Käytettyä ydinpolttoainetta syntyy Suomessa vuodessa 65 tonnia, ja vuoden 2015 loppuun mennessä käytettyä ydinpolttoainetta oli syntynyt noin kahden uraanitonnin verran.
Radioaktiivinen ydinjäte jaetaan matala-, keski- ja korkea-aktiiviseen luokkaan. Matala- ja keskiaktiivinen ydinjäte on varastoitu nk. VLJ-luoliin (voimalaitosjäteluoliin) 1990-luvulta lähtien, mutta korkea-aktiivinen ydinjäte odottaa loppusijoitusta välivarastoissa.
Olkiluodon VLJ-luola Eurajoella on kaksi kalliosiiloa 60-95 metrin syvyydessä ja Loviisan VLJ-luola on neljä tunnelia 110 metrin syvyydessä.
Ennen vuotta 1996, jolloin käytetyn ydinpolttoaineen tuonti ja vienti kiellettiin, Loviisan voimalan ydinjäte palautettiin Venäjälle
Kestää noin 100 000 vuotta, ennen kuin radioaktiivinen jäte on vaaratonta ihmiselle, arvioi Helsingin yliopiston professori Kai Nordlund.
Hieman yksinkertaistaen tämä tarkoittaa, että radioaktiivinen ydinjäte pitää eristää ihmisen elinpiiristä 100 000 vuoden ajaksi.
Jo 10-100 grammaa radioaktiivista ydinjätettä on kuolettava annos ihmiselle tai voi aiheuttaa pahanlaatuisen syövän.
Toisaalta luonnossa on radioaktiivisuutta ihan joka puolella:
– Esimerkiksi banaanissa on radioaktiivisuutta enemmän kuin omenassa ja myös ihmisen kehossa on radioaktiivisuutta. Suomen kallioperässä on luonnostaan radioaktiivisuutta jopa enemmän kuin mitä sinne ollaan nyt loppusijoittamassa, kertoo Nordlund.
Olkiluodon onkalo kaivettu puolen kilometrin syvyyteen
Olkiluodossa rakennetaan parhaillaan loppusijoituslaitosta korkea-aktiiviselle ydinjätteelle. Laitos saadaan käyntiin vuoden 2025 aikana, jos hanke etenee suunnitelmien mukaan, kertoo Posivan viestintäpäällikkö Pasi Tuohimaa.
Olkiluodon loppusijoituslaitos on maailmassa ensimmäinen, joka on edennyt tuotantovaiheeseen.
Suomessa ongelmaa ei ole haluttu jättää tuleville sukupolville. Jos teknisesti ylivertainen ratkaisu keksitään, ydinjäte voidaan ottaa pois loppusijoitusonkalosta helposti niin kauan kuin laitos on toiminnassa.
Ydinjätteen loppusijoitus tapahtuu Olkiluodossa noin 430 metrin syvyyteen. Ydinjäte pakataan metallisauvoihin, jotka säilötään korroosiota kestäviin kuparikapseleihin. Ne puolestaan ympäröidään bentoniittisavella, joka turpoaa ja tiivistyy kosteudessa, eikä vesi pääse virtaamaan onkalossa.
Loppusijoituksen turvallisuuden takaa moniesteperiaate
Loppusijoitusratkaisussa on huomioitu kaikki mahdolliset riskit kuten maanjäristykset, jääkaudet ja veden virtaukset.
Pasi Tuohimaa vertaa moniesteperiaatetta suihkuhävittäjien turbiineihin
– Jos yksi pettää, on kolme muuta vielä jäljellä. Jos kaksi pettää, on vielä kaksi muuta jäljellä.
Suomalainen kallioperä on noin 1800 miljoonaa vuotta vanha ja ydinjäte varastoidaan ehjään kallioperään, jossa riskit radioaktiivisen aineen pääsystä ihmisen elinpiiriin on minimoitu.
Myöskään professori Kai Nordlund ei ole loppusijoituksen turvallisuudesta kovin huolissaan. Hän pitää suurempana riskinä vanhoja ydinvoimaloita tilanteissa, jos sähkön saanti katkeaa.