Kehonkuvanhäiriössä ihmisen omaan kehoon kohdistuvat asenteet, tulkinnat ja käsitykset ovat vääristyneitä. Se kohdistuu yleensä johonkin ulkoiseen ruumiinosaan kuten rintoihin, nenään tai kalpeaan ihoon. Tähän apua voi saada lääkärin ja psykoterapian lisäksi fysioterapiasta.

Fysioterapian keskeinen tavoite on ylläpitää ja parantaa ihmisen toimintakykyä. Vastaanotolla potilas voi oppia tiedostamaan kehonsa paremmin, oppia terveitä ja armeliaita liikuntatapoja sekä rentoutumista.

Fysioterapeutti Sasu Setälä yhdistää työssään fysioterapian lisäksi ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa. Hän kohtaa työssään esimerkiksi urheilijoita, joilla on vääristynyt kehonkuva. Setälä lähestyy ihmistä aina kokonaisvaltaisesti eli hän ottaa huomioon ihmisen fyysisen ja psyykkisen terveyden.

– On tärkeää ottaa huomioon potilaan tunteet, pelot ja ajatukset. Fysioterapiassa ihmistä saatetaan koskettaa, ja se voi nostaa tunteet pintaan. Ihmiset eivät ehkä tule nähdyksi omassa elämäntilanteessaan, Setälä kertoo.

Setälän mukaan on tärkeää, että potilas saa pohjan hoidolle lääkärin vastaanotolla tai psykoterapiassa. Taustalla on usein jokin mielenterveyden häiriö kuten masennus tai syömishäiriö, joka oireilee vääristyneenä kehonkuvana. Hoidon jatkona apua voi saada fysioterapiasta.

Kehonkuvan häiriö voi tulla myös elämän aikana muodostuneista “raameista”.

– Jos kauneutta on korostettu koko lapsuuden ajan, ihmiselle voi tulla pakkomielle kauneuteen. On tärkeää muistaa, että itsetunto rakentuu muistakin asioista kuin kehosta, Setälä kuvailee.

Kehonkuvan häiriö liittyy itsetuntoon.

Muutos lähtee liikkeelle motivaatiosta

Ihminen hakee lähtökohtaisesti apua muutokseen. Motivaatiossa pitää yhdistyä tarve muuttaa jokin, uskottavat keinot sekä nautinto keinojen toteutumisessa. Jos ohjeet eivät kuulosta potilaan mielestä hyvältä, motivaatio häiriön poistamiseksi ei auta.

– On hyvä pohtia, mistä tunne kehonkuvan häiriöstä on peräisin. Onko se häpeää ja missä tilanteissa se esiintyy? Ahdistaako oma keho erityisesti tietyissä paikoissa tai tiettyjen ihmisten kanssa? Tämän jälkeen kannustan etsimään niitä hyvän olon kokemuksia, Setälä sanoo.

Potilas voi kokea oman kehonsa mielekkäämmäksi esimerkiksi juostessa. Fysioterapiassa ihminen oppii aistimaan ja arvostamaan kehoa paremmin. Tärkeintä on nähdä mieli ja keho kokonaisuutena, ja tätä kautta lisätä itsetuntemusta.

– Elämän muutoskohdissa tunteet tulevat helposti esille. Mieli ja keho ovat monesti yhtä. Avaamalla kehollisia ”solmuja” myös mielen solmut saattavat liikahtaa, Setälä tiivistää.