Yksi näistä sopimuksista on EU:n ja Marokon välinen kalastussopimus. EU:n tuomioistuin on päättänyt, että sopimus ei saa koskea Länsi-Saharan miehitettyjä alueita. Lisäys tähän sopimukseen ei kenties kuitenkaan noudata päätöstä. Merja Kyllönen, europarlamentaarikko ja vasemmistoliiton jäsen, on nostanut asian esille Twitterissä.
Kyllönen kyseenalaisti kyseisen sopimuksen laillisuuden Twitterissä tammikuussa 2019. Kyllösen mukaan sopimukseen tehty lisäys ei ole Euroopan unionin tuomioistuimen tekemän päätöksen mukainen. Päätös koskee Länsi-Saharan lähivesiä. Väite on poliittinen, ei oikeudellinen.
Ostaessasi marokkolaisia sardiineja tai tomaatteja, pysähdytkö koskaan miettimään mistä ne ovat oikeasti peräisin?
Länsi-Sahara on kiistanalainen alue Afrikan luoteisosassa. Espanja perusti siirtokunnan nykyisen Länsi-Saharan alueelle 1800-luvun lopulla.
Espanja miehitti Länsi-Saharaa ja osaa Marokosta vuoteen 1975 asti, jolloin Espanjan diktaattori Francisco Franco luovutti Länsi-Saharan hallinnon marokkolaiselle kuningas Hassan II:lle.
Länsi-Sahara, joka tunnetaan myös ”Afrikan viimeisenä siirtokuntana”, on edelleen osittain naapurinsa Marokon miehittämä.
Kuulostaako mutkikkaalta? Ei ihmekään, sillä Kyllönen väittää kahta eri asiaa samaan aikaan:
- Euroopan unionin tuomioistuimen tekemän päätöksen mukaan EU:n ja Marokon sopimus ei saa sisällyttää miehitettyjä Länsi-Saharan alueita ilman länsisaharalaisten suostumusta.
- Lisäys tähän sopimukseen ei noudata tuomioistuimen tekemää päätöstä.
Kyllönen on linkannut twiittiin, organisaatioverkoston, joka puhuu länsisaharalaisten puolesta.
Euroopan ja Välimeren vapaakauppa
Euroopan unioni tekee erilaisia sopimuksia maiden kanssa, jotka eivät kuulu unioniin. Yksi syy sopimusten tekemiselle on vapaakauppa. Vapaakauppasopimuksia on tehty esimerkiksi Välimeren maiden, kuten Marokon ja Tunisian, kanssa. EU:n ja Marokon sopimus koskee vastavuoroisia vapauttamistoimenpiteitä maataloustuotteille, kalalle ja kalastustuotteille.
Länsi-Saharan vedet ovat olleet keskeisenä aiheena monissa oikeusjutuissa. Maaliskuussa 2012 Euroopan unionin neuvosto päätti muuttaa joitain EU:n ja Marokon sopimuksen pöytäkirjoja.
Katso aikajana artikkelin lopusta.
Polisario, länsisaharalainen vapautusliike, haastoi tämän päätöksen Euroopan unionin tuomioistuimessa. Polisarion tavoitteena on lopettaa Marokon läsnäolo Länsi-Saharan alueella. Liikkeen nimi tulee espanjankielisistä sanoista Frente Popular de Liberación de Saguia el Hamra y Río de Oro. Nimi sisältää kaksi tärkeintä Marokon miehittämää Länsi-Saharan aluetta.
EU:n tuomioistuimen päätös oli Polisarion puolella. Valtuuston päätös kumottiin ”ainakin siinä mielessä kuin se hyväksyy sopimuksen soveltamisen Länsi-Saharaan”.
Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komission ja usean maan tuella, valitti vuorostaan päätöksestä ja vaati sen mitätöintiä. Tästä syystä aikaisempi päätös, joka oli Polisarion puolella, mitätöitiin. Molemmat puolet ovat siis olleet tuomioistuimen näkökulmasta oikeassa jossain vaiheessa.
Heinäkuussa 2016 kansalaisjärjestö Western Sahara Campaign UK, kiisti EU:n ja Välimeren sopimuksen ja kalastussopimuksen laillisuuden Länsi-Saharan osalta. Helmikuussa 2018 unionin tuomioistuin päätti, että sopimuksen teolle ei ollut estettä, sillä se ei vaikuttaisi Länsi-Saharan lähivesiin. Tästä syystä valitusta ei hyväksytty.
Kuinka länsisaharalaisten puolestapuhujat näkevät asian
Kyllönen on linkannut twiittiin lähteen. Se on raportti, jonka on tehnyt Western Sahara Resource Watch, omien sanojensa mukaisesti ”organisaatioiden ja aktivistien kansainvälinen verkosto, joka tekee tutkimusta ja kampanjoi poistaakseen Marokon intressejä ajavat yhtiöt miehitetyltä Länsi-Saharan alueelta”.
Raportti on kahdessa osassa: yksi kyseenalaistaa sopimuksen laillisuutta ja toinen julistaa Euroopan unionin ulkoasianhallinnon konsultaation olleen ”vilpillinen”. Seuraava lainaus on yksi raportin pääkohdista:
”3. Keskustelua kauppajärjestelyn potentiaalisista hyödyistä, jotka komissio on nostanut keskeiseksi asiaksi yrittäessään oikeuttaa esitystään, ei voi käydä ennen kuin Länsi-Saharan kansa on päättänyt, haluaako se edes tehdä kauppasopimusta.”
Tämä osio kiteyttää länsisaharalaisten näkökulman: vaikka sopimus voisi tuoda varallisuutta ja kehitystä alueelle, länsisaharalaisilla tulisi olla oikeus tulla kohdelluksi kolmantena osapuolena ja olla mukana päätöksenteossa.
Raportin mukaan Euroopan ulkosuhdehallinnon konsultaatio tehtiin ajaen Marokon ja Euroopan etuja. WSRW toteaa, että jotkut listatut ryhmät eivät suostuneet osallistumaan neuvotteluun, tai niitä ei koskaan kutsuttu.
Ei ole selvää onko Western Sahara Resource Watchilla puheoikeutta länsisaharalaisten puolesta. WSRW on kuitenkin kampanjoinut monesti Länsi-Saharan luonnonvarojen käytöstä ja heillä on edustajia ja toimintaa monissa maissa.
Euroopan unionin näkökulma
Euroopan unionin neuvoston mukaan kalastussopimus ei ole ristiriidassa tuomioistuimen aiemman päätöksen kanssa, vahvistetaan Suomen ulkoasiaministeriöstä.
Neuvoston mukaan se on ottanut huomioon kaikki tuomioistuimen esittämät huolenaiheet kalastussopimusta tehtäessä.
Euroopan unioni väittää tehneensä ”kaikki toimenpiteet kohtuuden rajoissa” ottaakseen Länsi-Saharan huomioon neuvotteluissa. Siitä huolimatta on epäselvää, mitä ”kohtuuden rajoissa” tarkoittaa tässä tilanteessa.
Toisaalta Euroopan unioni julistaa kuitenkin olevansa samaa mieltä YK:n peruskirjan kanssa. YK:n peruskirjan artikla 73 vaatii jäseniä joilla on tai oletetaan olevan vastuu hallinnosta alueilla, joiden ihmisillä ei ole itsehallintoa, kehittämään sitä, sekä ottamaan huomioon ihmisten poliittiset pyrkimykset ja auttamaan heitä vapaan politiikan kehityksessä.
Toimiiko EU sanojensa mukaan? Kohdellaanko Länsi-Saharaa kolmantena osapuolena niin kuin kuuluisi?
Lopputulos – kaksi totuutta
EU näyttäisi olevan hyvin läpinäkyvä päätöksenteossaan. Sen toiminta ei ole ristiriidassa tuomioistuimen päätösten kanssa – ainakaan teknisesti ottaen.
Tapauksessa ei ole kyse laista, vaan enemmänkin poliittisista näkökulmista. On kaksi ristiriitaista totuutta, länsisaharalaisten totuus ja Euroopan unionin totuus. Kyllönen pohjaa twiittinsä poliittisen lähteeseen, jonka totuudenmukaisuutta on vaikea, ellei jopa mahdoton, arvioida.
Kahden eriävän poliittisen tulkinnan tähden, väite on liian moniulotteinen selvitettäväksi tässä faktantarkistusprosessissa. Kiista ei koske vain oikeuden päätöksiä vaan myös periaatteita: kuka saa päättää, mikä on hyväksi länsisaharalaisille?
Työryhmä: Otso Huttunen, Sofia Kasari, Roni Raunola, Jenna Tikka
[infogram id=”flow-dark-1hnp270xx03n6gq?live”]