Teatteri voi tehdä näkyväksi ilmastonmuutoksen sekä sen seuraukset, jotka jäävät usein ihmisten arjessa kaukaisiksi.

– Teatterin pitäisi herättää katsojan ajattelemaan, että tämä on jotain, minkä en halua katoavan elämästäni, sanoo Saija Nygård, toisen vuoden opiskelija Lahden Teatterikoulutuksesta.

Hänen kanssaan näkemyksiään ilmastonmuutoksen käsittelemisestä teatteritaisteessa on kertomassa Teatterikoulutuksen ensimmäisen vuoden opiskelija Veera Kivistö. Teatterikoulutus käsitteli ilmastonmuutosta muun muassa näytelmissään Aino Kostaa ja Kolme sisarta. Ilmastonmuutos ei välttämättä ole näytelmän pääteemana. Sitä ovat enemmänkin ihmisten vallanhimo ja itsekkyys, joista seuraa luonnosta vieraantuminen sekä elinympäristön tuhoaminen.

Teatterissa lähestytään ilmastonmuutosta toisenlaisella tavalla kuin esimerkiksi aktivismissa tai uutisten kertomissa tilastoissa. Siinä pureudutaan tunteeseen ja kokemukseen. Teatterissa yleisö pystyy samaistumaan näytelmän hahmoihin ja näkemään, mitä heidän valinnoistaan seuraa. Sen sijaan, että käsketään ylhäältä käsin tekemään tietyllä tavalla, pyritään herättämään katsojassa itsessään halu toimia toisin.

– Meidän täytyy ymmärtää, miksi joku ei toimi ilmastonmuutoksen estämiseksi ja mikä sitten saa hänet toimimaan. Taide voi luoda sillan tähän, sanoo Nygård.

Näytelmä saa herättää myös epämukavia tunteita

Ilmastonmuutos ei ole kevyt aihe ja sen konkreettisten seurausten näkeminen näyttämöllä saattaa aiheuttaa katsojassa epämukaviakin tunteita. Nygårdin mielestä esitys saa kohauttaa ja saada aikaan katsojassa vähän huonoa oloa. Teatterissa tällaisten tunteiden kokeminen on kuitenkin turvallista.
Koska yleisöä ei voi valikoida, katsomosta todennäköisesti löytyy myös erilaisia mielipiteitä ilmastonmuutoksesta.

– Vaikka näytelmä herättäisikin osassa ihmisiä vastareaktion, se jää silti muhimaan ja herättää keskustelua, Kivistö lisää.

Tulevat teatterintekijät Kivistö ja Nygård arvioivat, että näytelmissä saa olla hieman aktivismiakin.

– Teatteri olisi parhaimmillaan susi lampaan vaatteissa, Kivistö vertaa.

Ihmiset hakevat teatterista pakoa arjesta, mutta teatteri pystyy samalla vaikuttamaan ylesön ajatteluun omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Nygårdin mukaan teatterin ei kuitenkaan tulisi kääntyä sisäänpäin ikään kuin omaksi puolueekseen, joka ajaa omaa asiaansa ja jota käyvät katsomassa vain samaa mieltä olevat.

– Jotta ihmiset alkaisivat toimia ilmastonmuutosta vastaan, teatterin tulisi säilyä avoimena paikkana ja mahdollisesti erimieltä olevia ihmisiä yhdistävänä tekijänä, Kivistö ja Nygård miettivät yhdessä.