Jätehiekan elvytys pienentää merkittävästi valimoiden ympäristöpäästöjä

Maa­il­mal­la hie­kan kier­rä­tys on har­vi­nais­ta tuo­tan­to­mää­rien ja kus­tan­nus­ten takia.

Suo­men va­li­moa­la vä­hen­täi­si vuo­des­sa kes­ki­mää­rin 3,2 mil­joo­naa kiloa hii­li­diok­si­di­pääs­tö­jä, jos kaik­ki va­li­mo­jä­te­hiek­ka uu­del­leen käy­tet­täi­siin ter­mi­sen el­vy­tyk­sen avul­la. Vä­hen­nys vas­taa noin 23 mil­jar­dia ki­lo­met­riä au­tol­la ajoa. Ki­lo­met­re­jä ker­tyy saman ver­ran, kun ajaa maa­pal­lon ym­pä­ri noin 575 000 ker­taa.

— Ter­mi­nen el­vy­tys vä­hen­tää mer­kit­tä­väs­ti pääs­tö­jä, ker­too Aalto-yli­opis­ton in­si­nöö­ri­tie­tei­den toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va Tommi Sap­pi­nen.

Käy­tet­ty va­li­mo­hiek­ka luo­ki­tel­laan jät­teek­si sen si­säl­tä­mien si­de­ai­ne­jää­mien takia. Ter­mi­ses­sä el­vy­tyk­ses­sä jä­te­hie­kan si­de­ai­ne­jää­mät pol­te­taan kor­keas­sa läm­pö­ti­las­sa, jol­loin jäl­jel­le jää puh­tau­del­taan neit­seel­lis­tä vas­taa­vaa hiek­kaa.

Hiek­kaa ennen ter­mis­tä el­vy­tys­tä ja sen jäl­keen.

Uutta hiek­kaa tuo­daan jat­ku­vas­ti ul­ko­mail­ta Suo­meen. Hiek­ka on veden jäl­keen toi­sek­si ky­sy­tyin luon­non­va­ra.

El­vy­tys­ta­vois­ta

 

Me­kaa­ni­nen ja ter­mi­nen el­vyt­tä­mi­nen ovat ylei­sim­mät tavat, jolla va­li­mo­hiek­kaa kier­rä­te­tään.

 

Me­kaa­ni­ses­sa el­vy­tyk­ses­sä hiek­ka­muot­ti murs­ka­taan uu­del­leen yk­sit­täi­sik­si ra­keik­si. Sen jäl­keen hiek­kaa voi käyt­tää yh­des­sä neit­seel­li­sen hie­kan kans­sa. Me­ne­tel­mä ei kui­ten­kaan ole yhtä te­ho­kas kuin ter­mi­nen el­vy­tys.

 

Ter­mi­sel­lä el­vy­tyk­sel­lä saa­daan puh­taam­paa hiek­kaa kuin me­kaa­ni­sel­la me­ne­tel­mäl­lä, jol­loin va­li­mot voi­vat hyö­dyn­tää pa­rem­min kier­rä­tet­tyä hiek­kaa.

 

Va­li­moa­lan li­säk­si el­vy­te­tys­tä hie­kas­ta hyö­dyt­täi­siin muun muas­sa ener­gia­teol­li­suu­des­sa. Sel­lai­se­naan va­li­mo­jä­te­hiek­kaa voi käyt­tää esi­mer­kik­si tie­töi­den täyt­tö­hiek­ka­na.

Ter­mis­tä el­vy­tys­tä so­vel­le­taan vähän

Ter­mis­tä el­vy­tys­tä so­vel­le­taan Sap­pi­sen mu­kaan Suo­mes­sa vain yh­des­sä va­li­mos­sa sekä Finn Recycling Oy -yri­tyk­ses­sä. Yri­tys on eri­kois­tu­nut teol­li­suu­des­ta syn­ty­vien jä­te­hiek­ko­jen kier­rä­tyk­seen.

Suo­men va­li­moa­lan CO2-pääs­tö­jä voi­tai­siin Finn Recyclin­gin myyn­ti­joh­ta­ja Jukka Nie­mi­sen mu­kaan vä­hen­tää kuusi tai seit­se­män mil­joo­naa kiloa, jos kaik­ki hiek­ka kier­rä­tet­täi­siin.

— Tek­nii­kal­lam­me on mah­dol­li­suus kier­rät­tää 90 pro­sent­tia hie­kas­ta, joka me­ni­si muu­ten kaa­to­pai­kal­le. Jä­te­hiek­ka jou­dut­tai­siin myös kor­vaa­maan tuon­nil­la.

Yri­tys kier­rät­tää tällä het­kel­lä noin kol­man­nek­sen Suo­men va­li­moi­den jä­te­hie­kois­ta, mutta Nie­mi­nen uskoo, että määrä tulee kas­va­maan.

Pei­ron Oy:n laa­tu­pääl­lik­kö Mark­ku El­jaa­lan mu­kaan jä­te­hie­kan määrä on puo­lit­tu­nut ter­mi­sen el­vy­tyk­sen an­sios­ta.

— Nyt hiek­kaa pää­tyy vuo­des­sa kaa­to­pai­kal­le noin 2–3 mil­joo­naa kiloa vä­hem­män. Tar­koi­tuk­se­na on vä­hen­tää mää­rää en­ti­ses­tään.

Pei­ro­nin hie­kas­ta 80 pro­sent­tia on ter­mi­ses­ti el­vy­tet­tyä. Ai­kai­sem­min sitä oli puo­let. El­jaa­la uskoo, että tu­le­vai­suu­des­sa neit­seel­li­sen hie­kan voi kor­va­ta täy­sin.

Va­li­mo­hie­kan el­vy­tyk­sel­lä olisi myös glo­baa­lia mer­ki­tys­tä. Suo­men osuus Eu­roo­pan va­li­mo­teol­li­suu­den mark­ki­nois­ta on vain 0,3 pro­sent­tia ja Eu­roo­pan osuus glo­baa­lis­ta on 18 pro­sent­tia.

Va­li­mot ovat he­rän­neet vasta nyt

Ter­mis­tä el­vyt­tä­mis­tä ei Sap­pi­sen mu­kaan so­vel­le­ta vielä laa­jas­ti, sillä tek­niik­ka on suh­teel­li­sen uutta. Hiek­kaa on saatu riit­tä­väs­ti kai­vok­sil­ta. Ku­lu­tuk­ses­ta ja jä­te­mää­ris­tä ei ole tar­vin­nut huo­leh­tia.

Kier­rä­tys on tul­lut ajan­koh­tai­sek­si il­mas­ton­muu­tok­sen ja uusien toi­min­ta­ta­po­jen myötä. Mo­nel­la isom­mal­la va­li­mol­la on myös ollut teol­li­nen kaa­to­paik­ka, johon jä­te­hiek­ka on lä­ji­tet­ty.

— Myö­hem­min, kun ym­pä­ris­tö­lu­pa on rau­en­nut ja kaa­to­paik­ka on sul­jet­tu, niin va­li­mot ovat he­rän­neet jä­te­hie­kan kier­rät­tä­mi­seen, Sap­pi­nen sanoo.

Vuo­des­ta 2013 va­li­moi­den jä­te­hiek­kaa ei ole voi­nut viedä kaa­to­pai­kal­le ilman eril­lis­tä ym­pä­ris­tö­lu­paa, sillä or­gaa­ni­sen jät­teen kaa­to­paik­ka­kiel­to astui sil­loin voi­maan.

Maa­il­mal­la hie­kan kier­rä­tys on har­vi­nais­ta

Maa­il­mal­la hie­kan kier­rä­tys on har­vi­nais­ta esi­mer­kik­si siksi, että isot teol­li­suus­maat kuten Yh­dys­val­lat, Saksa, Intia ja Kiina käyt­tä­vät pal­jon hiek­kaa ja tuot­ta­vat suu­ria mää­riä va­lu­ja.

— Kier­rä­tys­tek­nii­kat tun­ne­taan maa­il­mal­la, mutta kes­tää hyvin kauan ennen kuin kier­rä­tys­jär­jes­tel­mä kat­taa sel­lai­set mää­rät, Aalto-yli­opis­ton in­si­nöö­ri­tie­tei­den toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va Tommi Sap­pi­nen sanoo.

Li­säk­si neit­seel­lis­tä hiek­kaa käy­te­tään vielä laa­jas­ti, sillä uuden hie­kan käyt­tä­mi­nen on hal­vem­paa kuin kier­rät­tä­mi­nen tai kier­rät­tä­mi­seen in­ves­toin­ti. Sap­pi­sen mu­kaan kier­rä­tyk­sen tarve tulee kas­va­maan, sillä hiek­ka on lop­pu­mas­sa ja hin­nat ovat nousus­sa.