Euroopan Unionin komissio hyväksyi kesäkuussa 2019 direktiivin tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämisestä. Suomi on direktiivin toimeenpanossa aikataulusta myöhässä.

Ympäristöministeriön materiaalitalouden yksikönpäällikön, Anna-Maija Pajukallion, mukaan syy on direktiivissä.

– Direktiivi valmisteltiin ja hyväksyttiin nopealla aikataululla merten muoviroskaongelman noustua laajasti yleiseen tietoon ja huolenaiheeksi. Tavoite vähentää merten roskaantumista on tärkeä, mutta toimeenpano monimutkaista ja haastavaa.

Myös Euroopan komission ohjeet ovat olleet pahasti myöhässä aikataulusta. Esimerkiksi muovituotteiden määrittelyyn liittyvät komission ohjeet julkaistiin kesäkuussa 2021, vaikka ne olisi direktiivin mukaan pitänyt antaa jo heinäkuussa 2020.

Samat ohjeet koskevat kaikkia EU-valtioita

Ympäristöministeriön teettämän selvityksen mukaan direktiivin vaikutukset jäävät Suomessa vähäisemmiksi kuin useissa muissa Euroopan maissa. Jo nykyisin valtaosa sen piiriin kuuluvista roskista päätyy Suomessa jätehuollon piiriin ja hyödynnettäviksi.

Direktiivissä ei ole silti juuri kansallista joustovaraa.

Kuntaliiton kuntatekniikan kehittämisen erityisasiantuntija Tuulia Innala ottaa esimerkiksi Suomen pullonpalautusjärjestelmän.

– Direktiivin yksi säädös on, että pullovalmistajien täytyy jatkossa kiinnittää korkit pulloihin. Suomessa pullonkorkkeja ei kuitenkaan juurikaan päädy maahan pullonpalautuksen ansiosta, mutta silti tätä joudutaan noudattamaan myös Suomessa.

Europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri (sd.) kuitenkin huomauttaa, että Suomestakin löytyy parannettavaa.

– Ei ole olemassa tilastoja siitä, että Suomessa olisi luonnossa erityisen vähän muovikorkkeja. Esimerkiksi Belgiassa voi kierrättää muovipullot korkkeineen kotoa kerättävissä roskiksissa. Kummassa maassa korkkeja katoaa enemmän?

Suomen ympäristökeskukselle tänä vuonna tehdyssä pro gradu työssä selviää esimerkiksi, että muoviroskia löytyy paljon merilintujen pesistä.

– Menee helposti vinoon, jos ajattelee että Suomessa ollaan edellä ja muualla EU:ssa on korjattavaa, Kumpula-Natri huomauttaa.

Tärkeä tavoite, vaikea toteutus

Yksi muovidirektiivin tuomista muutoksista on niin kutsuttu tuottajavastuu, joka tulee saattaa käytäntöön vuoteen 2024 mennessä. Se tarkoittaa sitä, että monien muovituotteiden, esimerkiksi elintarvikepakkausten ja muovipussien valmistajat maksavat jatkossa kunnille korvauksia niiden siivoamisesta.

Tuulia Innala pitää tuottajavastuuta liian vaikeana toteuttaa. Kunnissa ei ole ennen tarvinnut erotella roskia toisistaan, eikä tällaiseen ole menetelmiä.

– Tällä hetkellä olemme kiireellisesti kehittämässä menetelmää, jolla voitaisiin selvittää roskien koostumus, Innala sanoo.

On yhä epäselvää ilmoitetaanko roskien määrä tuottajille kappalemäärinä vai painon mukaan. Tähän odotetaan edelleen komissiolta tarkentavia ohjeita.

Innalan mielestä tuottajavastuu ei auta ratkaisemaan oikeaa ongelmaa eli roskaantumista.

– Tuottajavastuu ei tuo lisää rahaa siivoamiseen vaan siirtää vain olemassaolevista kustannuksista osan toisten vastuulle.

Direktiivin ensimmäiset vaikutukset näkyvät jo elintarvikekaupoissa, sillä esimerkiksi muovisia kertakäyttöaterimia ei saa enää tuoda markkinoille.