Viestintäammattilainen Heidi Sipilä on ollut syntymästä saakka liikuntavammainen. Hän on liikkunut pyörätuolissa koko ikänsä. Hän kuuluu myös seksuaalivähemmistöön.

– ­­ Seksuaalinen suuntautumiseni ei näy päällepäin, mutta kaikki huomaavat pyörätuolini.

Sipilä ei ole koskaan kuitenkaan kokenut, että vammaisuus olisi aiheuttanut hänelle uupumusta.

Uupumuksen sijaan arkielämään liittyvä stressi on tutumpi ilmiö. Esimerkiksi koronatilanne ja ihmissuhteet ovat lisänneet henkisen kuormituksen tunnetta.

Sipilä sanoo, että vammaisuus on loppujen lopuksi vain yksi monista paloista hänen elämässään. Yhteiskunta on tehnyt hänen liikuntavammastaan isomman numeron kuin hän itse on kokenut.

Sipilä on kohdannut yllättyneitä reaktioita siihen, että hän tekee elämässään samoja asioita kuin vammaton ihminen.

Vammaiset ihmiset saavat ylistystä osakseen vain siksi, että he tekevät tavallisia asioita. Tälle epäsuoralle alistamiselle on oma termi: inspiraatioporno.

Lakiuudistuksen lykkäys voi synnyttää vähemmistöstressiä

Psykologi ja psykoterapeuttiopiskelija Mari Korpela on erikoistunut seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden kysymyksiin.

Korpela on tehnyt havaintoja terapiatyöskentelyssä ja arjessa.

Hänen mukaansa vähemmistöstressi tarkoittaa henkistä kuormitusta vaikkapa syrjintäkokemusten, jatkuvan syrjintäpelon, normeihin kuulumattomuuden tunteen, sosiaalisen leiman ja fyysisen tai henkisen väkivallan vuoksi.

Vähemmistöstressiä syntyy, koska jonkin vähemmistön edustajan alitajunnassa on pelko siitä, saako olla turvallisesti oma itsensä sellaisena kuin on.

Vähemmistöstressillä voi olla vaikutuksia mielenterveyteen. Stressi voi johtaa pitkällä aikavälillä uupumukseen.

Kokemus on aina yksilöllinen, sillä se on sidoksissa myös yksilön elämäntarinaan, kulttuuriin ja aikaan.

Korpela sanoo, että vähemmistöstressin taustalla saattaa olla myös syrjintä eri muodoissa.

Uupumus voi näkyä siten, että jonkin vähemmistön edustajalle voi olla raskasta seurata lakimuutoksiin liittyvää jämähtänyttä keskustelua sosiaalisessa mediassa.

– Jos jonkin vähemmistön oikeuksia edistävä lakiuudistus on lykkääntynyt, joillekin saattaa tulla sellainen tunne, että heidän asiansa ei ole tärkeä yhteiskunnalle.

Korpela uskoo siihen, että vähemmistöstressiä ja -uupumusta voi ehkäistä muun muassa avoimen keskustelun avulla.

Hän heittää myös parin kysymyksen jokaiselle mietittäväksi.

Millaiset uupumustarinat ovat saaneet eniten näkyvyyttä mediassa? Keiden kokemukset ovat esimerkiksi mahdollisesti jääneet kiireisten ja urallaan menestyneiden ihmisten varjoon?

Medialla on ollut tärkeä rooli sen mielikuvan luomisessa, keillä on sosiaalisesti hyväksyttävä syy uupua.

Syrjintäkokemukset ja itsestäänselvyyksien latelu väsyttävät

Heidin Sipilän elämässä syrjintä on näkynyt esimerkiksi silloin, kun livekeikoilla häntä on yritetty eristää vastoin hänen tahtoaan pyörätuolin käyttäjien karsina-alueelle turvallisuusriskin perusteella.

– Aikuisena ihmisenä osaan itse arvioida, mikä on turvallista minulle ja mikä ei. Yliholhoava asenne vammaisia kohtaan ottaa joskus päähän. Ihmiset uskovat tekevänsä hyvää, kun he pitävät minua suojelukohteena.

Sipilän mukaan on ollut välillä turhauttavaa, että hänen pitäisi olla koko ajan valveutunut, mitä ympärillä tapahtuu ja puolustaa olemassaoloaan tarvittaessa.

Heidi Sipilän mielestä vammaisuuteen liittyy paljon tabuja ja valtaväestön uteliaisuutta. Keskustelujen tulee kuitenkin perustua vammaisten ihmisten lähtötilanteisiin, tarpeisiin ja näkökulmiin.

Vammaisena Sipilällä on sisäinen tunne, että hänellä on tarve todistella pätevyyttään työnantajille tekemällä tavallista enemmän töitä. Hänellä on myös pelko siitä, että hänet leimattaisiin helposti osatyökykyiseksi.

Sipilän mukaan kokemus lienee yhteinen eri vähemmistöihin kuuluvien välillä, että omaa arkea koskevia itsestäänselvyyksiä pitää jatkuvasti selitellä valtaväestölle ja huomioida heidän tunteensa, jotta yhteistyö ja kommunikaatio sujuisivat mutkitta.

– Joskus tekisi mieli sanoa, että googlatkaa edes.

Sipilä ymmärtää kuitenkin, miksi tietoisuuden levittäminen on tärkeää. Hän ehdottaa vähemmistöjen palkkaamista koulutustilaisuuksiin ja monimuotoisuuden lisäämistä eri ammattialoilla.