Ilmastonmuutos uhkaa arktisella alueella asuvien saamelaisten yhtä tärkeintä elinkeinoa, poronhoitoa.  Ilmastonmuutoksen takia perinteisiä poronhoidon työskentelytapoja on jo jouduttu muuttamaan.

Suurimmat vaikutukset ovat, että porojen ravinnon saanti voi ajoittain vaikeutua ja elinympäristö pienentyä tai muuttua. Joinakin talvina maa ei ehdi jäätyä ennen suojalumen tuloa. Lumi saattaa myös sulaa moneen kertaan, jolloin laitumet jäätyvät tai homehtuvat. Yhä useammin sataa vettä lumihangelle. Joinakin vuosina taas on koettu suuria lumimääriä tai lumen jäätymistä. Nämä tekijät vaikeuttavat merkittävästi porojen ravinnon saamista. Tästä syystä poroja joudutaan ajoittain lisäruokkimaan, mikä on iso lisäkustannus ja lisätyömäärä poronhoitajille.

Epävakaiden säiden takia myös liikkuminen luonnossa on vaikeutunut.

– Tulvien ja epävakaiden jääolosuhteiden vuoksi perinteisiä kulkureittejä, kuten jokien jäitä, ei voida aina käyttää entiseen tapaan. Tämä lisää matkojen pituutta ja vaikeuttaa laidunalueille pääsyä, kertoo professori Pigga Keskitalo.  Saamelainen Keskitalo asuu Enontekiön Peltovuomassa ja hänen perheensä harjoittaa poronhoitoa.

Talvet ovat muuttuneet tuulisemmiksi ja päivät, jolloin on sekä pakkasta että plusasteita ovat lisääntyneet. Lauhat jaksot ovat pidempiä.

– Ilmastonmuutoksen sosioekologiset ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät vaikutukset ovat hyvin kokonaisvaltaiset ja nopeat arktisella alueella, sanoo Keskitalo.

Muutokset johtuvat arktisten alueiden lämpenemisestä. Ilmatieteen laitoksen tutkimusten mukaan arktisten alueiden lämpenemistahti on moninkertainen koko maapallon keskimääräiseen lämpenemistahtiin verrattuna.

Poronhoito on yksi saamelaisten elinkeinoista. Kuva: Ville-Riiko Fotonoff/Sámediggi/Saamelaiskäräjät

Perinteisen tiedon mallit muutosten keskellä

Poronhoidon perinteet ja tiedot kulkevat sukupolvelta toiselle.

– Perinteiset poronhoidon menetelmät ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä ennustettaviin sää- ja luonnonolosuhteisiin, sanoo Keskitalo.

Aikaisemmin vuodenajat ovat olleet ennustettavia, mutta tämä on nyt muuttunut.

– Tämä vaikeuttaa perinteisten aikataulujen, kuten poroerotusten ja vasanmerkityksen, noudattamista. Se voi heikentää perinteistä ymmärrystä luonnon rytmien ennakoinnista ja vaatia uudenlaista päätöksentekoa, Keskitalo kertoo.

Perinteisen tiedon mallit muuttuvat muutosten keskellä.  Keskitalon mukaan muutosten keskellä perinteisen tiedon soveltaminen muuttuu ja tämä koskettaa erityisesti lapsia ja nuoria. Ylisukupolvisen tiedon ja toiminnan merkitys korostuu ja tulee toimimaan tärkeässä roolissa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.