Onko väite ennuste, mielipide vai faktaa? Tästä lähtee liikkeelle EUFactcheck-projektin faktantarkistusprosessi.
Sipilä kirjoittaa blogissaan maahanmuuttajien osuudesta raiskaustilastoissa. Hän viittaa nykyaikaan eli väite ei ole ennuste tulevasta. Väite on esitetty selkeästi faktana. Sipilä on pääministerinä merkittävässä vallanpitäjän roolissa, joten oletamme hänen väitteensä perustuvan faktatietoon näin arassa ja Suomessa viime aikoina kuohuttaneessa aiheessa.
Ensi katsomalta Sipilän väite näyttäisi siis olevan helposti tarkistettavissa tilastoista, joista selviäisi myös se, onko väite totta vai tarua.
Lähteiden ja tilastojen analysointi vie tarkistusta eteenpäin
Vuonna 2017 raiskauksesta ja törkeästä raiskauksesta ensimmäisessä oikeusasteessa tuomittujen ulkomaalaisten osuus oli noin 30 prosenttia. Tapauksia oli yhteensä 185, joista 55:ssa tuomittu oli ulkomaan kansalainen. Luvut selviävät Tilastokeskuksen “Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset 2017”-tilastosta.
Vuonna 2018 kirjattuja raiskausilmoituksia oli 1044 kappaletta, joista 366 tapauksessa oli epäiltynä ulkomaan kansalainen. Tämän mukaan ulkomaalaisten osuus raiskausepäilystä on 35 prosenttia. Vuonna 2017 vastaava luku oli noin 23 prosenttia. Luvut ilmenevät Poliisihallitukselta saamastamme tilastosta.
Ulkomaan kansalaisten osuus Suomessa vuoden 2018 lopussa oli lähes 258 000 henkilöä eli 4,7 prosenttia koko väestöstä. Vuonna 2017 vastaava prosenttiosuus oli 4,5 prosenttia.
Tilastot raiskausepäillyistä sekä tuomituista syyllisistä näyttävät tukevan Juha Sipilän väittämää.
Raiskauksesta tuomittujen ulkomaan kansalaisten osuus vuonna 2017 oli siis 30 prosenttia ja ulkomaalaisten osuus 4,5 prosenttia koko Suomen väestöstä. Lukuja verratessa voidaan todeta ulkomaalaisten esiintyvän raiskaustilastoissa useasti suhteutettuna heidän kokonaismääräänsä koko väestöstä. Sama havainto ilmenee myös syylliseksi epäiltyjen tapauksessa.
Epäselvyyksiä väitteen terminologiassa
Rikostilastoja on saatavilla kattavasti, mutta mitä pääministeri varsinaisesti tarkoitti mainitessaan “raiskauksiin syyllistyneet”?
Juridisesti voidaan ajatella syyllistyneiden viittaavan oikeusistuimessa rikoksesta tuomittuihin. Raiskaustapauksien arvellaan usein jäävän kuitenkin ilmoittamatta viranomaisille eivätkä siten näy tilastoissa. Toisaalta tutkinta voi keskeytyä ennen asian päätymistä oikeuteen. Tiedonhankinnassa löytämämme uutisointi ulkomaalaisten osuudesta raiskausrikoksissa viittasi laajalti tilastoihin, jossa käsiteltiin nimenomaan raiskauksista epäiltyjä.
Myös maahanmuuttajien määritteleminen on ongelmallista. Tilastoissa ja tutkimuksissa maahanmuuttajalla tarkoitetaan yleensä sellaista Suomeen muuttanutta ulkomaan kansalaista, joka aikoo asua maassa pidempään. Väitettämme tukevat tilastot puhuvat ulkomaalaisista raiskausepäillyistä, joihin luetaan mukaan myös muun muassa turistien tekemät rikokset. Turisteja, siirtotyöntekijöitä eikä turvapaikanhakijoita taas ei voi määritelmän mukaan laskea maahanmuuttajiksi.
On hyvä huomioida maahanmuuttaja-termin erilaiset määrittelytavat myös arkikielessä. Tilastokeskuksen sivuilla esiintyvässä artikkelissa yliaktuaari Markus Rapo kirjoitti vuonna 2011:
“Maahanmuutosta puhuttaessa tulisi aina muistaa suomalaiset paluumuuttajat. Vuosien 2000–2009 aikana Suomeen on muuttanut ulkomailta yhteensä noin 218 000 henkilöä. Heistä joka kolmas oli Suomessa syntynyt eli niin sanottu paluumuuttaja. Vuosittain suomalaiset itse ovat ylivoimaisesti suurin maahanmuuttajaryhmä. Tämä tosiasia tahtoo monesti unohtua maahanmuutosta keskusteltaessa.”
Samassa artikkelissa huomautetaan myös, että ulkomailta Suomeen muuttanut henkilö voi anoa ja saada Suomen kansalaisuuden, minkä jälkeen hän on tilastoissa Suomen kansalainen. Monesti heistäkin saatetaan käyttää puhekielessä nimitystä maahanmuuttaja.
Myös “yliedustus” on sanana epämääräinen, sillä virallista määritelmää sanalle ei ole. Sipilä mahdollisesti tarkoittaa tässä tapauksessa maahanmuuttajien olevan yliedustettuna, jos heidän osuus raiskaustilastoissa on suhteellisesti enemmän kuin heidän osuutensa on koko Suomen väestöstä.
Ratkaisu epämääräisyyksiin on mennä väitteen lähteelle. Tiedustelimme Sipilän erityisavustajilta, mihin blogissa esitetty väite pohjautui. Emme saaneet vastausta, mikä hankaloitti faktantarkistusprosessia ratkaisevasti.
Väite voi jättää liikaa tulkinnan varaa
Prosessin alkuvaiheessa Sipilän väite tuntui selkeältä ja helposti tarkistettavalta. Edetessämme saimme kuitenkin huomata, että yksikin sana tai tarkentavan määreen puute voi viedä pohjan pois koko faktantarkistukselta.
Jos väitteen lausuja ei määrittele käyttämiään termejään tarkkaan, voi lukijalle jäädä virheellinen tulkinta väittämästä.
Tulkinnanvaraisuudelle ei voi faktantarkistusprosessissa jättää sijaa. Kun väite on monitulkintainen, faktantarkistuksen periaatteiden tarkka seuraaminenkaan ei auta. Näin ollen väitteen syvälliseen analysoitiin kannattaa käyttää aikaa heti aluksi.
Vaikka tilastot sekä aiheesta kerätyt uutiset näyttävät pääosin tukevan Sipilän väitettä, jättää lausuma paljon tulkinnan varaa. Koska Sipilä käyttää epämääräisiä käsitteitä ja hänen käyttämänsä lähde jää tuntemattomaksi, emme voineet tehdä riittävän tarkkaa päätelmää väitteen pitävyydestä.