Suomen laki määrittää lemmikin esineeksi. Riitatilanteissa sovelletaan siis samoja sääntöjä kuin irtaimiston kanssa. Esineen maksaja on esineen omistaja. Tätä eivät lemmikkien omistajat aina muista. Tunteet tulevat tielle, ja sovitteluratkaisut eivät kelpaa. Lemmikkien ostotilanteissa lisäongelman tuo se, että taustatietojen pimittäminen on helppoa ja niiden tarkistaminen vaikeaa. Lemmikeistä taistellaan kallispalkkaisten asianajajien avustuksella.

Näin kävi myös Kaisalle. Hän osti nettikirpputorilta koiran, mutta joutui myyjän kanssa lähes kahdeksan kuukauden kädenvääntöön. Sinä aikana ehdittiin väärentää todistuksia, kaivella kotiosoitteita ja pelätä kutsumattomia vieraita.

Viestittely vaihtui rikosilmoitukseen

Kaisan perheeseen oli kaivattu koiraa lasten leikkikaveriksi. Etsinnän jälkeen sellainen löytyi Tori.fi-palvelusta. Myynti-ilmoituksessa luvattiin energinen, leikkisä ja ”kaikin puolin terve” koira tuhannella eurolla. Kaisa otti yhteyttä myyjään ja lähti miehensä kanssa kaupantekoon.

Paikan päällä kaikki vaikutti hyvältä. Mukavan oloinen myyjä ehdotti, että koira voisi tutustua uuteen kotiinsa kahden viikon ajan. Kaupat olisi mahdollista perua, jos koira ei sopeutuisi kunnolla. Kirjallinen sopimus allekirjoitettaisiin kahden viikon päästä, mikäli sopeutuminen onnistuu. Samalla myyjä luovuttaisi koiran rekisteritodistuksen ja rokotuskortin, ja Kaisa toisi koiran myyjän perheen hyvästeltäväksi viimeisen kerran.

Kaupat tehtiin. Kaisan mies siirsi paikan päällä tuhat euroa myyjän tilille.

Koira sopeutui uuteen kotiin nopeasti. Kaisa kyseli myyjältä tekstiviesteillä, milloin sopimus allekirjoitettaisiin. Myyjä kuitenkin ilmoitti, että haluaa koiran vielä takaisin pidemmäksi aikaa, jotta se ehtisi hyvästellä myyjän lapset kunnolla. Tuhat euroa olikin hänen mukaansa panttimaksu. Koska kirjallista sopimusta ei ollut tehty, myyjä väitti olevansa vielä koiran virallinen omistaja.

Laki ja Kennelliiton virallinen ohjeistus linjaavat, että jos lemmikki on kokonaan maksettu, sen omistajuus siirtyy laillisesti maksajalle. Tätä myyjä ei uskonut. Hän ehdotti, että ottaisi koiran kokonaan takaisin, teettäisi sillä pentuja ja myisi yhden pennuista Kaisalle.

Pitkä viestittely äityi vielä kireämmäksi, ja samalla alkuperäinen tarina alkoi muuttua. Myynti-ilmoituksessa ”kaikin puolin terveeksi” kuvailtu koira kärsikin myyjän mukaan hermostollisesta pääviasta. Kaisa käytti koiran eläinlääkärillä, joka ei ollut moisesta sairaudesta kuullutkaan. Samalla myyjä uhkaili ”tekevänsä kaikkensa saadakseen koiran takaisin”.

Soppa oli valmis. Seuraavana maanantaina Kaisan puhelin soi.

–Poliisi ilmoitti, että myyjä on tehnyt minusta rikosilmoituksen. Hän väitti minun varastaneen koiran. Samalla poliisi sanoi, ettei näyttöä rikokselle ole, koska olen maksanut koko koiran, Kaisa kertoo.

Myyjä lähestyi myös Kaisan työpaikkaa. Hän sai käsiinsä Kaisan työkaverin sähköpostiosoitteen ja vaati työkaveria ilmoittamaan Kaisan pomolle asiasta. Työkaveri soitti kuitenkin ensimmäisenä Kaisalle. Myyjä halusi, että työnantaja rankaisee Kaisaa koiravarkaudesta.

Kaisa ei suostunut kertomaan myyjälle kotiosoitettaan. Myyjä kuitenkin selvitti Kaisan miehen yrityksen osoitteen. Yritys sijaitsee samassa rakennuksessa kuin perheen koti. Myyjä ajoi useampana päivänä kotikadulle, istui autossa ja vilkuili pihamaalle.

–Minua pelotti. Mies oli työmatkalla ulkomailla, joten istuin yksin kotona lasten kanssa ja odotin, tuleeko hän väkipakolla sisään. Jouduin lisäämään kameravalvontakyltin pihallemme. Harkitsin jo lähestymiskiellon hankkimista, Kaisa muistelee.

Myyjä ei poistanut myynti-ilmoitusta Tori.fi:stä. Hän uusi ilmoituksen toistuvasti vielä kolme kuukautta ostotilanteen jälkeen. Sama väite täysin terveestä koirasta pysyi ilmoituksessa.

Väärennetty rokotuskortti, salainen omistusvaihdos

Kaisa sai apua lakimieheltä, joka otti yhteyden myyjään. Lakimies vaati rekisteritodistusta ja rokotekorttia lähetettäväksi hänelle. Muuten asia vietäisiin oikeuteen. Myyjää povattiin kalliiden oikeuskulujen maksajaksi, joten hän taipui ja lähetti paperit ja omistusmuutokseen tarvittavan valtuutusavaimen lakimiehelle.

Kaisa oli ostohetkellä ottanut valokuvat papereista ja huomasi niissä muutoksia. Rokotuskorttiin oli lisätty tieto hermostollisesta pääviasta. Lisäksi alkuperäinen omistaja, jolta myyjä aikoinaan oli koiran ostanut, oli poistettu tiedoista. Myyjä oli myös juuri siirtänyt koiransa tuntemattoman omistajan nimiin, joten valtuutusavain ei kelvannut rekisteröintiin. Uusi tuntematon omistaja oli myyjä itse.

Kaisan lakimies ryhtyi oikeustoimiin. Hän arvioi kulujen nousevan kymmeneen tuhanteen euroon. Myyjä ehdotti kompromissia: joko Kaisa antaisi koiran takaisin viikoksi, tai pitäisi koiran, mutta maksaisi toisen tuhat euroa lisää. Kaisalla oli kuitenkin tallella sekä myynti-ilmoitus että kuitti koiran maksusta. Myyjän oli taivuttava.

Kahdeksan kuukauden taistelu oli ohi. Elokuiset koirakaupat viimeisteltiin maaliskuussa, kun käräjäoikeus linjasi Kaisan koiran omistajaksi.

–Vielä jupakan jälkeen myyjä laittoi minulle viestiä, että jos päätämme joskus luopua koirasta, hän on valmis sen ottamaan. En vastannut, Kaisa kertoo.

–Virheeni oli, etten vaatinut allekirjoituksia ja virallisia papereita heti ostohetkellä.

Nyt koira on asunut uudessa perheessään jo kolme vuotta. Se on myös saanut seuraa uudesta koirakaverista. Vaikka jupakka nosti kaupan hintaa, Kaisa on tyytyväinen – koira on kuin perheenjäsen.

–Vaikka taloon mahtuisi vielä lisää eläimiä, Torista en niitä enää hanki, Kaisa toteaa.

Tilanteen arkaluontoisuuden vuoksi Kaisan nimi on muutettu. Haaga-Helia 360:n toimitus on nähnyt asiasta käydyt sähköposti- ja tekstiviestit sekä alkuperäisen myynti-ilmoituksen, rekisteröintitodistuksen ja rokotuskortin.