Las­si­lan tila Pöl­jän ky­läs­sä Poh­jois-Sa­vos­sa on läm­men­nyt läpi his­to­rian­sa oman met­sän puil­la. Osa tilan ra­ken­nuk­sis­ta on 1700-luvun lo­pul­ta, ja läm­mi­tyk­sen muo­dot ovat seu­ran­neet ajan kul­kua sa­vu­tu­vas­ta ny­kyi­seen mo­der­niin puu­ha­ke­uu­niin.

His­to­rial­li­nen, tuhat ne­liö­tä kä­sit­tä­vä ko­ko­nai­suus vaa­tii nor­maa­lia oma­ko­ti­ta­loa jä­mä­käm­mät läm­mi­tys­lait­teet. Las­si­lan tilan oma­va­rai­nen läm­mi­tys­ta­pa on kus­tan­nus­te­ho­kas mut­tei kaik­kien saa­ta­vil­la.

Oma­va­rai­nen läm­mi­tys – sel­vää sääs­töä

Neljä vuot­ta sit­ten Las­si­lan ti­lal­le han­kit­tiin uusi itä­val­ta­lai­nen ha­ke­uu­ni, johon puu­ha­ke kul­kee au­to­maat­ti­ses­ti 30-kuu­tioi­ses­ta sii­los­ta.

Puu­ha­ke on ko­neel­li­ses­ti kä­si­tel­tyä puu­jä­tet­tä. Käyt­töön so­pi­ma­ton puu­mas­sa ha­ke­te­taan pie­nek­si sil­puk­si, jota voi käyt­tää polt­toai­nee­na.

Las­si­lan tilan läm­mi­tys­ha­ke saa­daan tilaa ym­pä­röi­vän met­sän rai­vaus­töis­tä. Ha­ke­ran­ko­ja kui­va­te­taan vuo­den ver­ran, jonka jäl­keen ura­koit­si­ja ha­ket­taa ne. Vuo­den tar­peik­si riit­tä­vä ha­ke­ka­sa syn­tyy noin kol­mes­sa tun­nis­sa. Hake säi­lö­tään van­haan vil­ja­sii­loon, josta täy­te­tään itse uunin yh­tey­des­sä ole­vaa pie­nem­pää sii­loa.

Puu­ai­nes­ta ha­ke­te­taan ko­neel­la.

Las­si­lan tilan yrit­tä­jä Ari Sa­vo­lai­nen siir­tää hak­keen sii­lo­jen vä­lil­lä trak­to­rin kau­hal­la. Tal­vi­kuu­kausi­na­kaan syöt­tö­sii­lon luuk­ku ei käy kuin noin kuu­kau­den vä­lein.

2018 teh­dyt yli 20 000 euron si­joi­tuk­set ha­ke­uu­niin ja sen oheis­lait­tei­siin ovat mak­sa­neet it­sen­sä ta­kai­sin jo use­aan ker­taan. Ver­tai­lu­koh­ta­na on käy­tet­ty säh­kö­läm­mi­tys­tä ja sen hin­to­ja ennen ener­gia­krii­siä.

Suu­rim­pa­na te­ki­jä­nä sääs­tös­sä on läm­mi­tyk­ses­sä käy­tet­tä­vät oman met­sän puut. Ku­lu­ja syn­tyy lä­hin­nä trak­to­rin ja ko­nei­den polt­toai­nees­ta ja ker­ran vuo­des­sa vie­rai­le­vas­ta ura­koit­si­jas­ta. Polt­toai­net­ta kuluu vuo­des­sa 100 lit­raa, ura­koit­si­ja ve­loit­taa al­vei­neen 800 euroa.

Puun polt­ta­mi­nen – eko­te­ko?

Puu ener­gian muo­to­na on kir­joi­tet­tua his­to­ri­aa van­hem­pi tapa läm­mit­tää asu­muk­sia. Il­mas­ton­muu­tok­sen kiih­tyes­sä on kui­ten­kin mie­tit­tä­vä myös läm­mi­tyk­sen eko­lo­gi­suut­ta.

Ari Sa­vo­lai­sen kanta on sel­keä:

– Puun polt­to on ollut pu­nai­nen vaate jo pit­kään mutta jos miet­tii kuin­ka pal­jon te­räs­tä, rau­taa ja be­to­nia menee vaik­ka yhden tuu­li­voi­ma­lan ra­ken­ta­mi­seen, niin kyllä me tääl­lä plus­san puo­lel­la olem­me py­sy­neet.

– Kyllä, pidän tätä tapaa eko­te­ko­na. Haen tuos­ta met­säs­tä puun siel­tä ja puun tääl­tä, met­sän­hoi­to on tär­ke­ää. Ei me mi­tään suu­ria hak­kui­ta to­teu­te­ta.

Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kuk­sen tut­ki­jan Mikko Sa­von­lah­den vas­taus ei ole yhtä yk­si­se­lit­tei­nen.

– En us­kal­tai­si suo­raan läh­teä kut­su­maan eko­teok­si. Läh­tö­koh­tai­ses­ti kai­kes­ta polt­ta­mi­ses­ta syn­tyy si­vu­tuot­tei­ta. Puun polt­to ei ole il­mas­to­te­ko, mut­tei myös­kään huo­noin vaih­toeh­to.

Sa­von­lah­den mu­kaan suu­rim­mat on­gel­mat puun ener­gia­muo­to­na käyt­tä­mi­ses­sä löy­ty­vät luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den heik­ke­ne­mi­ses­tä, jos suo­ri­te­taan suu­ria hak­kui­ta. Myös puun pi­tä­mi­nen uusiu­tu­va­na luon­non­va­ra­na on Sa­von­lah­den mu­kaan on­gel­mal­lis­ta. Hii­li­neut­raa­lius ei pääse usein­kaan to­teu­tu­maan puun pit­kän kas­vua­jan vuok­si.

Eli onko Las­si­lan tilan läm­mi­tys­me­to­di hyvä vaih­toeh­to isos­sa ko­ko­nai­suu­des­sa?

– Ei ole help­poa vas­taus­ta. Kai­kes­ta tulee pääs­tö­jä. Mie­les­tä­ni on otet­ta­va huo­mioon myös ih­mi­set: vaa­ka­ku­pis­sa ei muu­ta­mat yli­mää­räi­set hiuk­kas­pääs­töt paina, jos toi­se­na vaih­toeh­to­na on vaik­ka­pa per­heen jou­tu­mi­nen kon­kurs­siin nous­sei­den ener­gia­hin­to­jen myötä, Sa­von­lah­ti vas­taa.

– Oma­va­rai­suus ja huol­to­var­muus ovat myös tär­kei­tä seik­ko­ja tällä het­kel­lä. Kek­sin pal­jon huo­nom­pia­kin läm­mi­tys­vaih­toeh­to­ja kuin tämä. Mo­der­ni ha­ke­uu­ni tuot­taa vä­hem­män pääs­tö­jä kuin vaik­ka ta­kas­sa tulen polt­ta­mi­nen.

Ari Sa­vo­lai­nen, jos jou­tui­sit­te muut­ta­maan, käyt­täi­sit­kö tu­le­vas­sa­kin ko­dis­sa tätä läm­mi­tys­muo­toa?

Pu­he­li­nyh­tey­den pääs­sä re­mah­taa kui­vak­ka nau­rah­dus.

– Jos me tästä läh­det­täi­siin, niin muu­tet­tai­siin var­mas­ti huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pään ti­laan. Mutta jos siinä olisi omaa met­sää vie­res­sä, niin ei­kö­hän tuol­lai­nen tu­li­si han­kit­tua.