“Smörrejä” haetaan Töölöstä kolmessa sukupolvessa

Helsingin ytimessä, Etu-Töölössä sijaitseva pikkuruinen ravintola, Tanskalainen Voileipä Oy on pyörinyt perheyrityksenä samalla paikalla jo vuodesta 1964. Paikka on ainoana pääkaupunkiseudulla erikoistunut ”smörreihin” eli tanskalaisiin voileipiin.

Yrittäjä Aimo Lindgren oli vasta 10-vuotias, kun Töölöön perustettiin tanskalaisia voileipiä valmistava pieni putiikki.

Aimolle leivät olivat siis tuttuja lapsuudesta. Joten kun viisi vuotta sitten vaimolle Marja Lindgrenille tuli sattumien kautta tilaisuus ostaa kauppa, oli asia sillä selvä.

Lindgrenit ovat kolmansia omistajia, mutta paikka on säilynyt lähes muuttumattomana kaikki vuodet. Ainoastaan pientä remonttia on tehty ja ruokalistaa supistettu, sillä alun perin leipiä oli valikoimassa yli sata ja ruokahävikki valtavaa.

– Nykyään leipiä on listalla kolmisenkymmentä. Raaka-aineita ostetaan pieniä määriä kerrallaan, tarpeiden mukaan, Aimo Lindgren kertoo.

Ravintolaan astuessa tulee olo, kuin astelisi 60-luvun Tanskaan. Värikkäät seinät, punaruutuinen lattia ja vanhat Tuborg-julisteet ovat osa alkuperäistä sisustusta. Paikka ei suuruudella leveile, sillä istumapaikkoja on talviaikaan tasan kahdelle.

 

Aimo Lindgrenin isä tunsi töölöläisyrityksen alkuperäisen omistajan, joten “smörret” tulivat Aimolle tutuksi jo pikkupoikana.

Suomalaisten tapaan myös tanskalaiset rakastavat leipiään. Lindgren on matkustanut Tanskaan useaan otteeseen ja tietää eron tanskalaisen ja suomalaisen leivän välillä.

Tanskalainen ruisleipä on hieman kostea ja imelä, mutta sokeria ei ole lisätty. Perinteisiä täytteitä ovat maksapasteija, kala, katkaravut ja paahtopaisti, mutta vaikka vegaaninen porkkalakin käy. Porkkala on porkkanasta valmistettu vastine graavilohelle.

– Tärkeää on raaka-aineiden laatu ja tuoreus. Leivän päällä on runsaasti täytteitä ja ne asetellaan sille kauniisti. Kyytipojaksi nautitaan usein olutta tai akvaviittia, eli pohjoismaista maustettua viinaa, yrittäjä selventää.

Marja Lindgren on ravintolalla joka päivä, usein poikansa Jarkon kanssa. Sunnuntaisin tullaan graavaamaan kalaa tai tekemään alkuperäisellä, salaisella reseptillä valmistuvaa Remoulade-kastiketta. Oikopolkuja ei ole, vaan kaikki tehdään itse ja suoraan tilauksesta.

Tanskalaisen Voileipä Oy:n tuotosta suurin osa koostuu yritys- ja tapahtumamyynnistä. Ison tilauksen tullessa ravintolalle lähdetään jo aamuyöstä. Leipiä saatetaan tehdä kerralla 700 ja jokainen katkarapu asetellaan niiden päälle yksitellen.

Aimo hoitaa enimmäkseen käytännön asioita. Sosiaalista mediaa, markkinointia ja asiakashankintaa, mutta kiireen koittaessa hän saattaa lähteä tukkuun tai kuskiksi toimittamaan tilauksia.

Catering-tilausten lisäksi Tanskalainen Voileipä on vuosien saatossa kasvattanut itselleen vankan kanta-asiakaskunnan.

Asiakkaiden kirjo on laajaa ja ihmisiä käy jopa kolmessa sukupolvessa. Aimo kertoo, että entinen presidentti Tarja Halonen on käynyt paikassa 30 vuotta syömässä H.C. Andersonin leivän, jossa on rapeaa pekonia ja maksapasteijaa.

Aimo Lindgren on aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Tanskalainen Voileipä löytyy niin Facebookista kuin Instagramista, jossa paikalla on jo yli 1700 seuraajaa.

– Instagramin kautta meille on tullut uusia nuoria asiakkaita ja ravintolan ovat löytäneet jo japanilaiset turistitkin.

 

Voileipäravintoloiden ketju mielessä

Yrittäjä ei usko, että voisi koskaan pysähtyä paikalleen ja viettää vain perinteistä eläkettä. Ravintolan suhteen hän on miettinyt jo tulevaisuuden suunnitelmia. Jarkko jatkaa yritystä, mikäli haluaa.

Tavoitteena olisi luoda Tankalaisesta Voileivästä pieni ketju. Pariskunnalle on kuitenkin tärkeintä, että konsepti säilyisi samana: kaikki tehtäisiin jatkossakin alusta alkaen itse.

– Tavoitteena olisi saada 20-30 paikan ravintolat Suomen isoihin kaupunkeihin ja akvaviittibaari tietenkin! Kiinnostusta on osoitettu, saa nähdä mitä tuleman pitää, Aimo Lindgren päättää.