Vammaton suomenkielinen saa täyden kulttuurielämyksen – entä muut?

Taiteesta nauttimisen pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle. Kuurot eivät kuitenkaan voi esimerkiksi mennä katsomaan teatteria silloin, kun heitä huvittaa. Se vaatii ylimääräisiä järjestelyjä tulkkauksen suhteen, eikä kulttuurielämyksen laadusta ole silti takeita.

Helsingin Taidehallissa toimii ensimmäisenä viittomakielisenä oppaana Netta Keski-Levijoki, joka työskentelee Kuurojen Liitossa verkkotoimittajana. Hänen äidinkielensä on suomalainen viittomakieli.

Taidehalli järjestää viittomakielisiä opastuksia Paul Osipowin näyttelyssä helmikuusta maaliskuuhun neljänä lauantaina.

Museoiden viittomakieliset opastukset ovat yksi arjen esimerkki yhdenvertaisesta taiteesta. Aiemmin niitä on järjestetty myös muun muassa Kansallismuseossa ja Ateneumissa on tulkattu näyttelyitä viittomakielelle.

Helsingin Taidehallin tuottaja Birgitta Orava kertoo, että saavutettavuus kuuluu talon tärkeisiin arvoihin. Taidehalli haluaa huomioida myös erityisryhmät ja kielivähemmistöt.

– Alussa pohdimme, tulisiko opastuksia toteuttaa viittomakielen tulkkauksen välityksellä vai ei. Selvitimme asiaa kollegoiden kanssa ja lopulta ymmärsin itsekin, että totta kai suoraan omalla äidinkielellään yleisö voi saada enemmän irti opastuksesta, Orava sanoo.

 

Tuottaja Birgitta Orava sanoo, että yhdenvertaisuus kuuluu Helsingin Taidehallin tärkeisiin arvoihin.

 

Erilaiset ihmiset tuovat taiteeseen uusia näkökulmia

Kulttuuria kaikille -palvelun saavutettavuusasiantuntija Aura Linnapuomi määrittelee yhdenvertaisen taiteen siten, että yksilöllisistä ominaisuuksista riippumatta jokaisella on mahdollisuus nauttia taiteesta, harrastaa taidetta tai tehdä työtä taiteen parissa.

Käytännössä se tarkoittaa, että taiteen kokijoilla ja taiteilijoilla ei ole esteitä. Otetaanko taidepalvelujen tarjonnassa riittävästi huomioon erilaisten ihmisten kiinnostuksen kohteet ja kokemukset?

– Esteitä syntyy yleensä tiedonpuutteen takia, Linnapuomi sanoo.

“Yhdenvertainen rekrytointi on yksi tapa edistää yhdenvertaisuutta taidekentällä. Kaikenlaiset ihmiset mukaan lukien vähemmistön edustajat ovat mukana erilaisissa työtehtävissä vaikkapa suunnittelijoina, johtajina ja tuottajina. Sen kautta he voivat olla luomassa uutta asenneilmapiiriä ja lisäämässä tietoisuutta.

Teatterikorkeakoulusta valmistunut viittomakielinen näyttelijä Silva Belghiti on kohdannut tietämättömyyttä niin uralla kuin opiskelussa ja on joutunut selittämään, miten kuuron näyttelijän kanssa voi tehdä yhteistyötä.

– Minun ei esimerkiksi annettu seisoa lavalla hyvässä paikassa, jotta viittomakielisellä yleisöllä olisi ollut mahdollisuus nauttia esityksestä ilman visuaalisia esteitä, Belghiti kertoo.

– Musiikkikohtauksia varten olisin myös tarvinnut enemmän harjoitusaikaa ja perehdytystä. Joskus on myös käynyt, että tulkkia ei löytynyt.”

Belghitillä on ollut myös hyviä kokemuksia saavutettavuuden huomioimisesta. Hän mainitsee Tukholman kaupunginteatteri Skärholmenin esimerkkinään.

Kun Belghiti työskenteli siellä Hamlet-projektin parissa, kaupunginteatteri kutsui viittomakielisen asiantuntijan paikalle kertomaan kuurojen kulttuurista ja viittomakielistä muille työntekijöille. Yleisöllä oli myös mahdollisuus seurata ruotsalaiselle viittomakielelle käännettyjä esityksiä videotykkien avulla, jotka esitettiin valkokankailla.

Kulttuurielämys nojaa omaan kieleen

Kuuro kulttuurituottaja ja yrittäjä Anne Sjöroos sanoo, että omalla äidinkielellään kulttuuritarjontaa ei ole ollut todellakaan riittävästi. Hän osallistui eduskunnan Pikkuparlamentissa Yhdenvertaisuus kulttuurikentällä vammaisuuden näkökulmasta -seminaariin.

Viittomakielisen kulttuuritarjonnan vähyys oli yksi syy, miksi Sjöroos oli mukana perustamassa esittävään taiteeseen painottuvan Ursa Minor-nimisen osuuskunnan. Kun ei ole muuta tarjontaa, voi käydä niin, että laatu kärsii.

 

Opas Netta Keski-Levijoki vetää viittomakielisiä kierroksia Helsingin Taidehallissa neljä kertaa.

Mitä tulee taidekierroksen tai teatteriesityksen tulkkaukseen, se vaatii tulkeilta pätevyyttä, huolellista valmistautumista ja sisäistämistä. Muuten kuuro voi saada vajavaisen kulttuurielämyksen.

– Yleisin ongelma on ollut, että maksan lipusta saman verran kuin esimerkiksi vakiokävijä, joka yleensä on vammaton, suomenkielinen kuuleva henkilö. Hän saa kaiken tiedon ja täyden kulttuurielämyksen. Minä taas saan samalla hinnalla paljon vähemmän irti, koska informaatiota ei ole saatavilla muuten kuin puhuttuna, Sjöroos selittää.

Netta Keski-Levijoen mukaan yhteiskunta toimii usein kuulon ehdoilla, mikä näkyy myös taiteessa.

Aikoinaan yhdessä taidenäyttelyssä saattoi kuunnella videoteosta ainoastaan kuulokkeiden avulla. Keski-Levijoki olisi toivonut samaa sisältöä tekstimuodossa tai viittomakielelle käännettynä.

Osalle kuuroista suomen kieli on vasta toinen kieli.

Keski-Levijoki ehdottaakin, että tulevaisuudessa kulttuuripalvelujen toimijat voivat hyödyntää teknologiaa. Esimerkiksi sovellusten kautta on mahdollista nauttia teatteriesityksestä viittomakielisenä versiona.

Birgitta Orava ja Netta Keski-Levijoki kannustavat kävijöitä antamaan Taidehallin opastuksista palautetta, sillä se auttaa kehittämään yhdenvertaisia taidepalveluja.

 

Netta Keski-Levijoki johdattelee Paul Osipowin taiteeseen viittomakielellä.

Viittomakielet Suomessa

  • Suomen virallisia viittomakieliä ovat suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.
  • Suomenruotsalainen viittomakieli on Unescon uhattujen kielten listalla.
  • Noin 4000-5000 kuuroa käyttää viittomakieltä äidinkielenään.
  • Viittomakieltä käyttää äidinkielenään, toisena kielenä tai vieraana kielenä noin 6000-9000 kuulevaa.
  • Viittomakielen päivää vietetään vuosittain 12. helmikuuta viittomakielten ja kuurojen koulujen opetusisänä pidetyn C.O.Malmin syntymäpäivänä.

 

Lähde: Kuurojen Liitto ry

Helsingin Taidehalli järjestää opastuksia viittomakielellä.