Alkuvuodesta tarjottiin romutustukea, sitten töitä – turpeen kysyntä kasvoi kesällä

Fossiiliseksi polttoaineeksi luokiteltu turve on menettänyt kilpailukykyään energiamarkkinoilla. Energiakriisin myötä tuotantoa on kuitenkin lisätty.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lisännyt energiaturpeen kysyntää Suomessa. Varsinkin venäläisen metsähakkeen tuonnin loppuminen sai energiayhtiöt etsimään muita polttoaineita.

– Vaikuttaa siltä, että turpeeseen joudutaan turvautumaan. Noin neljännes Suomen metsäpolttoaineesta tuli Venäjältä, Energiateollisuus ry:n verkko- ja palvelujohtaja Janne Kerttula kertoo.

Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskus (HVK) aloitti kesällä turpeen varmuusvarastoinnin. Myös valtionyhtiö Neova (entinen Vapo) ilmoitti keväällä käynnistävänsä energiaturpeen noston uudelleen. Neova keskeytti turvetuotantonsa viime vuoden lopulla.

Kerttulan mukaan turvetta ei kuitenkaan noussut tänä vuonna suunnitellusti. Myös HVK:n energiahuolto-osaston johtaja Piia Oesch kertoo, että Suomessa nostetun turpeen määrä jäänee noin kuuteenkymmeneen prosenttiin kansallisesta tavoitteesta. HVK on niukasta kesästä huolimatta kuitenkin pääsemässä varastointitavoitteeseensa.

Päästökauppa syö turpeen kilpailukykyä

Euroopan unionin päästökauppa on nostanut merkittävästi turpeen energiapolttamisen hintaa. Päästöoikeuksien hinta on moninkertaistunut lyhyessä ajassa.

Moni turveyrittäjä onkin lopettanut toimintansa kannattamattomana. Valtio on tukenut lopettavia turveyrittäjiä maksamalla hävitetystä kalustosta romutuspalkkiota, mikä osaltaan on syönyt käytettävissä olevaa osaamista ja koneistoa. Myös kesän sateet vaikeuttivat tuotantoa.

Kerttula kuvailee turvetta ”huoltovarmuuspolttoaineeksi”. Se varastoituu helpommin kuin esimerkiksi metsähake, joka menettää energia-arvoansa lahoamisen seurauksena. Myös Oesch muistuttaa, että HVK:n varmuusvarasto on tarkoitettu poikkeuksellisiin häiriötilanteisiin, ja sen käytöstä päättää valtioneuvosto.

Turvetuottajien tilanteet vaihtelevat

Kun turpeennostosopimus Neovan kanssa päättyi viime syksynä, koneyrittäjä Sami Rikkonen Karjalan kone ja kaivuu oy:ltä pohti turvekalustonsa romuttamista. Hän ja hänen toisena yrittäjänä toimiva veljensä Vesa Rikkonen kuitenkin päättivät, että koneet säästetään.

– Ajateltiin, että ne on jo kertaalleen kuitenkin maksettu eivätkä ne laskua kerrytä tuossa seistessään, Rikkonen kertoo.

Se kannatti. Neovalta soitettiin jo keväällä, ja osapuolet solmivat uuden sopimuksen kolmeksi vuodeksi. Rikkonen kertoo, että monet hänen tuntemansa tuottajat ovat kuitenkin ehtineet jo vaihtaa alaa.

Karjalan kone ja kaivuu pääsi noin puoleen kesän nostotavoitteestaan.

Varautuminen ei jää pelkän turpeen varaan

Vaikka turvetuotanto jäikin tänä vuonna tavoitteistaan, energiayhtiöt ovat Kerttulan mukaan kyenneet varautumaan tulevaan lämmityskauteen hyvin. Muita polttoaineita kuten puuhaketta on saatu hankittua riittävästi. Energiayhtiöt voivat yhä tuottaa energiaa myös esimerkiksi öljyllä, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.

– Varautuminen on energiantuotannon DNA:ssa, Kerttula kiteyttää.

Esimerkiksi Koneyrittäjät ry on vaatinut hallitukselta päästöoikeuksien kompensoimista turpeen osalta. Kerttulan mukaan kansallinen kompensaatio ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu.

– Kaikki EU-maat ovat sitoutuneet päästökauppaan. Yhden polttoaineen erityiskohtelu päästökaupassa ei ole mahdollista. Jos päästökaupan sääntöjä muutetaan, koskee se myös esimerkiksi kivihiiltä.

PÄÄSTÖKAUPPA OHJAA ENERGIAMARKKINOITA

Turpeen energiakäyttö on vähentynyt erityisesti EU:n päästökaupan takia.

Päästökaupan tarkoitus on ohjata investointeja vähäpäästöisempään suuntaan markkinaehtoisesti asettamalla päästöille hinta. Energiayhtiöt ostavat päästöoikeuksia kaikelle tuottamalleen energialle, joten mitä saastuttavampi polttoaine, sitä enemmän sen käyttö maksaa.

Turpeen hiilidioksidipäästöt ovat fossiilisista polttoaineista korkeimmat, joten päästöoikeudet tekevät sen energiakäytöstä erityisen kallista. Kun turpeen osuus Suomen energiantuotannosta oli vuonna 2019 noin neljä prosenttia, sen osuus Suomen päästöistä oli noin 11 prosenttia.

Turpeen energiakäyttö:

  • Osuus Suomen energiantuotannosta vuonna 2020 oli n. kolme prosenttia. Bioenergia ry arvioi tämän hetken osuudeksi noin kaksi prosenttia.
  • Noin 30 000 hehtaaria Suomen soista on turvetuotannon käytössä, mikä tarkoittaa noin 0,6 prosenttia Suomen koko suopinta-alasta.
  • Työllisti vuonna 2021 suoraan noin 2300 henkilötyövuoden verran.
  • Turpeen polttoa on korvattu esimerkiksi metsähakkeella ja peltojen biomassalla.

(Lähteet: Tilastokeskus, Bioenergia ry)