Ammattikorkeakouluopiskelijat Jenna, 28, ja Henriikka, 27, eivät osaa sanoa, miksi ihmiset kiusaavat.

Moni asia saattaa ärsyttää toisia: erilainen pukeutumistyyli, huumorintaju tai se, ettei kiusattu juo yhtä paljon alkoholia kuin muut. Silti monen vuoden kokemus kiusattuna jättää molemmat miettimään, miksi kiusaamisen kierteestä on vaikeaa päästä pois.

Asiantuntijan kokemuksen mukaan kiusatuksi joutuminen ei tarkoita, että kiusatulla olisi tietty piirre, jota hänen pitäisi muuttaa.

— Riittää vain, että erottuu joukosta. Syy kiusaamiselle voi olla erittäin typerä ja pieni, asiantuntija Pauliina Lampela Nuorten Palvelu ry:stä muistuttaa.

Juuri sen takia kumpikaan naisopiskelijoista ei halua tulla mainituksi oikealla nimellään, ettei vain joutuisi toisten silmätikuksi pienestäkään syystä.

Jennaa on haukuttu lehmäksi ja nuorempana Henriikka yritettiin työntää auton alle.

Pahimmasta on selvitty, mutta nälvivät kommentit alkoholin käytöstä, kaveriporukasta ulos jättäminen ja silmien pyörittely eivät tunnu mukavalta. Niiden takia alkaa muokata käyttäytymistään ja jättää tekemättä asioita, joita olisi muuten tehnyt.

— Välttelen opiskelijatapahtumien jälkeen ihmisiä, jotka kommentoivat jotakin ilkeästi. Sitten seuraavassa tapahtumassa se alkaa taas alusta, Henriikka toteaa.

Kiusaaminen voi seurata läpi elämän

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee kouluterveyskyselyn peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa vuosittain

Täysi-ikäisten opiskelijoiden viihtyvyyttä kolmannen asteen oppilaitoksissa on mitattu kuitenkin vähän, vaikka kiusaamisen kohteeksi joutuminen voi olla myös heille arkipäivää. Aikuiset voivat yhtä lailla kokea ikävää käytöstä, syrjintää tai jopa fyysistä väkivaltaa.

— Valitettavaa on kuitenkin se, että kiusaaminen mielletään usein ainoastaan lasten ja nuorten parissa ilmeneväksi ongelmaksi, Lampela arvioi.

Hänen mukaansa on tutkimustuloksia, joista ilmenee, että mitä korkeammalle koulutusasteella mennään, sitä vähemmän kiusaamisesta raportoidaan. Nuoruudessa tai lapsuudessa alkanut kiusaamisen kohteeksi joutuminen voi seurata myöhemmin.

— Se on ikään kuin jatkuva kierre.

”Olen niin tottunut kiusaamiseen, etten viitsi raportoida siitä”

Vaikka kiusaamisen kohtaaminen voi tuntua mahdottomalta ajatukselta, Lampela kannustaa aina raportoimaan kiusaamisesta jollekin.

Jos ei halua kertoa opinto-ohjaajalle opiskelupaikassa tai esimiehelle työpaikalla, olisi hyvä, että pystyisi kertomaan ystävälle. Jos epäilee, että toista opiskelijaa kiusataan, häneltä voi kysyä asiasta.

— Tärkeintä on, ettei asian kanssa jää yksin.

Jenna ja Henriikka eivät ole kumpikaan kertoneet kiusaamisesta ylemmälle taholle korkeakouluissaan.

Asiasta raportoiminen tuntuu turhalta, koska Jenna ei halua tehdä tilanteesta pahempaa kuin se on. Häntä on kiusattu aina, joten hän yrittää jättää sen huomiotta.

Henriikka ei ole koskaan kertonut kiusaamisesta kenellekään, sen on aina tehnyt joku toinen. Nyt elämäntilanne on kuitenkin niin rauhallinen, ettei hän koe sitä tarpeelliseksi.

Jenna ei osaa sanoa, kertooko hän koskaan kiusaamisesta eteenpäin.

— Ehkä joku päivä, hän hymähtää.