Eri puulajeilla vaikutetaan metsänhoidossa metsän yleiseen hyvinvointiin. Puulajien valintaan vaikuttavat metsän maaperä ja sen pH-arvo. Kuusi happamoittaa maaperää, kun taas lehtipuiden lehtikarike toimii päinvastoin.

Puulajeja istuttaessa biologiaa vastaan ei kannata taistella, muistuttaa Suomen metsäkeskuksen johtava asiantuntija Markku Remes.

– Luontaisesti yhden puulajin kasvupaikoille, kuten männyn kasvupaikalle ei kannata lähteä kasvattamaan muita puulajeja. Se ei yleisesti onnistu.

Nämä kasvupaikat ovat usein kuivia ja vähäravinteisia, joissa kuivimpina kausina eivät muut puulajit selviä.

Istutettavien puulajien valinnassa maaperällä on aina oma merkityksensä. Puu, joka tarvitsee kostean maaperän, kuten kuusi, ei todennäköisesti menesty kuivalla maaperällä.

Nykyään avohakkuualueille pyritään istuttamaan kolmen tai useamman puulajin sekametsiä, jos vain maaperä sen sallii. Tuoreen kankaan maaperä on ravinteikas ja paras vaihtoehto sekametsän istutukseen. Siellä useimmat puulajit viihtyvät hyvin.

Lehdot ovat emäksisiä ja ravinteikkaita kasvupaikkoja, joissa kuusi viihtyy hyvin. Kuusi kuitenkin happamoittaa maaperää, jolloin sitä ei saa kasvaa lehdossa liikaa. Lehdon maaperän pH-arvoa tasapainottaa, kun 10 % puulajeista on kuusta.

– Eri puulajeilla on oma ekologinen tehtävänsä monimuotoisuuden ylläpidossa, kertoo Remes.

Eri puulajit takaavat luonnon monimuotoisuuden ekosysteemissä. Puut tarjoavat ravintoa ja suojaa erilaisille hyönteisille sekä kasvuympäristön lahottajasienille. Monilajinen puusto turvaa myös linnuston monimuotoisuutta, sillä se ylläpitää erilaisia resursseja, jonka ansiosta lintujakin on enemmän.