E-urheilijan ura kuulostaa houkuttelevalta, mutta todellisuudessa vain harva onnistuu työllistymään alalla. Massasta erottuminen on haastavaa, sillä piirit ovat pienet ja kilpailu kovaa.
E-urheiluselostaja ja -sisällöntuottaja Roope Leppäsen mukaan Suomessa on vain kaksi selvästi ammattimaista e-urheiluorganisaatiota. Hän kertoo, että Suomessa täyspäiväisiä ammattilaisia on vain vähän.
– Jos haluaa tehdä töitä alalla, täytyy kestää epävarmuutta.
Leppäsen mukaan menestys vaatii tavoitteellisuutta ja määrätietoisuutta. Hän muistuttaa myös, että mediavelvoitteiden hoitaminen hyvin on merkittävä valttikortti uralla.
– Enää ei riitä pelkkä pelaaminen. Täytyy olla selkeä tavoite.
Urapolku huipulle on jokaisella erilainen. Osa hyötyy suhteista, osa erottuu joukosta hyvän joukkuepelaajan maineella, Leppänen kertoo.
Pienen piirin harrastuksesta valtavirtaan
Vielä 2000-luvun alussa, e-urheilu oli Suomessa pitkälti harrastuspohjaista, eikä alalla liikkunut suuria rahasummia. Joona Leppänen, nykyinen e-urheiluorganisaatio ENCE eSportsin markkinointijohtaja ja entinen Counter Strike -pelin ammattilainen, muistaa ajan, jolloin turnauksiin osallistuttiin ennen kaikkea intohimosta.
– Ei silloin mietitty taloudellista puolta. Polttoaineena oli rakkaus lajiin.
Leppäsen mukaan selkeä käännekohta oli vuosi 2014, kun Yleisradio alkoi esittää e-urheiluturnauksia kanavillaan. E-urheilu sai valtavirran huomiota, ja 2010-luvun lopulla suomalaisten e-urheilujoukkueiden määrä kasvoi. Ulkomaiset investoinnit lisäsivät rahavirtoja, mutta lopulta kupla puhkesi. Nyt tilanne on taantunut ja kehityksen kohdalla ollaan pienehkössä alamäessä. Leppäsen mukaan alan trendi on aina ollut aaltoilevaa.
Kilpapelaajan ura on lähtökohtaisesti lyhyt. Leppäsen mukaan vain murto-osa pystyy tienaamaan sen aikana loppuelämän toimeentulon. Osa pelaajista jatkaa uransa jälkeen e-urheilun parissa muissa rooleissa, kuten Leppänen itse. Monet kuitenkin siirtyvät tavallisiin päivätöihin.
Työmahdollisuudet ovat monipuolistuneet alan kehityksen myötä. Pelaajien lisäksi e-urheilussa työskentelee muun muassa sisällöntuottajia ja markkinoinnin
ammattilaisia. E-urheiluorganisaatioiden sisäiset roolit muistuttavat yhä enemmän perinteisen urheiluseuran rakenteita.
Aallon pohjaa seuraa aallon harja
Kotimaisten e-urheiluorganisaatioiden määrä on vähentynyt huippuvuosista, mutta pelaajanäkökulmasta positiivisia merkkejä on silti ilmassa. Leppäsen mukaan yhä useampi nuori suomalainen pääsee kansainvälisiin akatemiajoukkueisiin, jotka toimivat monelle uran ponnahduslautana.
Vaikka uraa e-urheilun parissa ympäröi monet epävarmuudet, on alalla Leppäsen mukaan tilaa osaaville tekijöille.
– Alalle pyrkivän kannattaa pitää yllä oppimisen janoa ja yrittäjähenkistä asennetta, Leppänen kertoo.
Samalla hän muistuttaa, että on tärkeää huolehtia myös muista velvollisuuksista ja pitää vaihtoehtoiset urasuunnitelmat avoinna.
Eniten palkintorahaa tienanneet suomalaispelaajat
1. Jesse “JerAx” Vainikka – 5,58 milj. €
2. Topias “Topson” Taavitsainen – 5,07 milj. €
3. Lasse “Matumbaman” Urpalainen – 4,19 milj. €
4. Joona “Serral” Sotala – 1,6 milj. €
5. Aleksi “Aleksib” Virolainen – 7,32 milj.