Wakeboardingin suosio kasvaa Suomessa räjähdysmäisesti, mutta riittävätkö taidot maailmalle asti?

Pärjätäkseen olympiatasolla, Suomi tarvitsee aktiivista seuratoimintaa ja isoja kaapeliratoja.

Olympialajiksi jo 2020 vuonna kaavailtu Cable Wakeboarding, eli kaapelivesilautailu, on kasvattanut suosiotaan kahden viime vuoden aikana.

Suomen olympiakomitean huippu-urheiluyksikön varajohtaja Leena Paavolainen kertoo, että vielä vuonna 2024 lajia ei tulla näkemään olympialaisissa. Katse on Los Angelesin 2028 kesäolympialaisissa. Suuremmat lautailulajit surffaus ja skeittaus lunastivat olympiapaikkansa tänä vuonna.

Vesihiihdon sukulaislajissa Wakeboardingissa lautailijaa perinteisesti vedetään veneen perässä. Tämän hetken trendi lajissa on Cable Wakeboarding eli lautailu veteen rakennetulla kaapeliradalla. Kaapeli vetää lautailijaa radalla, jonka varrella on erilaisia esteitä ja hyppyreitä.

Vielä muutama vuosi sitten Suomessa oli vain yksittäisiä kaapeliratoja, mutta nyt ratoja on jo lähemmäs kaksikymmentä.

Ukkohallan kaapelirata oli pitkään ainoa täysimittainen rata Suomessa. Nyt se on saanut kilpailijan Peltomäkeen, Ylöjärvelle ja pienempiä Wake Parkkeja on rakentunut ympäri maata. Hellekesä nostatti vesiurheilun suosiota ja ihmiset etsivät urheilusta elämyksiä.

Wakeboarding on extreme -urheilua, joten vaaralliset ja vaativat temput kuuluvat lajiin.

Kannustusta kisaamiseen

Aktiiviharrastajat Kristiina Nyman ja Riina Takamaa päätyivät lajin pariin lumilautailutaustansa kautta. Rinteessä opittuja temppuja on helppo siirtää veteen ja lautatuntuma säilyy ympäri vuoden. Kymmenen vuotta sitten Nymanin aloittaessa lajin, harrastajapiiri oli vielä hyvin pieni.

– Harrastajakunta on kasvanut räjähdysmäisesti ja pikkuhiljaa kisoihin on uskaltautunut jengiä, Nyman kertoo.

Hallitseva suomenmestari on ehtinyt kilpailla niin Euroopassa, Aasiassa kuin Amerikassakin.

Takamaa puolestaan löysi lajin viisi vuotta sitten. Myös Takamaa on kilpaillut SM-tasolla, mutta ei koe kilpailemista itselleen yhtä ominaiseksi. Vain noin kymmenen prosenttia harrastajista kilpailee lajissa. Nyman ja Takamaa uskovat syyn olevan siinä, että ei uskalleta kaatua muiden edessä tai ylittää kynnystä jännittävien temppujen tekemiseen. Harrastajat tietävät, että kilpailuissa taso voi olla kova.

– Kehtaaminen on se isoin juttu. Kyllä kuka tahansa voi osallistua, ei siellä ole mitään vaatimusta, että täytyy osata tämä ja tämä temppu, Takamaa kertoo.

Kristiina Nyman (vas.) ja Riina Takamaa (oik.) kilpailivat WakeTour 2021 päätöskisassa Laguunilla 4. syyskuuta.

Toivo on junioreissa

Vesiurheilukeskus Laguunissa, Espoossa kurssitoiminta on ollut menneenä kesänä nousussa. Laguunin henkilöstöpäällikkö Tiia Nieminen kertoo, että aloittelijakursseja ja kehittyneempien harrastajien temppuklinikoita on järjestetty viikoittain.

Tarjonnan kasvun myötä laji on saanut uusia nuoria harrastajia ja tavoitteellinen harrastaminen on lisääntynyt. Tämän vuoden suomenmestaruuskisoissa juniorinaiset kilpailivat ensimmäistä kertaa omassa sarjassaan edelleen miesvaltaisessa lajissa.

– Junnuissa on meidän olympiatoivo, Riina Takamaa sanoo.

Kehittääkseen osaamistaan suomalaiset tarvitsevat lisää isoja kaapeliratoja, joilla kilpailut käydään. Olympiatasoon on vielä matkaa, mutta lähtijöitä karsintakisoihin varmasti olisi. Nyman kertoo suomalaisten hallitsevan obstaakkelit eli radalla olevat ”esteet”, mutta maailmanluokan kisoissa tehtäviä airtrickejä eli ilmatemppuja ei Suomessa kukaan ole vielä tehnyt.

Lajin kehittyessä ja resurssien kasvaessa, Takamaa ja Nyman toivovat näkevänsä aktiivista maajoukkue- ja seuratoimintaa. Tarvitaan harrastajia, jotka haastavat ja kannustavat toisiaan. Myös sponsoreiden merkitys urheilijoille on suuri niin rahallisesti kuin eteenpäin puskevana voimana.

Juniorisarjan voittaja Dennis Larkiala harjoittelee ennen WakeTour 2021 päätöskisan alkua.