Pyhät ja pilkatut pykälät – Rikosoikeudessa on jumalillakin sormensa pelissä

Jumalanpilkka on Suomessa yhä rikos – tosin useimmiten vain paperilla. Herraa herjaamalla ei siis helpolla häkki heilu. Toisinaan pykälän takia silti kulutetaan oikeussalien penkkejä.

Uskonnon herjaamisesta langetetaan joissain maailmankolkissa jopa kuolemantuomioita. Suomessa jumalanpilkkaan suhtaudutaan toki huomattavasti kevyemmin, mutta silloin tällöin kotimaisillakin käräjillä todella tulkitaan uskontoa kuin piru Raamattua.

― Onhan tämä harvinainen oikeuskäytäntö. Vuoden 1999 jälkeen on parikymmentä tuomiota annettu, arvioi Turun yliopiston uskontotieteen tutkija Tuomas Äystö.

Äystö on tutkinut jumalanpilkan historiaa ja asiasta käytyjä oikeudenkäyntejä Suomessa. Lokakuussa hän puolustaa aihetta käsittelevää väitöskirjaansa.

― Useimmissa tapauksissa päärikos on ollut jotain muuta, esimerkiksi kunnianloukkaus. Erillisellä jumalanpilkkasyytteellä usein ikään kuin kovennetaan rangaistusta.

”Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”

Rikoslain 17. luvun 10. pykälä

Oikeuden täytyy ymmärtää mitä ”pyhällä” tarkoitetaan, jotta pyhien asioiden herjaamisesta voidaan käräjöidä. Tuomareiden on myös hahmotettava, miten uskontokunnan ulkopuoliset asian ymmärtävät.

― ”Pyhä” määräytyy yhteisöjen omien käsitysten perusteella. Oikeudessa tuomarit pohtivat, mitä se tarkoittaa. Akateemisia asiantuntijoita saatetaan joskus käyttää, mutta asian pitää olla tunnistettava muillekin, Äystö selventää.

Myös maallikon on siis tunnistettava asia uskontokunnalle pyhäksi, jotta sitä voi tahallisesti loukata.

Jumala isolla J:llä

Periaatteessa loukkaamistarkoitusta ei vaadita tuomioon, jos herjaa juuri kristinuskon Jumalaa. Oikeuskäytäntö kuitenkin hieman poikkeaa lain kirjaimesta.

― Kristittyä Jumalaa koskevaa osaa ei ole sovellettu Hannu Salaman tapauksen jälkeen. Meillä on kaksi valtionkirkkoa, joiden erityisasema näkyy yhteiskunnassa muulla tavalla, mutta ei rikosoikeudessa.

Salaman romaani Juhannustanssit nostatti moraalista vastarintaa 1960-luvulla. Teoksessa esitetyn humalapäisen pilasaarnan vääräoppisia rienauksia puitiin lopulta eduskuntaa ja korkeinta oikeutta myöten. Kirjailija tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen, mutta armahdettiin myöhemmin.

Viime vuosien oikeusjutut ovat saaneet alkunsa lähinnä nettikirjoittelusta, ja tuomiot ovat olleet sakkoja. Taideteokset eivät siis enää juuri juristeja työllistä.

Tapaukset tulevat poliisin ja syyttäjän tietoon yleensä mediahuomion kautta. Julkisuudella on merkitystä myös rangaistusta punnitessa. Yksiselitteisen selkeää linjaa ei kuitenkaan ole muodostunut.

― Yhdenmukaisuus ei tosiaan ole kovin korkealla tasolla. On vaikea sanoa, miksi yhdestä on tullut tuomio ja toisesta ei, pohtii Äystö.

”Kirkossa ei kuulu mölytä tai meluta”

Jumalanpilkkalakeja on perusteltu esimerkiksi kulttuuriperinteen vaalimisella ja tarpeella suojella uskonnonharjoittajien tunteita. Asiasta ei tosin vallitse yksimielisyyttä edes uskontokuntien sisällä.

― Yhteiskuntarauhakin on mainittu perusteena. Se on aika hurja peruste, että suurin piirtein syttyy sota, jos joku pilkkaa jumalaa, toteaa Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n puheenjohtaja Jori Mäntysalo.

Mäntysalo on jumalanpilkkalain kumoamista ajavan kansalaisaloitteen edustaja. Aloite keskittyy lain ensimmäisen tekotapaan, eli Jumalan tai muun pyhänä pidettävän herjaamiseen. Laissa mainittu toinen tekotapa koskee esimerkiksi uskonnollisten tilaisuuksien häiriköintiä.

― Toista tekotapaa ei ole tässä nostettu esille, koska on haluttu keskittyä yhteen asiaan. On silti selvää, ettei kirkossa kuulu mölytä tai meluta.

Reliikki vai relevantti?

Eduskunnassa jumalanpilkkalakia on puitu laajemmin viimeksi, kun rikoslakia uudistettiin 1990-luvun lopulla.

― Jos tämä joskus päätyy suureen saliin äänestykseen, pykälä varmaan jo kumotaan. Siinä mielessä enemmistö on olemassa, mutta se on eri asia, nouseeko tämä politiikan esityslistalle, puntaroi Mäntysalo.

Lain muuttamista ei poliitikkojen keskuudessa kenties nähdä suurena poliittisena voittona. Toisaalta kansanedustajat eivät vanhoilliselta vaikuttamisen pelossa ehkä haluaisi vastustaakaan lakimuutosta.

― Veikkaan, ettei pykälä pitkään aikaan muutu miksikään. Politiikassa mietitään missä määrin se karkottaa tai houkuttaa äänestäjiä, arvioi uskontotieteen tutkija Tuomas Äystö.

Jumalanpilkka ei siis ole se politiikan kuumin kiistakapula, mutta rajoittaako lainsäädäntö avointa keskustelua uskonnon asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa?

― Yhdessä tapauksessa suomalainen islamilainen johtohahmo kirjoitti aika kriittisiä juttuja ehtoollisesta ja Jeesuksesta. Syyttäjä kuitenkin katsoi sen teologiseksi keskusteluksi, eikä syytettä tullut, kertoo Äystö.

― Uskon silti, että ihmiset miettivät omia sanomisiaan enemmän julkisen reaktion kuin oikeuden valossa. Totta kai tällaisen pykälän olemassaolo jo itsessään osoittaa, että esivalta pitää sitä – ja sen kieltämistä – tärkeänä.

Vapaa-ajattelijoiden Mäntysalo on jokseenkin samoilla linjoilla.

― Enemmän se julkinen myllytys varmaan vaientaa keskustelua, jos jokin. Toisaalta oikeusjuttujen yhteydessähän asiasta usein uutisoidaan, hän päättää.

Lakipykälistä riippumatta varmaa lienee se, että jumalanpilkka tulee puhuttamaan jatkossakin.

Teksti ja kuva: Mikael Heiskanen

  • Jumalanpilkka on Suomen rikoslaissa yhä kielletty.
  • Enimmäisrangaistukseltaan vastaavia tekoja rikoslaissa ovat esimerkiksi rattijuopumus, virkamiehen lahjusrikkomus ja radioaktiivisen aineen hallussapitorikos.
  • Kristinuskon Jumala mainitaan laissa nimeltä. Oikeuskäytännössä erityisasema ei juuri enää näy.
  • 30. syyskuuta vietetään kansainvälistä jumalanpilkkapäivää. Sananvapautta puolustava kampanja muistuttaa jumalanpilkasta maailmalla yhä langetettavista ankarista tuomioista.