Liitto on valmistellut uutta ympäristöohjelmaa viime vuodesta lähtien. Samankaltaisia ohjelmia on ollut jo vuodesta 1994 asti, ja uusimman avulla liitto ottaa vielä askelen pidemmälle sukeltajien ympäristötietoisuuden lisäämisessä.

Näin uskoo Sukeltajaliiton koulutuspäällikkö Mika Rautiainen, joka on yksi ohjelman vastuuhenkilöistä.

‒ Ohjelmassa on ohjeita ja neuvoja siitä, millä tavalla yksittäinen sukeltaja pystyy huolehtimaan ympäristön tilasta ja edistämään hyviä käytäntöjä, Rautiainen kertoo.

Hyvät tavat halutaan yhteiseksi, pysyväksi ohjenuoraksi. Esimerkiksi sukelluskursseihin sisältyy jatkossa enemmän ympäristötietoa. Oikeanlainen sukellusasento, tasapainotus ja potkutekniikat varmistavat, ettei sukeltaja tee vahinkoa ympäristölle pinna alla.

Yhteistyötä ympäristön hyväksi

Sukeltaja näkee omin silmin sen, mitä veden alla tapahtuu. Hän tekee arvokkaita havaintoja kaloista, vieraslajeista tai jopa sodanaikaisista miinoista. Innostuneet yksityiset harrastajat järjestävätkin omia projektejaan yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Esimerkiksi sukelluskoulutusjärjestö GUE:n jäsenet osallistuvat hylättyjen kalaverkkojen eli haamuverkkojen etsimiseen ja siivoamiseen merestä.

Myös Sukeltajaliitto on usein mukana rantojen siivoustalkoissa ja erilaisissa tempauksissa, kuten Wärtsilän elokuussa järjestämässä Dive Against Debris-tapahtumassa.

Kehittämispäällikkö Juha Flinkman Suomen Ympäristökeskuksen Merikeskuksesta arvioi vapaaehtoisten sukeltajien työn merkityksen yhä kasvavan.

‒ Nämä hommat tulisivat viranomaistyönä hirveän kalliiksi. Kun sukeltajat haluavat tehdä jotain merkittävää esimerkiksi ympäristön hyväksi, he tekevät sen harrastuksen lomassa.

Flinkman on voittoja tavoittelemattoman sukellusryhmä Badewannen perustajajäsen. Badewanne on osallistunut muun muassa SYKE:n projekteihin, joissa tutkitaan hylkyjen haitallisia aineita.

Mika Rautiaisen mukaan kansalaistutkimusta voitaisiin tehdä myös seuroissa. Kuvaamalla ja videoimalla syntyy jopa vuosikymmenten aikasarjoja paikoista, joissa sukeltajat käyvät säännöllisesti. Osalla seuroista on myös hyvin tarkka kirjanpito siitä, kuinka monta kaljapulloa tai kassakaappia sukeltajat ovat nostaneet vedestä.

‒ Siitäkin voitaisiin tehdä vertailua, että minkälaista kehitys on ollut vuosien varrella, Rautiainen sanoo.

Tavoite on, että Sukeltajaliiton uusi ympäristöohjelma antaa tällaisiin projekteihin konkreettisia ohjeita. Myös tutkijat voivat käyttää hyväkseen sukeltajien kirjaamaa tietoa.

Sukeltajaliiton hallitus esittelee ympäristöohjelman jäsenistölle liiton syyskokouksessa lokakuussa. Ohjelma astuu voimaan heti, kun jäsenistö hyväksyy sen. Ohjelma kattaa kaiken liiton harrastustoiminnan.