Lukiolaiset lepakkotutkijoina-tiedeprojekti tuotti valtavasti uutta tietoa siitä, milloin ja missä kaikkialla lepakoita esiintyy. Tutkijatohtori Piia Lundberg BatLab Finland-tutkimusryhmästä kertoo, että lukiolaisten nauhoittama ääniaineisto oli vertailussa yhtä hyvää kuin tutkijoiden.

‒ Tämä oli itselleni tosi positiivinen kokemus ja olin iloinen, että niin moni lukio lähti mukaan projektiin.

Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen, Kestävyystieteen instituutti Helsuksen ja Luonnonvarakeskus Luken yhteisessä hankkeessa selvitettiin eri lepakkolajien esiintymistä Suomessa.

Lukiolaiset keräsivät ääniaineistoa lepakoista kesien 2019 ja 2020 aikana. Projektin havainnot tallennettiin Laji.fi-portaaliin.

Luken erikoistutkija Ann Ojalan mukaan kansalaistiedettä hyödynnetään tutkimuksissa yhä enemmän. Tutkimuslaitteilla ja hyvällä ohjeistuksella on iso vaikutus siihen, miten luotettavia havaintoja kansalaiset saavat tallennettua. Lukiolaiset käyttivät lepakoiden äänien nauhoittamiseen ultraäänitallentimia.

‒ Teknologia mahdollistaa kansalaistieteen käytön kasvun, Ojala sanoo.

Jokaisella lepakkolajilla on omanlaisensa ääni. Ääniä voidaan nauhoittaa kuvan ultraäänitallentimella.

Lepakoista tiedetään edelleen vähän

Tutkijat kaipaavat lisää tietoa Suomen lepakoista. Kaikki Suomen lepakkolajit ovat rauhoitettuja, ja tieto lepakoiden elintavoista auttaa myös niiden suojelussa.

Luomuksella toimivan BatLab Finlandin tutkijoita kiinnostavat lepakoiden äänten lisäksi niiden jätökset. Papanoiden avulla saadaan tietoa lepakoiden ruokavaliosta, päiväpiiloista ja niiden mahdollisesti kantamista taudinaiheuttajista. Kansalaisia on pyydetty mukaan keräämään näytteitä laboratoriotutkimuksiin mediassa ja sosiaalisen median kanavilla.

Tohtorikoulutettava Kati Suomisen mukaan ihmiset ovat lähettäneet kiitettävästi lepakoiden jätöksiä Luomuksen ”papanapankkiin”. Vastavuoroisesti näytteiden lähettäjät saivat tietoa siitä, minkä lajin lepakoita heidän vintillään majailee.

‒ Lepakoiden tunnistaminen maallikkona ei ole kauhean helppoa, Suominen sanoo.

Kansalaisten avulla saadaan tietoa lepakoista kattavasti ympäri maata. Tutkijat yksin eivät millään pystyisi keräämään niin laajaa aineistoa mitä saadaan kansalaisten avulla. Projektit täytyy toki suunnitella hyvin. Lukiolaiset lepakkotutkijoina-tiedeprojektiin osallistuneet tutkijat jakoivat ohjeita ja tiedotteita lukiolaisille yhteisellä Instagram-tilillä.

‒ Muistutettiin, milloin pitää viedä laitteet maastoon ja kerrottiin myös lepakoista kivoja faktoja, Piia Lundberg kertoo.

Myös ihmisten asenteet kiinnostavat

Lepakot ja ihmiset ovat olleet naapureita siitä lähtien, kun ihmiset alkoivat asua luolissa. Nykyisin lepakot käyttävät päiväpiiloinaan esimerkiksi ullakoita ja piharakennuksia. Maakellarista voi löytää talvella horrostavan lepakon.

Tutkijoita kiinnostaakin nyt myös se, miten hyvin ihmiset hyväksyvät lepakot naapureikseen. He selvittivät verkkokyselyn avulla ihmisten suhtautumista lepakoihin koronaepidemian ensimmäisen aallon aikana.

‒ Lepakot liitettiin Covid-uutisointiin 2020 keväällä, ja sen takia haluttiin tehdä tämä kysely, Lundberg kertoo.

Vastauksia tuli yhteensä 577.

Kyselyssä selvisi, että tietämys ja aikaisemmat kokemukset lepakoista liittyivät myönteisempään suhtautumiseen.

Myös tiedeprojektiin osallistuneilta lukiolaisilta kysyttiin muun muassa näkemyksiä lepakoista ja kansalaistieteestä. Kyselyn tuloksia käydään parhaillaan läpi.