Alize Cornet sai rangaistuksen paidan riisumisesta US Open -tennisturnauksessa, koska tämän katsottiin olevan epäurheilijamaista käytöstä. Samassa ottelussa miespelaajat saivat olla kentän laidalla ilman paitaa, eikä heitä rangaistu.

Tapahtuma toi jälleen esiin erot siinä, kuinka mies- ja naisurheilijoiden kehoihin suhtaudutaan. Urheilupsykologi Tatja Holmin mielestä on tärkeää, että valmentajat ja urheilijat pystyvät puhumaan kehoon liittyvistä kysymyksistä sekä ulkonäköpaineista mahdollisimman avoimesti.

Holm on huomannut, että joissakin tapauksissa media kiinnittää enemmän huomiota urheilijoiden ulkonäköön kuin urheilija itse. Keho on osa urheilijana olemista, samalla tavalla kuin vaikka liikkuvuuden, voiman, nopeuden ja tekniikan kehittäminen.

– Kaikilla on omia erilaisia vahvuuksia, kaikilla on omia piirteitä. Keho on vain yksi osa kokonaisuudesta.

Usein urheilijan hyvä itsetunto ja itseluottamus ehkäisevät ulkonäköpaineiden muodostumista. Holmin mukaan erityisesti nuorten urheilijoiden on tärkeää oppia tunnistamaan omat vahvuutensa.

Urheilupsykologi auttaa urheilijoita löytämään itsevarmuutta suoritukseen. Yhtä kaikille toimivaa ratkaisua itsevarmuuden löytämiseen ei ole. Toiset ovat epävarmoja omasta ulkonäöstään, toiset taas pelkäävät epäonnistumista kilpailuissa.

– Urheilijan pitää tuntea olevansa arvokas huolimatta siitä, millainen kroppa on tai miten urheilusuoritus menee, Holm sanoo.

Iira Bützow ja Tiia Heikkinen Eläintarhan urheilukentällä juoksukilpailun jälkeen.

Yleisurheilijat Iira Bützow, 27, ja Tiia Heikkinen, 21, ovat kilpaillessa tietoisia omasta ulkonäöstään, mutta eivät ole kokeneet paineita sen suhteen. Bützow kertoo, että yrittää ajoittaa parhaan kuntonsa kisakaudelle. Silloin myös ulkonäkö on parhaimmillaan.

Yleisurheilussa kisa-asut ovat paljastavia, joten itseään on helppo vertailla muihin. Ennen kilpailuja esimerkiksi omia vatsalihaksia on helppo verrata toisten lihaksiin.

– Kun startti lähestyy, en mieti, miltä näytän, Heikkinen kertoo.

Heikkisen ja Bützown mielestä valmentajien pitäisi pystyä puhumaan ulkonäköön liittyvistä kysymyksistä ilman syyttelyä, tylyjä kommentteja ja positiivisuuden kautta. Esimerkiksi ruokavaliosta puhuminen kuuluu urheilemiseen ja valmentajan tehtäviin. He toivovat, että valmentajat mieluummin neuvoisivat ruokavaliosta kuin antaisivat määräyksiä siitä, miten pitäisi syödä.

Urheilupsykologi Tatja Holm on huomannut, että joissakin tapauksissa media kiinnittää enemmän huomiota urheilijoiden ulkonäköön kuin urheilija itse.

Valmennuksessa keho pitäisi nähdä yhtenä urheilijan työvälineenä. Silloin ulkonäköpaineita ei Holmin mukaan synny niin helposti.

– Jos on vaikka pituushyppääjä, kropan muoto auttaa lentämään pidemmälle. Tai se voi auttaa juoksemaan kovempaa tai jaksamaan pidempään jalkapallopelissä.

Keho ei ainoastaan luo urheilijalle paineita, vaan mahdollistaa myös onnistumiset. Holmin mukaan se, että näyttää hyvältä tai on tosi hyvässä kunnossa, voi antaa urheilijalle itseluottamusta myös kilpailusuoritukseen.

Heikkiselle on tärkeää näyttää hyvältä kisakaudella. Joskus hän ajattelee, että haluaisi näyttää paremmalta mutta on silti tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on.

– Ulkonäköni ei estä minua tekemästä mitään, Heikkinen kertoo.

Kehopositiivisuus on ajankohtainen ilmiö, ja siitä puhutaan myös urheilussa. Keho ja kehonkuva ovat aiheena marraskuussa Jyväskylässä järjestettävässä Suomen urheilupsykologien yhdistyksen pohjoismaisessa seminaarissa.