Ulkomaalaistaustaisia äänioikeutettuja oli 176 661 vuoden 2017 kuntavaaleissa. Heidän äänestysprosenttinsa oli 24,9, kun kantaväestöstä 59,4 prosenttia käytti äänioikeuttaan.

Vuonna 2017 ahkerimmin äänestivät somalit, joiden äänestysprosentti oli 53 prosenttia. Venäläistaustaisista äänesti 20 prosenttia ja virolaisten äänestysaktiivisuus oli 11 prosenttia.

Somaliyhteisö on tiivis ja yhteisöt asuvat keskitetysti samoilla alueilla.

–  Heistä monet ovat asuneet pitkään maassa, ja heille on kertynyt poliittista pääomaa, kertoo ulkomaalaistaustaisten poliittista aktiivisuutta tutkiva Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Josefina Sipinen.

Sipinen on tutkinut ulkomaalaistaustaisten äänestysaktiivisuutta ja ulkomaalaistaustaisen väestön poliittista kiinnittymistä Suomessa. Maahanmuuttajaväestön kiinnittyminen politiikkaan riippuu osittain lähtömaasta.

Esimerkiksi venäläistaustaiset ovat hajaantuneet ympäri Suomea, eikä heillä välttämättä ole yhteistä venäläistä identiteettiä.

–  Kotimaassa tapahtunut poliittinen sosialisaatio vaikuttaa politiikkaan suhtautumiseen ja politiikan ymmärtämiseen Suomessa. Mikäli vaali- ja puoluejärjestelmät lähtömaassa ovat melko samankaltaiset kuin Suomessa, poliittinen osallistuminen on helpompaa, Sipinen sanoo.

Sipisen mukaan poliittiseen sosialisaatioon vaikuttaa esimerkiksi se, minkä ikäisenä ja minkälaisista oloista maahanmuuttaja on tullut Suomeen ja se, kuinka demokraattinen lähtömaa on.

Josefina Sipisen mielestä sekä vasemmistolaiset että keskustaoikeistolaiset puolueet haluavat eri vähemmistöryhmiä edustavia ehdokkaita omille listoilleen.

Sipinen korostaa, että olisi tärkeää, että politiikassa ja mediassa nousisi esimerkkejä eritaustaisista ihmisistä asiantuntijoina ja päättäjinä.

Sipisen mukaan ulkomaalaistaustaisen väestön osuuden kasvaessa kiinnostus heidän kotoutumistaan ja elinolojaan kohtaan lisääntyy.

Ulkomaalaistaustaisen väestön osuus on Suomessa kääntynyt kasvuun vasta viime vuosikymmeninä. Vuonna 2019 Suomessa oli 423 494 ulkomaalaistaustaista ihmistä. Kuntaliiton laskelmien mukaan vieraskielisen väestön koko yli kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä.

Kysely: 55 prosenttia ei aio äänestää tulevissa kuntavaaleissa

Grafiikka ja gallup: Yilin Lee-Setälä.

360 journalismia teki kyselyn sosiaalisessa mediassa maahanmuuttajille. Vastaajista 55 prosenttia sanoi, ettei aio äänestää tulevissa kuntavaaleissa. Yleisin syy oli, ettei vastaaja ollut kiinnostunut politiikasta. Näin vastasi 18 prosenttia vastaajista. Seuraavaksi yleisimmät syyt olivat, ettei henkilö löydä sopivaa puoluetta (14 prosenttia) ja hän ei ymmärrä poliittista järjestelmää (13 prosenttia).

Useampi kuin joka kymmenes ei tiedä olevansa äänioikeutettu vaaleissa. Osa kyselyyn vastanneista kokee, ettei ole osa suomalaista järjestelmää.

“Minulla on äänioikeus, koska olen asunut Suomessa 10 vuotta, mutta en usko siihen, että minulla pitäisi olla oikeus äänestää. Uskon, että vain Suomen kansalaisilla tulisi olla äänioikeus. Siksi pidättäydyn vapaaehtoisesti äänestyksestä ja jätän sen suomalaisten tehtäväksi.”

Hän ei ole ainoa, joka luopuu äänioikeudesta.

Poliittinen kiinnittyminen tapahtuu poliittisen sosialisaation prosessissa eli tapahtumasarjassa, jossa ihminen kasvaa yhteiskunnan jäseneksija omaksuu erilaisia arvoja, asenteita ja käyttäytymismalleja.

Sipisen mukaan poliittiseen sosialisaatioon vaikuttaa esimerkiksi se, minkä ikäisenä ihminen on tullut Suomeen ja kuinka demokraattinen lähtömaa on. Tästä syystä eri maahanmuuttotaustaisilla ryhmillä on erilaiset edellytykset ymmärtää ja osallistua politiikkaan Suomessa.

“Vieraantuneisuus Suomen poliittisesta järjestelmästä on tyypillistä muualta muuttaneille”, Sipinen kertoo.

Poliittisesta järjestelmästä vieraantuneisuudella voi olla monenlaisia syitä. Eri ihmisten kohdalla siihen vaikuttavat eri tekijät. Toisilla ne voivat liittyä vahvasti syrjintäkokemuksiin. Toisilla syy on se, että ihminen ei ole halukas jäämään Suomeen pidemmäksi aikaa, eikä politiikka siksi kiinnosta.

“Monikielisellä viestinnällä olisi mahdollista poistaa osallistumisen esteitä, jotka systemaattisesti syrjivät meidän vähemmistöjämme”, Sipinen sanoo.

Sipinen pitää tärkeänä sitä, että ehdokaslistat ovat monipuolisia ja vähemmistöstä nousee ehdokkaita näyttämään esimerkkiä.

“Kun näemme poliitikkoja, jotka tulevat erilaisista taustoista, siitä tulee normaalia ja hyväksyttyä. Vieraskieliset ehdokkaat kykenevät tavoittamaan vieraskieliset äänestäjäryhmiä vaalien alla ihan eri tavoin kuin vain suomea puhuvat ehdokkaat.”

Vaikka äänioikeus ja tieto suomalaisesta politiikasta löytyisikin, monille on tietoinen valinta jättäytyä politiikan ulkopuolelle.

Gallup-kyselyyn vastasi 419 ihmistä. Kysely toteutettiin lähettämällä kysely sosiaalisessa mediassa venäjänkielisten, arabiankielisten, vironkielisten, somalinkielisten, englanninkielisten ja kiinankielisten maahanmuuttajien ryhmiin.

Asuinpaikan määrittämät kohderyhmät

Paul Abbey, 56, Vasemmistoliitto, Jyväskylä

“Olen ollut mukana vuodesta 2012. Olen toiminut kaupunginvaltuuston lisäksi maakuntavaltuutettuna, ympäristö- ja terveysjaoston puheenjohtajana ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajana.

Yhteydenpidossa käytän suomea ja englantia. Jyväskylän kaupungin työllisyyspalveluihin ja sosiaalipalveluihin liittyvien luottamustehtävien kautta yritän hoitaa maahanmuuttajien asioita. Sivistyspalveluilla on velvollisuus järjestää äidinkielen opetusta, jota olen puolustanut.

Itselleni tärkeimmät asiat ovat tasa-arvo ja kaikille kuuluva hyvinvointi.

Maahanmuuttajat usein eivät tiedä, että heillä on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa. Minä yritän kertoa heille, että tämä on oikeus, jota on hyvä käyttää.”

Ali-Reza Abdali, 28, Kokoomus, Kangasala, Tampere

“Muutin perheeni kanssa Suomeen vuonna 2003 ollessani noin 10-vuotias. Lähdin politiikkaan vuonna 2012. Aikaisemmin luulin, että politiikka on vain eliittiryhmien etuoikeus, mutta näin demokraattisessa valtiossa kuka vain voi lähteä ehdolle.

Kuin hain valtuustoon, minua tsempattiin, autettiin ja tahtoani kuunneltiin. Tietääkseni minun perheeni lisäksi Kangasalla ei ole muita farsinkielisiä, ja maahanmuuttajataustaisiakin on erittäin vähän.

Olen toiminut sivistyslautakunnassa, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä ja Tampereen seudun joukkoliikennelautakunnassa.

Tulevissa vaaleissa olen ehdolla Tampereen kaupungin valtuustoon. Siellä on enemmän maahanmuuttajataustaisia äänestäjiä. Tulen kampanjoimaan myös muilla kuin suomen kielellä. Minulla on erittäin hyvä farsin kielen taito. Minulla on tuttuja, jotka puhuvat myös muita kieliä, ja he ovat lupautuneet auttamaan myös omilla kielillään.”

Äänestäjien luottamus ei takaa puoluekavereiden luottamusta

Rositsa Röntynen, 35, Suomen Keskusta, Konnevesi

“Olen asunut Suomessa vuodesta 2008. Valtuutettuna olen ollut yhden kauden.

Silloin kuin synnyin, Bulgaria oli kommunistinen maa, ja olen kokenut tosi rankkoja aikoja. Sen takia en voi tukea vasemmistolaista politiikkaa. Toisaalta porvaripolitiikka ei olisi tukenut nykyistä asuinpaikkaani, joten valitsin keskustan.

Vaalikampanjointini toteutui suomen kielellä. Olen lähes ainoa maahanmuuttaja kotikunnassani ja taatusti ainoa, joka poliittisesti aktiivinen.

Suurimmilta osin olen ollut rivivaltuutettuna. Lisäksi olen ollut kauden toisella puoliskolla hallituksen varajäsen, koko kauden sivistyslautakunnan varajäsen sekä vapaa-aikajaoston puheenjohtaja, jotka kaikki ovat hyvin pieniä ja merkitsemättömiä tehtäviä. Mikään niistä ei vastannut toiveisiini ja tavoitteisiini.

Koen, että uutena valtuutettuna, maahanmuuttajana ja nuorena naisena minuun ei luotettu tarpeeksi. Sen takia minulle ei annettu sellaisia tehtäviä, jotka edellyttävät enemmän vastuuta, ja joissa riittäisi tekemistä.

Vaikka olen käytännössä viettänyt koko aikuiselämäni Suomessa, jotkut kantasuomalaiset pitävät minua korruptoituneena itäeurooppalaisena. Tämä on ristiriidassa minun oman identiteettini kanssa. Eurooppa on meidän yhteinen kotimme – en pidä itseäni maahanmuuttajana. “

Ranjith Kumar Prabharakan, 46, SDP, Hämeenlinna

“Olen ollut melkein 20 vuotta Suomessa. Minua kysyttiin mukaan sosialidemokraattisen puolueen kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2008.

Politiikka ei ole yhden valtuutetun peliä. Kompromisseja pitää tehdä paljon, sillä kaikilla on omat arvonsa ja näkemyksensä.

Olen tällä hetkellä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja.

Sain toiseksi eniten ääniä kansanedustaja Tarja Filatovin jälkeen sosialidemokraattisessa puolueessa. Minut olisi voinut laittaa esimerkiksi valtuuston puheenjohtajan paikalle. Se olisi ollut viesti Suomelle, että tänne aikuisiällä tullut maahanmuuttaja voi menestyä.”

Ensikertalaiset ehdokkaat odottavin mielin mukana

Elisabet Miheludaki, 31, SDP, Helsinki

“Olen syntynyt Suomessa, mutta muutimme isäni kotimaahan Kreikkaan, kun olin 7-vuotias. Muutin takaisin Suomeen vuonna 2012, jonka jälkeen muutin Lontooseen suorittamaan maisterin tutkintoa.  Lontoossa suoritetun maisteritutkintoni jälkeen muutin takaisin Helsinkiin.

Opiskelin valtiotieteitä ja olin EU:ssa harjoittelijana. En kuitenkaan jatkanut politiikan parissa, koska koin, että politiikka kehittyy liian hitaasti. Se, että pääministerinämme on tällä hetkellä nainen, rohkaisi minua lähtemään mukaan politiikkaan.

Haluan näyttää maahanmuuttajataustaisille henkilöille, miten politiikka vaikuttaa heidän arkeensa, jotta tämä motivoisi heitä äänestämään. Monet maahanmuuttajataustaiset eivät tiedä, miten poliittiset päätökset vaikuttavat heidän arkielämäänsä.

Helsingin valtuuston maahanmuuttajajäsenten osuus on kuusi prosenttia. Luku on aika pieni, jos otetaan huomioon, että syntyperältään ulkomaalaisia helsinkiläisiä oli 16,5 prosenttia kaupungin koko väestöstä vuonna 2019.

Työllisyys on toinen minulle tärkeä asia, koska minunkin kohdallani ulkomaalaisen nimeni takia oli vaikea päästä haastatteluihin.

Moni maahanmuuttaja ei edes tiedä, että heillä on äänioikeus. Tarvitaan enemmän konkreettista tietoa siitä, mitä valtuustossa tapahtuu ja miksi kannattaa äänestää. Tästä pitäisi tuoda tietoa sillä tavalla, että sitä voisi helposti ymmärtää.

Maahanmuuttajilla on kantasuomalaisia heikompi tilanne, koska ei ole ihmisiä valtuustoissa, joihin voisi samaistua ja jotka edistäisivät heidän asioitaan. Kampanjassani käytän suomea ja englantia.”

Mohamed Yousif, 24, Vasemmistoliitto, Tampere 

“Olen asunut 14 vuotta Suomessa, Tampereella vuoden verran. Olen lähtenyt ehdolle, koska olen kyllästynyt siihen, kuinka paljon päätöksiä tehdään minun puolestani.

Maahanmuuttajataustaisten äänestysprosentin ja poliittisen aktivismin vähäisyys johtuu siitä tavasta ja kielestä, jolla politiikasta puhutaan heidän keskuudessaan. Äänioikeudesta puhuminen ei riitä, vaan asiat pitäisi konkreettisesti selittää ja avata ruohonjuuritasolla. Jos poliitikko identifioi itsensä maahanmuuttajaksi, hän puhuu kieltä, jota on helpompi ymmärtää.

Politiikka on monessa maassa tabu, josta ei saa puhua. Ei ole harvinaista, että on vain ehdokkaita, joihin ei voi luottaa.

Politiikassa vihapuhe on epäsuorasti sallittua, ja se pelottaa maahanmuuttajataustaisia.

Suomessa on paljon etnisten perustein toimivia yhdistyksiä, joihin maahanmuuttajien on matala kynnys mennä. Mielestäni ehdokkaiden tulisi jalkautua sinne, missä kohderyhmät ovat.”

Gergely Pataki, 40, Kokoomus, Kalajoki

“Olen muuttanut Suomeen vuonna 2008. Olen työskennellyt koko ikäni terveysalalla ensihoidon parissa.

Hoitoalan byrokratiaa pitäisi vähentää. Itse olen käynyt samoja kouluja kolme kertaa siksi, että en ollut suorittanut opintojani Suomen rajojen sisällä. Näkisin, että hoitoalalle sisäänpääsyä voisi helpottaa.

Lähtökohtaisesti halusin pidättäytyä sanasta maahanmuuttaja. Itse jakaisin maahanmuuttajat kahteen ryhmään: vasta kotiutuneisiin ja pidemmän aikaa Suomessa olleisiin.

Vasta maahan saapuneilla on paljon hoidettavia viranomaisasioita. Silloin ei itsellänikään olisi tullut kysymykseen kiinnostua politiikasta. Kun maahanmuuttaja on ankkuroitunut maahan, kiinnostus politiikkaa kohtaan herää. Monet vertailevat Suomen tilannetta kotimaahan politiikkaan.

Maahanmuuttajia kiinnostavat aiheet, jotka ovat heitä lähellä. Tällaisia asioita on työpaikkojen, opetuksen ja integraation lisääminen.

Suomen kielellä kampanjointi on välttämätöntä, ollaanhan Suomessa. Englannilla tavoittaa täällä asuvia muita vähemmistöön kuuluvia. Ruotsinkielisiä henkilöitä lähestyn matalalla kynnyksellä, vaikka ruotsin kielen taidoissani on puutteita.

Maahanmuuttajille pitää taataa integroitumista tukevia prosesseja, luoda työpaikkoja ja Suomeen muuttaneet ihmiset on pidettävä täällä. Ihmisten pitää kokea, että tämä on heille oikea paikka, jonka eteen he ovat valmiita tekemään työtä.”