Maila Talvion puisto Helsingin Meilahdessa on lauantaisena syysaamuna ulkoilijoiden suosiossa. Lenkkeilijät hölkkäävät pitkin rantatietä ja lapsiperheet nauttivat aurinkoisesta syyssäästä. Kymmenkunta ihmistä on kokoontunut puistossa olevalle muistomerkille. Jokaisella heistä on kädessään muovipussi ja roskapihdit.
He ovat vapaaehtoisia, jotka ovat tulleet keräämään roskia.
Yksi heistä on Erik Back. Hän osallistuu siivoustalkoisiin ensimmäistä kertaa.
– Kuulin siivoustalkoista eilen ja ajattelin, että tämä on vähintä, mitä voin tehdä roskaisuuden vähentämiseksi. Mikäs tässä, kun samalla saa olla luonnossa ulkona.
Siivoustapahtuma on vapaaehtoisjärjestö Nordic Ocean Watch Finlandin järjestämä. Alun perin Norjasta lähtöisin oleva järjestö keskittyy meri- ja ranta-alueiden puhtaanapitoon. Tämänkertainen talkootapahtuma järjestetään osana World Cleanup Dayta eli Maailman Siivouspäivää. Tapahtumaan osallistuvat vapaaehtoiset eivät saa korvausta työstään.
Nuoret kantavat huolta roskaantumisesta
Puistoa siistimässä on myös Jenni Jelkänen, joka on toiminut Satakolkyt –siivoushankkeen koordinaattorina viime helmikuusta syyskuuhun. Hankkeen idea on innostaa ihmisiä siistimään Helsingin ranta-alueita roskista ulkoilun lomassa.
– Yksinkertaisuudessaan hyvinvoinnin tuottamista itselle sekä ympäristölle, Jelkänen kuvaa.
Satakolkyt–hanke on lähtöisin helsinkiläisiltä nuorilta, joiden huoli roskaantumisesta nousi esille Helsingin kaupungin Ympäristötoiminnan nuorisotyöyksikön kyselyissä. Neljä järjestöä – 4H Helsinki, Helsingin Vihreät Nuoret, Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry sekä Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys ry – suunnitteli hankkeen ja sai sille rahoitusta Helsingin kaupungilta. Virallisesti hanke käynnistyi kesällä 2019.
Hankkeen nettisivuilta löytyy kartta Helsingin 130 kilometrin mittaisesta rantaviivasta, johon on merkitty eri väreillä jo siivotut ja siivoamattomat rannat. Sen perusteella voi valita itselleen oman rantakaistaleen, jonka käy siivoamassa.
– Järjestämme ohjattua siivoustoimintaa esimerkiksi koulu- ja harrastusryhmille. Siivoamme yhdessä ja nautimme luonnosta, Jelkänen kertoo.
Hankkeeseen voi osallistua myös itsenäisesti. Roskapihtejä voi lainata merenrannan läheisyydessä olevista kirjastoista.
Saastunut Itämeri varastoi roskat rantaan
Seurasaarentien rantapusikossa roskien määrä on silmiinpistävä. Vapaaehtoiset ovat kyykkineet kaislikon rajassa jo toista tuntia. Pussi toisensa perään täyttyy, eikä roskia tarvitse etsiä.
– Tuntuu, ettei tämä roska vähene yhtään. Heti kun tulen uudestaan samaan paikkaan keräämään, on siinä saman verran roskaa kuin aloittaessani, Erik Back sanoo.
Vapaaehtoiset keräsivät roskia Maailman Siivouspäivänä 19.9.2020.
Siivouspäivän kenties omituisin roskalöytö lienee kengurun kuvalla varustettu puinen bumerangi. Huomattavasti eniten säkkeihin päätyy kuitenkin muovia. Back pysähtyy tutkimaan keräämiään roskia tarkemmin.
– Täällä on paljon muovisia paloja, joista on vaikea sanoa, mitä ne edes ovat. Huomaa, etteivät ne ole tulleet tänne hetkessä. Tässä on monien vuosien roskia.
Meriveden mukana rannikoille kulkeutuu paljon roskaa. Koska muovi ei maadu, saattavat muovipakkaukset jäädä luontoon vuosikymmeniksi. Vuosien saatossa muovi hajoaa usein mikromuoviksi, jolloin se ei poistu maaperästä koskaan ja pahimmillaan kulkeutuu eläinten ja ihmisten elimistöön aiheuttaen vakavia terveysongelmia.
Roskaongelman laajuuteen on vasta herätty
Satakolkyt-hankkeen ja koko maailman yleisin roska on tupakantumppi. Vaikka tupakointi on ollut vuosia laskussa, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen Tupakkatilaston mukaan vuonna 2018 Suomessa poltettiin yli 4 miljardia savuketta. Pelkästään Suomessa luontoon päätyy siis satoja miljoonia tupakantumppeja vuosittain. Tupakan filtteri valmistetaan muoviksi luokitellusta aineesta, eikä se maadu. Tumpeissa on myös myrkyllisiä kemikaaleja.
Maailmalla jylläävä koronapandemian myötä Helsingin alueen roskankeräyspisteet ovat täyttyneet aiempaa nopeammin, ja roskakorien määrää on lisätty. Käytettyjä kasvomaskeja ja kumihanskoja on paljon esimerkiksi joukkoliikennepysäkkien lähettyvillä. Niiden kerääminen on kyseenalaista infektioriskin takia.
Voisiko roskien määrään vaikuttaa esimerkiksi Helsingin kaupungin taholta?
– Ongelma on ollut olemassa jo kauan, mutta sen laajuuteen on vasta herätty. Tieto ja valistus ovat aina paikallaan, mutta loppujen lopuksi yksilötasolla tehdyt päätökset syntyvät pääosin omista tunteista ja halusta auttaa, Jenni Jelkänen sanoo.
Tätä juttua kirjoitettaessa Helsingin rantaviivaa on siivottu Satakolkyt–hankkeen nimissä 129 kilometriä. Käytännössä siivottavaa on aina.
Jelkänen korostaa, että jokaisen apu on tarpeen. Kun merkitsee kartalle oman siivotun alueensa, tuntee olevansa osa jotakin suurempaa ja voivansa vaikuttaa asioihin.
– Roskien kerääminen on konkreettinen teko, josta jää varmasti hyvä mieli. Vaikka roskat eivät lopu, on silti sinun ansiotasi, etteivät ne päädy esimerkiksi mereen.
Juttuun on haastateltu myös Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskelaa.