Vuoden alussa Kristiina Männikkö perusti ystäviensä kanssa Electronic Market -nimisen elektronisen musiikin kollektiivin. Tavoitteena on muun muassa laajentaa aliedustettujen taiteilijoiden asemaa musiikkiteollisuudessa.

Mitä eri töitä teet tällä hetkellä?

— Meillä on radio-ohjelma kerran viikossa Radio Helsingillä hyvän ystäväni Irene Kostaksen kanssa. Siihen päälle on tietysti nuo dj:n hommat.

— Olen valmistunut valokuvataiteen maisteriksi Aallosta, joten teen myös freelancerina valokuvausta. Kuvaan aika paljon muotipuolelle. Jonkun verran kuvaan myös tanssia, teatteria sekä muotokuvia. Myös Electronic Market -kollektiivi työllistää tällä hetkellä.

Koetko soittamasi musiikin kuvastavan luonnettasi?

— En ole mielestäni synkkä, vaan nauran paljon. Ihmiset monesti huvittuvat, kun soitan tällaista musiikkia, vaikka olemukseni on aivan erilainen. Tykkään mystisestä ja uhkaavasta, mutta silti tanssittavasta musiikista. Se ei kuitenkaan karsi pois sitä, että musiikissa olisi hyvä draivi ja etteikö sitä olisi kiva tanssia.

Onko dj-alalla ollut vaikeaa menestyä naisena?

— En ole ikinä ihan hirveästi miettinyt sukupuoltani. Ihan sama, mitä olen tehnyt. En koe, että se olisi ollut hidaste urallani, vaikka onhan tämä ala todella miesvaltainen. Varsinkin silloin 7-8 vuotta sitten, kun itse aloitin. Nyt alalle on tullut paljon enemmän naisia, ja toivonkin, että olen voinut olla inspiroimassa nuoria naisia tälle uralle.

— Toki ihan alussa jengi on ollut kriittisempää, että osaanko yhtään. Olen vaan halunnut enemmän ottaa homman haltuun, ja ehkä se on motivoinut tekemään paremmin.

Miten päädyit tekemään töitä musiikin parissa?

— Olen aina tykännyt käydä tanssimassa ja kuunnellut paljon musiikkia. dj-hommiin lähteminen ei kuitenkaan ollut yhtään suunniteltua.

— Innostuimme isoveljeni Tero Männikön kanssa italodiskosta  jo melkein kymmenen vuotta sitten. Aloimme keräilemään vinyylejä. Tero oli salaa buukannut meille yhteiskeikan. Olin tietysti vihainen, koska jännitti niin kamalasti. Ajattelin, että en todellakaan voi hypätä sinne dekkien taakse. Menin kuitenkin, ja siitähän se sitten lähti.

Miten Radio Helsingin ohjelmanne Kostas ja Männikkö sai alkunsa?

— Kävimme Irenen kanssa saman lukion Kokkolassa, mutta tutustuimme kunnolla vasta Helsingissä, kun molemmat muuttivat tänne. Jossain vaiheessa aloimme soittamaan levyjä yhdessä. Sitten Maria Veitola otti meihin yhteyttä, että haluatteko tulla tekemään ohjelmaa Radio Helsingille. Innostuimme heti tosi paljon.

— Meillä on Irenen kanssa joku sellainen musa- ja ystävyysyhteys, niin on ollut tosi kiva tehdä ohjelmaa yhdessä.

Mitkä asiat olet kokenut haastavimmaksi töissäsi?

— Freelancer-töiden epävarmuuden. Kyllä sitä joskus miettii, että vakityöpaikka toisi sellaista tasaisuutta. Tykkään kuitenkin työn vaihtelevuudesta. Pakko oppia sietämään epävarmuuden tuomaa stressiä, ja siihen olen tottunut vuosien varrella.

Oletko tehnyt paljon töitä ulkomailla?

— Nykyään katse on ollut enemmän kohti ulkomaita, vaikka rakastan tietysti soittaa myös Suomessa. Pääsin joskus soittamaan Berliinissä CTM-festivaaleilla, joka on ollut mun suuri unelma jo pitkään. Soitan kevään aikana PØLAR-festivaaleilla Pariisissa sekä Lente Kabinet-festivaaleilla Amsterdamissa. Berliiniin on tulossa myös toinen keikka.

Mitä suunnitelmia sinulla on tulevaisuudessa?

— Se onkin hyvä kysymys. Välillä mietin, mitä sitä alkaisi tekemään. Toivon, että saisin lisää vauhtia musiikin tekemiseen. Haluaisin vielä enemmän suuntautua ulkomaisille klubeille ja festivaaleille. Nyt se olisi minulle mahdollista, ja innostuisin siitä tosi paljon. Freelancerina en kuitenkaan ole niin sidottuna yhteen paikkaan.

Kristiina Männikkö pitää freelancer-työn vaihtelevuudesta. “Pitää vain oppia sietämään epävarmuuden tuomaa stressiä.”