epäonnistumisen varalta.

Härkäpavun ja herneen sadon onnistumisesta ei ole takuita

Palkoviljelmät kattavat 2,2 prosenttia kotimaisesta viljelyalasta. Suomessa palkokasvien viljely keskittyy herneen ja härkäpavun viljelyyn, koska toistaiseksi Suomessa ei voida viljellä muita palkokasveja.

Herneen ja härkäpavun viljelyn ongelma on, että sato on epävarma. Erityisesti kuivuus on viime vuosina tuhonnut palkoviljojen satoja. Palkokasvien viljelyä rajoittaa riski kasvitautien yleistymisestä, minkä vuoksi niitä suositellaan viljeltäväksi korkeintaan 5–6 vuoden välein. Herneiden viljelyssä voi esiintyä esimerkiksi herneenlakaste-tautia.

– Sen seurauksena pellolla voi viljellä hernettä vasta 10–15 vuoden päästä, jotta taudista päästään eroon, sanoo Simojoki.

Ravintosuosituksissa palkokasvien kuluttamista suositellaan terveyssyiden lisäksi myös ympäristösyistä. Muista viljoista poiketen palkoviljat sitovat itseensä typpeä, minkä vuoksi herneen ja härkäpavun viljelyyn käytetään vähän, tai ei ollenkaan typpipitoisia lannoitteita. Muiden viljelykasvien viljely edellyttää typpilannoitusta. Simojoen mukaan palkoviljelyn vähäinen typpilannoituksen tarve vähentää palkoviljojen ruoantuotannosta syntyviä ympäristöpäästöjä.

Marraskuussa 2024 julkaistut ravintosuositukset ohjaavat kansalaisia kuluttamaan proteiinipitoisia palkokasveja lihatuotteiden ohella tai niiden sijaan

  • Pekonia ja siipikarjasta tehtyjä lihavalmisteita kehotetaan käyttämään mahdollisimman vähän.
  • Siipikarjanlihan käyttöä ei suositella lisättävän nykyisestä ilmastosyiden vuoksi.

Lähde: Ruokavirasto