Vauraus on vapautta

Salla Jansson, Tarja Munther ja Minna Nikula ovat aikuisiässä alkaneet säästää rahaa ja sijoittamaan sitä. Naiset eivät tavoittele materialistista omaisuutta, vaan enemmän vapaa-aikaa, mielekkäämpää työtä ja aikaisempaa eläkettä.

Suomessa naiset ovat työelämässä, eikä siinä ole mitään erikoista, mutta jos nainen hankkii itselleen määrätietoisesti varallisuutta, niin silloin suhtautuminen muuttuu.

Varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi perusti vuonna 2016 Vauras nainen –Facebook ryhmän naisille, jossa rahasta keskustellaan kannustavaan ja positiiviseen sävyyn.

–Haluan, että naiset saavat ideoita ja käytännön ohjeita toisiltaan. Tämä auttaa heitä voimaantumaan ja pärjäämään itsekseen, Majasalmi kertoo.

Majasalmi on tehnyt valmennustöitä jo kymmenen vuoden ajan, ja viimeiset vuodet hän on työskennellyt erityisesti naisten vaurastumisen parissa. Majasalmi kertoo naisten tarvitsevan tietoa ja kannustusta vaurastumisesta erityisesti siitä syystä, ettei naisten vaurastuminen sovi meidän kulttuuriin.

–Miesten raha ja valta ei ole tuonut naisille motivaatiota vaurastumisesta. Naiset esikuvina saa aikaan joukkovoimaantumista, Majasalmi sanoo.

Aiemmin naiset eivät ole lähteneet kerryttämään varallisuutta, sillä he ovat ajatelleet ettei pienillä tuloilla voi vaurastua. Todellisuudessa pienillä tuloilla voi pitkällä juoksulla vaurastua merkittävästi.

Salla Jansson

Ikä: 26

Ammatti: varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan opiskelija

 

Tähtäimessä lyhyempi työviikko

 
Jäin äitiyslomalle vuonna 2017 hoitamaan pientä tytärtäni. Tyttären nukkuessa päiväunia minulle jäi päivisin ylimääräistä aikaa. Luin kerran jutun, jossa haastateltiin itseoppinutta piensijoittajaa Merja Mähkää. Hän kannusti kaikkia ihmisiä säästämään ja sijoittamaan. Mähkän elämäntilanne oli hyvin lähellä omaani. Hänellä on perhe, eikä aiempaa taustaa sijoittajana. Hän tuntui hyvältä esikuvalta.

Sain ensimmäisen sysäyksen vaurastumisen maailmaan, jonka jälkeen menin kirjastoon, ja lainasin sieltä monta opusta säästämisestä ja sijoittamisesta. Lyhyen ajan sisällä ahmin kirjat, ja sana “sijoittaminen” alkoi tuntua kovin luontevalta. Kannustan jokaista aloittelevaa sijoittajaa lukemaan edes yhden kirjan, josta voi saada käsityksen mistä sijoittamisessa on oikeastaan kyse.

Kesällä 2018 ostin veljeni kanssa ensimmäiset rahastot. Veljeni neuvoi minua niiden ostossa kädestä pitäen, sillä hän oli harrastanut sijoittamista omassa rauhassaan jo jonkin aikaa. Olin tuolloin vasta vaurastumisen alkumetreillä. Myöhemmin ostin itsekseni osakkeita Nordnetistä.

Tällä hetkellä aviomieheni hoitaa tytärtämme kotona, ja minä teen töitä varhaiskasvatuksen alalla sekä opiskelen varhaiskasvatuksen erityisopettajaksi. Tulot eivät ole korkeat, joten säästän ja sijoitan oman elämäntilanteen mukaan. Tällä hetkellä sijoitukseni ovat kuukausittain noin 200 euron suuruusluokkaa.

Pelkkien tulojen katsominen ei kuitenkaan riitä, vaan omia menoja tulee myös tarkastella. Olemme päättäneet esimerkiksi elää ilman autoa, sillä sen ylläpitäminen olisi liian kallista. Joistain asioista pitää luopua, mutta haluan silti nauttia elämän pienistä iloista. Punnitsen jatkuvasti omia valintoja, kuten esimerkiksi ostanko uudet farkut vai menenkö ravintolaan mieheni kanssa. Valitsen useimmiten ravintolan, sillä arvostan yhteistä aikaamme.

Sijoittamisen tulee olla mielenkiintoista ja innostavaa. En halua pelätä rahojen puolesta Siksi olen päätynyt hajauttaa varani eri rahastoihin riskien minimoimiseksi. Rahastoihin laitan pienempiä summia kuukausittain, ja sen lisäksi ostan osakkeita isommilla säästöillä.

Haaveilen tulevaisuudessa lyhyemmästä työviikosta, jotta voisin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. En niinkään unelmoi omistusasunnosta taikka muista materialistisista hankinnoista. Joskus oma asunto voi olla ihanteellinen asia, mutta tällä hetkellä emme halua sitoa itseämme asuntolainaan.

Juuri nyt haluamme elää taloudellisesti vakaata elämää liikaa suunnittelematta tulevaa. Tärkeintä on turvallisuuden tunne, ettei elämää kaada pienet vastoinkäymiset.

Viime viikolla uusi pyykkikone hajosi ja huokasin syvään, kunnes tajusin, että meillä ei ole mitään hätää. Juuri tätä varten meillä on puskuri. Myöhemmin löysin pyykinpesukoneesta pienen nastan, joka oli kulkeutunut sinne vaatteiden mukana. Pyykinpesukone lähti toimimaan taas. Näinä hetkinä koen oloni turvalliseksi.

Tarja Munther
Ikä: 38
Ammatti: Projektipäällikkö ja työnohjaajan opiskelija


 

Vaurastumisella vakaampi tulevaisuus

 
Kun soittelemme siskon kanssa kuulumisia, kysymme ensin toisiltamme yleiset kuulumiset ja sen jälkeen mitä osakkeillemme kuuluu. Usein käymme yhdessä läpi, mitä viime aikoina sijoittamisen saralla on tapahtunut. Sparraamme toisiamme ja iloitsemme toistemme onnistumisista.

Olemme siskoni kanssa eläneet vaatimattoman lapsuuden. Kun olimme pieniä, rahaa oli käytössä vain välttämättömiin asioihin. Tilannetta ei helpottanut vanhempien työttömyys 1990-luvun alkupuolella, sillä muutimme toiselle paikkakunnalle. Äitini työ jäi vanhalle paikkakunnalle, ja isäni oli yksityisyrittäjä, jonka täytyi kasvattaa asiakaskunta uudelleen uudella paikkakunnalla. Työttömyyden seurauksena elämä oli pitkälti päivästä toiseen selviytymistä, eikä rahaa jäänyt harrastuksiin tai matkusteluun.

Perheessämme on aina kannustettu työntekoon. Aloitin itsekin tienaamaan omia rahoja jo kymmenvuotiaana. Ensimmäisenä kesätyönä keräsin herneitä, ja myöhemmin tein siivoustöitä sekä kaupan alalla erilaisia myyjän töitä. Koska ylimääräistä rahaa ei koskaan ollut, kaikki omat tienestit hupenivat heti kun ne sain.

Opiskeltuani kemianteollisuuden insinööriksi pääsin vihdoin turvalliseen palkkatyöhön. Parhaina aikoina vuosituloni ylsivät 100 000 euroon. Matkustelin paljon, ja söin jopa viisi kertaa viikossa ravintolassa. Rahat kuluivat kalliiseen elämäntyyliin. Tuolloin nautin paljon rahan tuomasta hetkellisistä ilosta, mutta turvaa se ei loppujen lopuksi tuonut.

Vuonna 2017 koin herätyksen omaan rahankäyttöön. Olin vuosia maksanut vapaaehtoista eläkekassaa, jossa luvattiin tietyt tuotot. Ne eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet. Päätin ostaa varani ulos, ja ottaa tilanteen omiin käsiini.

Pohdin mitä voisin rahoilla tehdä. En halunnut niiden vain seisovan pankkitilillä, joten päädyin varaamaan ajan pankista, jossa keskustelimme eri vaihtoehdoista sijoituksille. Ensimmäisenä sijoitin pienempiä summia indeksirahastoihin. Myöhemmin ostin isommilla summilla osakkeita. Olen ostanut muun muassa osakkeita yrityksestä, jossa olen itse parhaillaan töissä.

Seuraamme mieheni kanssa vuosittain taloudellisia menoja. Tiedämme mihin rahaa menee kuinkakin paljon, ja näin osaamme tehdä tavoitteita aina seuraavalle vuodelle. Tällä hetkellä tavoitteeni on maksaa asuntolaina puolet nopeammassa aikataulussa, mitä on alun perin suunniteltu. Lisäksi haluan säästää vuosittain 10 000–12 000 euroa, jotka voin halutessani sijoittaa.

Haluan, että raha tuo minulle vapautta ja turvallisuuden tunnetta. Minulla on aina säästettynä tilillä noin 5000 euron puskuri, josta voin maksaa yllättäviä menoja. Sijoitukset auttavat minua pidemmällä tähtäimellä, ja tuovat turvaa mikäli elämäntilanteeni muuttuu.

Vaurastumisen polulla vertaistuella on ollut suuri merkitys. Olen saanut siskoni kanssa uuden yhteisen “jutun”, joka on meille molemmille antoisa. Lisäksi seuraan aktiivisesti keskusteluja Facebookin Vauras nainen ja Ompeluseuran talousgurut —ryhmissä.  Ne ovat molemmat naisille suunnattuja verkostoja, joissa käydään keskustelua vaurastumisesta. Koen, että ryhmissä on hyvä henki, ja naiset tukevat toisiaan. Se on ihanaa, sillä vaurastuminen ei ole keneltäkään muulta pois – päin vastoin.

Minna Nikula

Ikä: 42

Ammatti: Markkinoinnin ja liiketoiminnan kehittämisen ammattilainen


 

Tavoitteena elää viisikymppisenä sijoitustuotoilla

 
Muistan elävästi tilanteen vuodelta 2011, kun sain päähäni ostaa Applen juuri lanseeraaman Ipadin. Haaveilin, että voisin käyttää Ipadia kulkiessani työmatkoja bussilla. En nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin ostaa se. Tilanteessa oli kuitenkin yksi ongelma: raha. Sitä ei nimittäin ollut tilillä tarpeeksi. Päätin, että Ipad hankitaan keinolla millä hyvänsä, ja niinpä nostin kaikki rahat mitä minulla tilillä oli, ja loput maksoin luottokortilta. Siinä se sitten oli pöydällä uusi, kiiltävä Ipad. Hetken iloitsin siitä, kunnes ymmärsin, ettei rahaa ole loppukuuksi lainkaan. Palkkapäivää odotellessa koin karmean “krapulan”, sillä rahattomuus aiheutti katumusta. Ostin jatkuvasti mielitekojen mukaan, ja päädyin luottokorttikierteeseen.

Olen elänyt vaatimattoman lapsuuden yksinhuoltajaäidin kanssa. Lapsuudessa sain kaiken välttämättömän, mutta rahasta oli aina pula eikä sitä jäänyt huvitteluun. Pienenä lapsena asiaa ei niin osannut ajatella, mutta teini-ikäisenä rahanpuutteen huomasi siitä, että muilla oli levikset ja heillä oli varaa harrastaa.

Vuonna 1998 päätin lähteä opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon. Olin tuolloin 21-vuotias.  Päädyin opiskelemaan alaa puhtaasta kiinnostuksesta talousasioita kohtaan. Olin tehnyt ennen yliopistoa osa-aikaisena töitä kirjanpidon parissa. Voisi kuvitella, että kauppiksessa olisin oppinut käyttämään rahaa, mutta toisin kävi.

Valmistuttuani tulot nousivat huimasti, ja aloin tienaamaan suomalaista keskipalkkaa. Tämän myötä rahankäyttö lähti käsistä. Rahat kuluivat ravintoloihin, juhlimiseen, matkusteluun ja kalliisiin käsilaukkuihin. Minulla oli jatkuvasti mielitekoja, joista en päässyt yli. Milloin oli saatava uusi upea käsilaukku tai päästävä ulkomaille. Elin jatkuvasti velaksi luottokortille.

Kyllästyin elämään veitsen terällä, joten halusin talouteen tasapainoa. Matka vakaampaan talouteen on ollut pitkä, eikä muutos tapahtunut yhdessä yössä. Vuonna 2011 päätin lähteä entisen opiskelukaverini houkuttelemana varallisuusvalmennukseen, jossa ymmärsin miten pielessä kulutukseni on. Käytin yksin rahaa saman verran kuukaudessa kuin valmentajani nelihenkinen perhe käytti. Tulovirta oli kunnossa, mutta menot olivat vain yksinkertaisesti liian suuret. Tuo kokemus avasi silmäni, ja aloin hillitä kulutustani.

Samalla kun tein töitä päästäkseni taloudelliseen tasapainoon, koin valaistumisen, että rahaa voi jopa laittaa kasvamaan.  Aloin opiskella sijoittamista, ja laitoin ensimmäiset rahat rahastoihin sekä osakkeisiin.

Vuonna 2017 ostin elämäni ensimmäisen sijoitusasunnon Porista.  Lisäksi sijoitan jatkuvasti osakkeisiin, ja rahastoihin. Tavoitteeni vaurastumiselle on elää viisikymppisenä pelkästään sijoitustuotoillani. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi nostaa tuolloin nettona kuukaudessa 3500 euroa. Pärjään varmasti vähemmälläkin, mutta haluan elämäntyylin, joka mahdollistaa elämästä nauttimisen.

Kannustan jokaista ihmistä löytämään syyn miksi aloittaa vaurastuminen. Kun oma “miksi” kirkastuu, niin motivaatio tekemiseen kasvaa, ja tulokset ovat isompia.