Hel­sin­gin Kai­sa­nie­mes­sä si­jait­se­van ra­vin­to­lan edus­tal­le saa­puu nah­ka­tak­kiin ja hat­tuun son­nus­tau­tu­nut mies. Tuota il­mes­tys­tä kat­soes­sa ei heti en­sim­mäi­se­nä tule mie­leen, että siinä on näyt­te­li­jä, jonka täh­dit­tä­mä elo­ku­va on Oscar-eh­dok­kaa­na.

Au­ton­kul­jet­ta­jan hom­mia teh­nyt Matti On­nis­maa pääsi vuon­na 1985 mu­kaan Ylen te­le­vi­sio­elo­ku­vaan Vää­pe­li Sadon ta­paus.

– Olin sil­loin vielä Kel­la­ri­teat­te­ris­sa ihan har­ras­ta­ja­näyt­te­li­jä­nä. Tein sil­loin Ylel­le pie­niä roo­le­ja, kun he käyt­ti­vät niis­sä har­ras­ta­ja­teat­te­ri­lai­sia, On­nis­maa muis­te­li.

Tal­vi­so­ta en­sim­mäi­nen pitkä elo­ku­va

Kun 30 vuot­ta sit­ten alet­tiin ku­vaa­maan Pekka Pa­ri­kan suu­re­lo­ku­vaa Tal­vi­so­ta, oli Matti On­nis­maa yksi elo­ku­van näyt­te­li­jöis­tä. Mie­hen roo­li­hah­mo oli ali­ker­sant­ti Veik­ko Kor­pe­la.

– Muis­tan sen kuin ei­li­sen päi­vän, kun lo­ka­kuun yh­dek­säs päivä läh­det­tiin Kau­ha­val­le ku­vauk­siin.

Tämä on ollut yksi pi­sim­mis­tä elo­ku­va­pro­jek­teis­ta, jois­sa On­nis­maa on ollut mu­ka­na. Ku­vaus­päi­viä oli 50, joka on ny­kyi­sen mit­ta­puun mu­kaan hyvin pal­jon. Tänä päi­vä­nä pi­sim­mät pro­jek­tit hui­te­le­vat 20-30 päi­vän tie­tä­mil­lä.

– Hyvin pieni rooli, ei kos­kaan pal­jon pu­hu­nut mi­tään, mutta oli aina jos­sain taus­tal­la mu­ka­na, On­nis­maa ker­toi tut­tuun vaa­ti­mat­to­maan tyy­liin­sä.

On­nis­maan täh­dit­tä­mä Ar­mo­mur­haa­ja- elo­ku­va on ollut suuri me­nes­tys maa­il­mal­la. Kuva: Ar­mo­mur­haa­ja- elo­ku­van pres­si­ku­va.

”Pel­kä­sin vi­ho­lai­sen tu­le­van”

Muis­to­jen syö­ve­reis­tä löy­tyy myös mie­len­kiin­toi­nen ta­ri­na siitä, kuin­ka so­ta­ku­vauk­set vai­kut­ti­vat nuo­reen mie­heen.

– Muis­tan pe­län­nee­ni siel­lä ku­vauk­sis­sa tie­tys­ti it­se­ni puo­les­ta, mutta sit­ten yh­te­nä päi­vä­nä tuli sel­lai­nen val­ta­va tunne, että tuol­ta se vi­hu­lai­nen tulee. Yh­täk­kiä eläy­tyi hyvin vah­vas­ti sii­hen so­dan­käyn­tiin, On­nis­maa pal­jas­ti.

Tal­vi­so­dan en­sim­mäi­si­nä ku­vaus­päi­vi­nä po­ruk­ka oli viet­tä­mäs­sä iltaa pai­kal­li­ses­sa kup­pi­las­sa. Apu­lai­soh­jaa­ja­na tuos­sa Pa­ri­kan oh­jaa­mas­sa elo­ku­vas­sa toimi Veik­ko Aal­to­nen. Aal­to­nen kysyi nuo­rel­ta näyt­te­li­jäl­tä, että mitä hän tekee vuo­den pääs­tä.

– En tiedä mitä teen vuo­den ku­lut­tua. En edes tiedä mitä teen huo­men­na, On­nis­maa vas­ta­si sil­loi­sel­le apu­lai­soh­jaa­jal­le.

Seu­raa­va­na syk­sy­nä On­nis­maan pu­he­lin soi ja Aal­to­sel­la oli tar­jo­ta roo­lia te­keil­lä ole­vaan elo­ku­vaan. Siitä lähti sit­ten hei­dän he­del­mäl­li­nen yh­teis­työn­sä, jonka ai­ka­na on syn­ty­nyt lu­kui­sia elo­ku­via.

– Kaik­ki elo­ku­vat, joita olen teh­nyt, ovat ol­leet rak­kai­ta ja lä­hei­siä enem­män tai vä­hem­män. Kyllä ne kaik­ki Vei­kon lef­fat, koska oli­vat oman urani, jos nyt uras­ta voi­daan puhua, niin siel­tä al­ku­tai­pa­leel­ta. Isä mei­dän eri­tyi­ses­ti yksi niis­tä ko­vim­mis­ta, On­nis­maa miet­ti.

Elo­ku­vil­la ei ri­kas­tu

Roo­le­ja On­nis­maal­le on ker­ty­nyt monia. Osa niis­tä on piir­ty­nyt suo­ma­lais­ten mie­liin, kuten Va­rek­sen pas­to­ri Ala­nen tai Klas­si­kon au­to­kaup­pias Kar­tio. Suo­ma­lai­nen elo­ku­va ei silti ole ollut mie­hel­le mi­kään kul­ta­kai­vos.

– Ei to­del­la­kaan. Suo­men ei to­del­la­kaan ole eikä var­sin­kaan täl­lai­set pie­net roo­lit muu­ten­kaan ole ra­hak­kai­ta. Niil­lä elää, kun niitä tekee tar­peek­si monta, On­nis­maa va­lai­si.

Free­lance­ri­na toi­mi­van On­nis­maan tulot koos­tu­vat pie­nis­tä elo­ku­va­roo­leis­ta, te­le­vi­sio­roo­leis­ta ja työt­tö­myys­kor­vauk­sis­ta. Men­nyt vuosi on ollut On­nis­maal­le va­loi­sa, sillä roo­li­töi­tä on siu­naan­tu­nut lu­kui­sia ja jou­kos­sa on myös­kin se helmi, Teemu Nikin oh­jaa­man Ar­mo­mur­haa­jan Veijo Hauk­ka.

– Asuin siel­lä Tee­mun ta­los­sa, olin hyy­ry­läi­se­nä ke­sä­poi­ka­na siel­lä. Joka aamu läh­det­tiin aina, ne ku­vaus­pai­kat oli­vat 15 ki­lo­met­rin sä­teel­lä Tee­mun asun­nos­ta. Aa­mul­la läh­det­tiin, il­lal­la tul­tiin, syö­tiin mak­ka­raa ja men­tiin nuk­ku­maan, On­nis­maa heit­ti.

– Ys­tä­vien kans­sa sai leik­kiä. Se oli sillä ta­val­la mah­ta­vaa.

Ar­mo­mur­haa­ja oli hyvin pie­nen bud­je­tin elo­ku­va, joka ei ko­ti­maas­sa kau­heas­ti ylei­söä lii­kut­ta­nut, mutta on ollut kai­kil­la fes­ti­vaa­leil­la hyvin suo­sit­tu elo­ku­va. On­nis­maal­le tuo elo­ku­va on tien­nyt sitä, että on saa­nut vie­rail­la eri­lai­sil­la elo­ku­va­fes­ti­vaa­leil­la ym­pä­ri maa­il­maa.