Suomalaisissa seurakunnissa on jo aivan tavallista käsitellä ihmisen vastuuta ympäristöstä, kertoo Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori, dosentti Ville Päivänsalo. Hän on perehtynyt ekoteologiaan eli uskonnon ja ympäristökysymysten suhteeseen.

Esimerkiksi rippikouluissa asiaan tutustutaan yleensä luomiskertomuksen kautta.

– Luomiskertomuksen kehotuksesta ”viljelkää ja varjelkaa maata” on aiempina vuosisatoina ehkä liikaakin korostettu viljelyä, Päivänsalo sanoo.

Kristittyjen huoli ympäristöstä näkyy yhä laajemmin. Ilmastoaiheisia jumalanpalveluksia on pidetty esimerkiksi Nurmijärven, Helsingin ja Tampereen seurakunnissa. Kadunvaltauksiin ja muuhun aktivismiin voi osallistua Kristittyjen Elokapinassa, joka on osa laajempaa Elokapina-liikettä.

Luomakunnan suojelua Franciscus Assisilaisen jäljissä

Osa kristityistä sitoutuu luonnosta huolehtimiseen erityisen syvästi, kuten fransiskaanien kolmannen sääntökunnan jäsenet. Liikkeen perusti 1200-luvulla italialainen pyhimys Franciscus Assisilainen, joka tunnetaan saarnoistaan luonnon puolesta ja jolta paavi Franciscus on lainannut nimensä.

Sääntökunnan jäsenet lupautuvat ikuisesti palvelemaan ja kunnioittamaan kaikkea elämää. Liikkeen TSSF-nimisellä haaralla on ollut toimintaa Suomessa jo viitisentoista vuotta.

– Meitä on noin neljäkymmentä, ja kiinnostuneiden määrä kasvaa, kertoo yhteisön jäsen Katri Kuusikallio.

Katri Kuusikallio esittelee kuvataiteilija Bruce Driverin teosta Franciscus Assisilaisesta.

Kuusikallio on luterilainen pappi, ja hän oli esimerkiksi järjestämässä fransiskaanista paljasjalkamessua puistossa Tampereella viime kesänä. Messussa osallistujat saivat surra lajien sukupuuttoa ja tutkia osaansa luonnon suojelemisessa.

Fransiskaanisessa liikkeessä korostuu tuhlailematon elämäntapa.

– Franciscukselle vaatimaton elämä toi vapauden elää avoimesti luonnon ja ihmisten kanssa, Kuusikallio sanoo.

Fransiskaaninen paljasjalkamessu Tampereen Liisanpuistossa toukokuussa 2024. Kuva: TSSF Suomi.

Ilmastokriisi edellyttää uskonnoilta yhteistyötä

Jotkut fransiskaanit paneutuvat erityisesti uskontojen väliseen vuoropuheluun. Myös Kuusikallio työskentelee aiheen parissa USKOT-foorumin toiminnanjohtajana.

Dosentti Päivänsalo ehdottaa, että teologit edistäisivät rohkeammin ekoteologista yhteistyötä uskontojen välillä. Uskonnot ja niiden ympäristökäsitykset koskettavat miljardeja ihmisiä, joten niillä on tärkeä asema globaalien kestävyystavoitteiden saavuttamisessa.

Kuusikalliokin pitää tärkeänä, että ympäristötietoisuus johtaa uuteen toimintaan:

– On tieteellisesti osoitettu, että maailman kantokyky ei enää kestä. Tässä uudessa ajassa kristittyjen on ohjattava toisiaan toimimaan luonnon puolesta.

Ville Päivänsalo Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin kampuksella. Hän opettaa DIAKin uudessa koulutusohjelmassa Ekososiaalinen työ ja globaaliosaaminen.