Suomen ympäristökeskuksen (Syke) uhanalaisuusarviossa todetaan, että metsästys on uhanalaisille linnuille uhkatekijä. Metsästyslaissa niiden metsästystä ei ole kuitenkaan kielletty.

Kansalaisaloite uhanalaisten lajien metsästyksen kieltämisestä metsästyslaissa on saanut tarvittavat 50 000 nimeä. Sen jättämisestä ilmoitettiin täysistunnossa lokakuun 19. päivä tänä vuonna.

Kymmenen viime vuoden aikana etenkin linnustossa monet lajit ovat taantuneet todella paljon. Syken erikoissuunnittelija Päivi Sirkiän mukaan on hyvä, että metsästykseen kiinnitetään huomioita. Hän painottaa, että metsästys ei yleensä ole kuitenkaan uhanalaisuuden pääsyy.

Elinympäristöjen vähentyminen ja laadun heikentyminen ovat Sirkiän mukaan suurimmat syyt lajien uhanalaisuudelle. Elinympäristön laadun heikentyminen tarkoittaa esimerkiksi vesistöjen rehevöitymistä. Se puolestaan vaikeuttaa vesilintujen ravinnon saantia.

Sirkiä on huolissaan luonnon nykytilasta. Samaan aikaan on käynnissä sekä luontokato että ilmastonmuutos, joka vaikuttaa eliölajistoon. Molempiin pitäisi reagoida.

– Poliittinen tahtotila sille, että vähennetään muutoksia ja turvataan luontoa tuntuu välillä puuttuvan.

Kansalaisaloitteen vaatimukset tarvitsevat vielä hienosäätöä

Kansalaisaloitetta laatimassa ollut Petri Lampila toteaa, että aloitteen vaatimuksiin on hyvä tehdä hienosäätöä. Esimerkiksi Suomessa metsähanhi on jaettu uhanalaisuusluokituksessa kahteen alalajiin, joiden kannan tilanne on hyvin erilainen. Näihin sovelletaan kuitenkin samoja sääntöjä.

Tundrametsähanhen pesimäkanta Pohjois-Suomessa on todella pieni, koska kyseessä on mahdollisesti uudistulokas. Se on kuitenkin luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Kaakkois-Suomeen rajattu metsästysalue ei siis koske uhanalaista pesimäkantaa, vaan elinvoimaista maailmankantaa. Aloitteen hengen mukaan tundrametsähanhen metsästys on hyväksyttävää.

Taigametsähanhen kanta puolestaan on maailmanlaajuisesti pieni. Se oli pitkään vähenevä, mutta on viime vuosina lähtenyt hieman kasvuun. Lampila epäilee lajin lähes täydellisen rauhoittamisen auttaneen.

Ongelma on Lampilan mukaan pitkään tiedostettu.

– Metsästyslaissa on henki, että uhanalaiset riistalajit tulisi rauhoittaa, mutta käytännössä näin ei ole toimittu.

Lajien seurannassa vapaaehtoisten panos on merkittävää

Suomessa eliölajien uhanalaisuus arvioidaan noin 10 vuoden välein. Arviointi on ympäristöministeriön vastuulla ja sitä ohjaa Suomen ympäristökeskus. Eliöryhmillä on omat asiantuntijaryhmät, jotka tekevät arvioinnin eri lajien tilasta.

Uhanalaisuusarviossa selvitetään, kuinka todennäköisesti laji häviää Suomesta. Kansallisesti arvioidaan lajien tilannetta nimenomaan Suomessa. Kriteerit ovat kuitenkin kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) määrittelemät.

Syken Sirkiä huomauttaa, että uhanalainen laji ei ole automaattisesti harvinainen. Laji luokitellaan uhanalaiseksi, jos se on vähenevä tai hyvin vähälukuinen. Laji, joka vähenee kolmessa sukupolvessa tai kymmenessä vuodessa vähintään 30 prosenttia, on uhanalainen.

Suomessa lintujen ja nisäkkäiden seuranta perustuu pitkälti vapaaehtoisten laskentapanokseen.

– Etenkin lintuharrastajat ovat tärkeässä roolissa kannan seurannassa, Sirkiä sanoo.

Seuranta on hänen mukaan todella hyvin koordinoitu. Tarkoilla kriteereillä varmistetaan, että satunnaiset muuttujat eivät vaikuta kuvaan kannan koosta. Kriteereissä on määritelty esimerkiksi säätilat ja kellonajat, jolloin laskentaa suoritetaan.