Lassilan tila Pöljän kylässä Pohjois-Savossa on lämmennyt läpi historiansa oman metsän puilla. Osa tilan rakennuksista on 1700-luvun lopulta, ja lämmityksen muodot ovat seuranneet ajan kulkua savutuvasta nykyiseen moderniin puuhakeuuniin.

Historiallinen, tuhat neliötä käsittävä kokonaisuus vaatii normaalia omakotitaloa jämäkämmät lämmityslaitteet. Lassilan tilan omavarainen lämmitystapa on kustannustehokas muttei kaikkien saatavilla.

Omavarainen lämmitys – selvää säästöä

Neljä vuotta sitten Lassilan tilalle hankittiin uusi itävaltalainen hakeuuni, johon puuhake kulkee automaattisesti 30-kuutioisesta siilosta.

Puuhake on koneellisesti käsiteltyä puujätettä. Käyttöön sopimaton puumassa haketetaan pieneksi silpuksi, jota voi käyttää polttoaineena.

Lassilan tilan lämmityshake saadaan tilaa ympäröivän metsän raivaustöistä. Hakerankoja kuivatetaan vuoden verran, jonka jälkeen urakoitsija hakettaa ne. Vuoden tarpeiksi riittävä hakekasa syntyy noin kolmessa tunnissa. Hake säilötään vanhaan viljasiiloon, josta täytetään itse uunin yhteydessä olevaa pienempää siiloa.

Puuainesta haketetaan koneella.

Lassilan tilan yrittäjä Ari Savolainen siirtää hakkeen siilojen välillä traktorin kauhalla. Talvikuukausinakaan syöttösiilon luukku ei käy kuin noin kuukauden välein.

2018 tehdyt yli 20 000 euron sijoitukset hakeuuniin ja sen oheislaitteisiin ovat maksaneet itsensä takaisin jo useaan kertaan. Vertailukohtana on käytetty sähkölämmitystä ja sen hintoja ennen energiakriisiä.

Suurimpana tekijänä säästössä on lämmityksessä käytettävät oman metsän puut. Kuluja syntyy lähinnä traktorin ja koneiden polttoaineesta ja kerran vuodessa vierailevasta urakoitsijasta. Polttoainetta kuluu vuodessa 100 litraa, urakoitsija veloittaa alveineen 800 euroa.

Puun polttaminen – ekoteko?

Puu energian muotona on kirjoitettua historiaa vanhempi tapa lämmittää asumuksia. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä on kuitenkin mietittävä myös lämmityksen ekologisuutta.

Ari Savolaisen kanta on selkeä:

– Puun poltto on ollut punainen vaate jo pitkään mutta jos miettii kuinka paljon terästä, rautaa ja betonia menee vaikka yhden tuulivoimalan rakentamiseen, niin kyllä me täällä plussan puolella olemme pysyneet.

– Kyllä, pidän tätä tapaa ekotekona. Haen tuosta metsästä puun sieltä ja puun täältä, metsänhoito on tärkeää. Ei me mitään suuria hakkuita toteuteta.

Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Mikko Savonlahden vastaus ei ole yhtä yksiselitteinen.

– En uskaltaisi suoraan lähteä kutsumaan ekoteoksi. Lähtökohtaisesti kaikesta polttamisesta syntyy sivutuotteita. Puun poltto ei ole ilmastoteko, muttei myöskään huonoin vaihtoehto.

Savonlahden mukaan suurimmat ongelmat puun energiamuotona käyttämisessä löytyvät luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä, jos suoritetaan suuria hakkuita. Myös puun pitäminen uusiutuvana luonnonvarana on Savonlahden mukaan ongelmallista. Hiilineutraalius ei pääse useinkaan toteutumaan puun pitkän kasvuajan vuoksi.

Eli onko Lassilan tilan lämmitysmetodi hyvä vaihtoehto isossa kokonaisuudessa?

– Ei ole helppoa vastausta. Kaikesta tulee päästöjä. Mielestäni on otettava huomioon myös ihmiset: vaakakupissa ei muutamat ylimääräiset hiukkaspäästöt paina, jos toisena vaihtoehtona on vaikkapa perheen joutuminen konkurssiin nousseiden energiahintojen myötä, Savonlahti vastaa.

– Omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat myös tärkeitä seikkoja tällä hetkellä. Keksin paljon huonompiakin lämmitysvaihtoehtoja kuin tämä. Moderni hakeuuni tuottaa vähemmän päästöjä kuin vaikka takassa tulen polttaminen.

Ari Savolainen, jos joutuisitte muuttamaan, käyttäisitkö tulevassakin kodissa tätä lämmitysmuotoa?

Puhelinyhteyden päässä remahtaa kuivakka naurahdus.

– Jos me tästä lähdettäisiin, niin muutettaisiin varmasti huomattavasti pienempään tilaan. Mutta jos siinä olisi omaa metsää vieressä, niin eiköhän tuollainen tulisi hankittua.