Tilda Laak­so­sen, 24, yk­siön keit­tiös­sä ei ole ver­ho­ja. Hän nos­taa keit­tiön pöy­dän toi­seen huo­nee­seen, soh­van ja sän­gyn vä­liin. Siel­lä on pa­rem­pi akus­tiik­ka.

Pöy­däl­lä on kan­net­ta­va tie­to­ko­ne ja val­koi­nen mik­ro­fo­ni, johon Laak­so­nen alkaa puhua rau­hal­li­sel­la ää­nel­lä.

– Moik­ka, ja ter­ve­tu­loa Jäl­jil­lä-ri­kos­podcas­tin seit­se­män­nen­tois­ta osan pa­riin. Tä­nään en­sim­mäis­tä ker­taa tän podcas­tin ly­hyen his­to­rian ai­ka­na on kä­sit­te­lys­sä ta­paus, joka on suo­ma­lai­nen.

Laak­so­nen on teh­nyt tästä jak­sos­ta, kuten jo­kai­ses­ta ai­em­mas­ta­kin, tar­kan kä­si­kir­joi­tuk­sen.

Se jat­kuu:

– 1970- ja 1980-lu­vuil­la Hel­sin­gis­sä ta­pah­tui kolme sel­vit­tä­mä­tön­tä mur­haa, jotka muis­tut­ti mo­nel­la tapaa toi­si­aan. Te­ko­ta­pa ja ruu­mii­den löy­tö­pai­kat oli mo­nel­la tapaa sa­man­lai­sia. Li­säk­si kaik­kia uh­re­ja koh­taan oli tehty sek­su­aa­lis­ta vä­ki­val­taa. Uhrit oli­vat kaik­ki nai­sia, ja kaik­ki oli­vat jou­tu­neet hen­ki­ri­kok­sen uh­rik­si pa­lat­tu­aan ko­tiin myö­hään yöllä.

Laak­so­sen Jäl­jil­lä-podcas­tin oli alun perin tar­koi­tus kä­si­tel­lä vain ul­ko­mai­sia ri­kok­sia. Suo­ma­lai­sia ta­pauk­sia oli kui­ten­kin toi­vot­tu pal­jon. Laak­sos­ta mie­ti­tyt­ti ri­kos­ten uh­rien omais­ten reak­tiot.

Vii­den tun­nin ku­lut­tua jak­son jul­kai­se­mi­ses­ta yksi omai­sis­ta ottaa yh­teyt­tä Laak­so­seen.

Hän ha­lusi kiit­tää.

Podcas­tin aloit­ta­mi­nen oli help­poa

 
To­del­li­sis­ta ri­kok­sis­ta ker­to­vat true crime -do­ku­ment­ti­sar­jat ja -podcas­tit ovat saa­vut­ta­neet viime vuo­si­na val­ta­van suo­sion. Yksi tun­ne­tuim­pia true crime -podcas­te­ja on ame­rik­ka­lai­sen toi­mit­ta­jan Sarah Koe­ni­gin luot­saa­ma Se­rial.  Vuo­des­ta 2014 asti il­mes­ty­nyt Se­rial on vuo­sien var­rel­la ke­rän­nyt mil­joo­nia kuun­te­lu­ker­to­ja ja on yksi maa­il­man tun­ne­tuim­mis­ta podcas­teis­ta.

Tilda Laak­so­nen jul­kai­si en­sim­mäi­sen Jäl­jil­lä-podcas­tin jak­son noin vuosi sit­ten. Nyt Jäl­jil­lä-podcast kerää vii­kos­sa jopa 14 000 kuun­te­lu­ker­taa.

Ai­he­va­lin­ta oli Laak­so­sel­le alus­ta asti selvä. Hän oli kuun­nel­lut jo vuo­sia ame­rik­ka­lai­sia ri­kos­podcas­te­ja ja seu­ran­nut ak­tii­vi­ses­ti ri­kok­sia kä­sit­te­le­viä kes­kus­te­lu­pals­to­ja.

Suo­ma­lai­siin ri­kos­podcas­tei­hin hän ei ollut kui­ten­kaan vielä tör­män­nyt.

– Ajat­te­lin, että näil­le voisi olla Suo­mes­sa ky­syn­tää, Laak­so­nen ker­too.

Aloit­ta­mi­nen oli help­poa. Laak­so­nen la­ta­si tie­to­ko­nee­seen­sa il­mai­sen edi­toin­tioh­jel­man.

– En­sim­mäi­set vii­si­tois­ta jak­soa ää­ni­tin pu­he­li­mel­la.

Nyt iso osa Laak­so­sen vapaa-ajas­ta kuluu podcas­tin pa­ris­sa. Hän ar­vioi yh­teen jak­soon tar­vit­ta­van taus­ta­tie­don et­si­mi­seen ja kä­si­kir­joi­tuk­sen laa­ti­mi­seen me­ne­vän kolme-neljä päi­vää. Nau­hoit­ta­mi­seen ja edi­toin­tiin kuluu noin kaksi päi­vää.

Työ­mää­räs­tä huo­li­mat­ta Laak­so­nen ei tie­naa podcas­til­laan rahaa.

– Tie­ten­kin toi­von, että jos­sain vai­hees­sa voisi saada jo­tain tas­ku­ra­haa, hän lisää.

Mikä sit­ten mo­ti­voi?

– Var­maan se, että olen to­del­la ute­lias, Laak­so­nen poh­tii.

– Ehkä siinä on halua ym­mär­tää mo­tii­via, jos pu­hu­taan tosi raa­ois­ta hen­ki­ri­kok­sis­ta.

Laak­so­nen uskoo, että moni kiin­nos­tuu fik­tion si­jaan ni­me­no­maan to­del­li­sis­ta ri­kos­ta­pauk­sis­ta, koska ne he­rät­tä­vät enem­män pel­koa.

– Että tämä olisi voi­nut oi­keas­ti ta­pah­tua mi­nul­le tai per­heen­jä­se­nel­le­ni.

Sel­vit­tä­mät­tö­mät ta­pauk­set Laak­so­nen näkee ikään kuin on­gel­man­rat­kai­su­teh­tä­vi­nä, joi­hin ha­luai­si saada jon­kin vas­tauk­sen.

– Saa­tan jäädä pit­käk­si­kin aikaa miet­ti­mään, että mitä on voi­nut käydä. Ha­luan etsiä ta­pauk­sis­ta lisää tie­toa.

Ai­heis­ta ei ole ollut pulaa. Niitä löy­tyy ri­ko­sai­hei­sil­ta kes­kus­te­lu­pals­toil­ta ja me­dias­ta.

–  Mi­nul­la on kir­jan­mer­keis­sä avoi­mia ta­pauk­sia, jois­ta olen kiin­nos­tu­nut. Seu­raan päi­vit­täin, että onko jo­tain ta­pah­tu­nut.

Suo­ma­lai­set ri­kok­set kiin­nos­ta­vat ul­ko­mail­la

 
Minna Ka­vi­lo, 22, aloit­ti englan­nin­kie­li­sen True Crime Fin­land -podcas­tin puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten.

True Crime Fin­land poik­ke­aa suo­ma­lais­ten podcas­tien val­ta­vir­ras­ta, sillä suu­rin osa kuun­te­luis­ta tulee Suo­men ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­ta. Ensi ke­sä­nä Ka­vi­lo mat­kus­taa True Crime Podcast -fes­ti­vaa­leil­le Chica­goon Yh­dys­val­toi­hin, jossa hänen on mah­dol­lis­ta ta­va­ta kol­le­goi­ta ja podcas­tin kuun­te­li­joi­ta.

– Eni­ten kuun­te­li­joi­ta on Ame­ri­kas­ta. Hy­vä­nä kak­ko­se­na on Iso-Bri­tan­nia ja sen jäl­keen Austra­lia, Ka­vi­lo ker­too.

Ka­vi­lon podcas­tis­sa kä­si­tel­lään suo­ma­lai­sia ri­kos­ta­pauk­sia Bo­do­min­jär­ven mur­his­ta sar­ja­hu­kut­ta­ja Pekka Sep­pä­seen.

– Ih­mi­set tyk­kää ko­vas­ti kuun­nel­la ri­kok­sis­ta, jois­ta ne ei tiedä mi­tään, Ka­vi­lo sanoo.

– Monet ovat myös sa­no­neet, että tyk­kää­vät ää­nes­tä ja ak­sen­tis­ta.

Myös Ka­vi­lo löysi ul­ko­mai­set ri­kos­podcas­tit muu­ta­ma vuosi sit­ten. Hän huo­ma­si, että suo­si­tut podcas­tit kä­sit­te­li­vät pää­asias­sa englan­nin­kie­li­sis­sä mais­sa ta­pah­tu­nei­ta ri­kok­sia.

Ka­vi­lo olisi ha­lun­nut kuul­la enem­män myös poh­jois­mais­mai­sis­ta ta­pauk­sis­ta.  Hän päät­ti lait­taa podcas­tien te­ki­jöil­le pa­lau­tet­ta.

– Ku­kaan ei tun­tu­nut ot­ta­van eh­do­tuk­sia­ni ihan to­sis­saan, to­den­nä­köi­ses­ti kie­li­muu­rin takia, Ka­vi­lo ker­too.

– Mutta ajat­te­lin, että jos minua it­seä­ni kiin­nos­taa, niin var­mas­ti joi­tain mui­ta­kin. Aloin sit­ten itse te­ke­mään.

Mur­hia ja mus­taa huu­mo­ria

 
Huo­ra­puu­tar­ha-podcast on toi­mi­nut jo kah­den vuo­den ajan. Se on tiet­tä­väs­ti en­sim­mäi­nen me­dia­ta­lo­jen ul­ko­puo­lel­la toi­mi­va suo­ma­lai­nen true crime -podcast.

Huo­ra­puu­tar­han te­ki­jät Pau­lii­na Kää­riäi­nen, 24, ja Jus­tii­na Toi­vak­ka, 26, tu­tus­tui­vat Jy­väs­ky­län yli­opis­tol­la. Kää­riäi­nen ja Toi­vak­ka huo­ma­si­vat no­peas­ti, että heil­lä on yh­tei­siä kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta.

– Pää­tyt­tiin usein et­koil­la jut­te­le­maan mur­haa­jis­ta ja ri­kok­sis­ta, Kää­riäi­nen nau­rah­taa.

Jo­kai­ses­sa Huo­ra­puu­tar­han jak­sos­sa Kää­riäi­nen ja Toi­vak­ka esit­te­le­vät toi­sil­leen yhden ul­ko­mai­sen ri­kos­ta­pauk­sen, jota he sit­ten kä­sit­te­le­vät yh­des­sä. Podcas­tin tyyli on kes­kus­te­le­va ja va­paa­muo­toi­nen. Mus­taa huu­mo­ria­kin löy­tyy.

– Ajat­te­lin, että tästä tulee sel­lai­nen, että vain kolme lä­hei­sin­tä ka­ve­ria kuun­te­lee, Kää­riäi­nen ker­too podcas­tin al­kua­jois­ta.

– Tästä on tul­lut kui­ten­kin pal­jon isom­pi juttu kuin mitä kos­kaan oli­sin voi­nut ku­vi­tel­la.

Podcas­tin nimi he­rät­tää kuu­li­jois­sa vä­lil­lä ky­sy­myk­siä ja jos­kus jopa pien­tä pa­hek­sun­taa.

– Hei­tet­tiin jos­kus baa­ris­sa siitä vit­siä hol­lan­ti­lai­ses­ta olues­ta, Hoe­gaar­de­nis­ta, Kää­riäi­nen ker­too.

– Vit­sail­tiin, että sii­tä­hän voisi tulla mei­dän podcas­tim­me nimi, ja siitä se sit­ten tu­li­kin. Olut­tuo­pin kyl­jes­tä.

Eet­ti­syy­den poh­din­taa

 
Koska podcas­tit kä­sit­te­le­vät oi­keas­ti ta­pah­tu­nei­ta ri­kok­sia, te­ki­jät ovat jou­tu­neet poh­ti­maan myös eet­ti­siä ky­sy­myk­siä.

Tilda Laak­so­nen mai­nit­see Elisa Lamin esi­merk­ki­nä ta­pauk­ses­ta, jota hän ei halua kä­si­tel­lä Jäl­jil­lä-podcas­tis­sa. Elisa Lam oli nuori nai­nen, jonka ruu­mis löy­tyi lo­san­ge­le­si­lai­sen ho­tel­lin ka­tol­la si­jait­se­vas­ta ve­si­tan­kis­ta.

– Ta­paus on luo­ki­tel­tu on­net­to­muu­dek­si, mutta se on läh­te­nyt in­ter­ne­tis­sä ihan kä­sis­tä, Laak­so­nen ker­too.

– Hänen van­hem­pan­sa ovat use­aan ker­taan sa­no­neet, että voi­tai­siin­ko lo­pet­taa tällä asial­la mäs­säi­ly. En halua sel­lai­ses­ta tehdä jak­soa, vaik­ka sitä pal­jon toi­vo­taan­kin.

Vä­lil­lä ra­jan­ve­to kui­ten­kin mie­ti­tyt­tää. Laak­so­nen oli saa­nut lähes val­miik­si jak­son Raisa Räi­sä­sen ka­toa­mi­ses­ta, kun hän huo­ma­si, että Räi­sä­sen isoi­sä oli jos­sain leh­ti­ju­tus­sa toi­vo­nut, että ta­pauk­sen tut­kin­ta lo­pe­tet­tai­siin, koska hän kokee jul­ki­suu­den ras­kaak­si.

– Kui­ten­kin sen jak­son tein ja jul­kai­sin, Laak­so­nen sanoo.

– En ole siitä huo­noa omaa­tun­toa tun­te­nut. Eihän me­dial­le­kaan voi sanoa, ettei halua, että jos­tain ai­hees­ta kir­joi­te­taan.

Huo­ra­puu­tar­ha-podcast kä­sit­te­lee enim­mäk­seen muu­al­la kuin Suo­mes­sa ta­pah­tu­nei­ta ri­kok­sia.

– Suomi on kui­ten­kin niin pieni maa. Jän­nit­tää, että kuun­te­le­vat­ko omai­set. Sil­loin pi­täi­si tosi tark­kaan miet­tiä, että osa­taan­ko me puhua tästä, Pau­lii­na Kää­riäi­nen poh­tii.

Ul­ko­mai­set ta­pauk­set tun­tu­vat etäi­sem­mil­tä ja siksi hel­pom­mil­ta kä­si­tel­lä. Eri­tyi­ses­ti hyvin kuu­lui­sat ri­kos­ta­pauk­set saat­ta­vat alkaa tun­tua enem­män fik­tiol­ta kuin fak­tal­ta. Jos­kus on help­poa unoh­taa, että ta­pah­tu­mat kos­ket­ta­vat ihan oi­kei­ta ih­mi­siä.

– Kyllä se vä­lil­lä vähän hir­vit­tää, jos puhun ensin pik­ku­lap­sen mur­has­ta, ja sit­ten sii­hen ker­ron jon­kun haus­kan läpän.

Tie­tyn tyyp­pi­set ri­kok­set on kui­ten­kin tie­toi­ses­ti ra­jat­tu pois.

– Ei kiin­nos­ta puhua kou­luam­pu­mi­sis­ta, Kää­riäi­nen to­te­aa.

Vas­ta­pai­noa ri­kos­ju­tuil­le

 
Raa’at­kaan ri­kok­set eivät jää vai­vaa­maan Jäl­jil­lä-podcas­tin Tilda Laak­sos­ta.

– Mi­nul­la on tie­tyt sään­nöt it­sel­le­ni. Il­tai­sin teen jo­tain ihan muuta, kat­son vaik­ka sar­jo­ja tai luen jo­tain hömp­pä­kir­jal­li­suut­ta.

Hän ker­too kui­ten­kin, että jos­kus pi­meäl­lä kul­kies­sa saat­taa tulla ”hie­man vai­no­har­hai­nen” olo.

– Mutta se on var­maan ihan nor­maa­lia, Laak­so­nen nau­rah­taa.

Huo­ra­puu­tar­han Pau­lii­na Kää­riäi­nen taas myön­tää, että jot­kut jutut jää­vät vai­vaa­maan.

– Var­sin­kin, jos on jo­tain yh­teis­tä uhrin tai ri­kol­li­sen kans­sa, vaik­ka vain joku pieni yk­si­tyis­koh­ta. Se jää omaan elä­mään kiin­ni.

Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si ta­pauk­set, jois­sa uhri tai mur­haa­ja on nuori tyttö.

Kää­riäi­nen näkee podcas­tin te­ke­mi­sen kui­ten­kin myös ta­pa­na kä­si­tel­lä ah­dis­ta­via ai­hei­ta. Siitä on apua niin podcas­tin te­ki­jöil­le kuin kuu­li­joil­le.

– Se aut­taa, kun niis­tä jut­te­lee. Kun ih­mi­set lait­ta­vat vies­tiä, että ovat miet­ti­neet ihan samaa asiaa, ta­ju­aa, että en ole­kaan ihan outo, vaan joku muu­kin on miet­ti­nyt tätä samaa.

Myös True Crime Fin­la­din Minna Ka­vi­lo ker­too, että tie­tyt jutut voi­vat jäädä vai­vaa­maan, jos nii­hin up­pou­tuu liian sy­väl­le.

– An­ne­li Au­e­rin ta­pauk­ses­ta tein useam­man jak­son. Näin siitä pal­jon pai­na­jai­sia ja olin niin sy­väl­lä siinä, Ka­vi­lo ker­too. Muut har­ras­tuk­set kui­ten­kin saa­vat aja­tuk­set muu­al­le.

– En kuun­te­le pelk­kiä true crime -podcas­te­ja, vaan jo­tain iloi­sem­paa. Sen li­säk­si käyn sa­lil­la ja tyk­kään piir­tää.

Podcas­tien tu­le­vai­suus

 
Podcas­teis­ta pu­hu­taan pal­jon, mutta Tilda Laak­so­nen odot­taa edel­leen nii­den isoa lä­pi­mur­toa Suo­mes­sa.

Kun Laak­so­nen aloit­ti podcas­tin te­ke­mi­sen, hän jou­tui usein vas­taa­maan ky­sy­myk­seen siitä, mitä podcas­tit ovat ja mistä niitä voi kuun­nel­la. Eten­kin van­hem­mil­le ih­mi­sil­le kon­sep­ti on vie­ras. Suu­rin osa Jäl­jil­lä-podcas­tin kuun­te­li­jois­ta on alle 30-vuo­tiai­ta, enim­mäk­seen nai­sia.

– Ai­heet var­mas­ti kiin­nos­tai­si mui­ta­kin, mutta podcas­tit eivät ole vielä tul­leet niin tu­tuk­si, Laak­so­nen poh­tii.

– Mo­nien suo­ma­lais­ten podcas­tien te­ki­jät ovat tun­net­tu­ja jos­tain muu­al­ta, esi­mer­kik­si blog­gaa­jia tai muita jul­ki­suu­den hen­ki­löi­tä”, Laak­so­nen sanoo. Häntä it­se­ään kiin­nos­tai­si kuul­la te­ki­jöi­nä enem­män tuo­rei­ta ääniä.

Laak­so­nen uskoo, että podcas­tit voi­si­vat kas­vaa Suo­mes­sa­kin isok­si il­miök­si, jos ihan kai­ken­lai­set ih­mi­set in­nos­tui­si­vat te­ke­mään podcas­te­ja omis­ta kiin­nos­tuk­sen koh­teis­taan.

– Sel­lais­ta, että teh­dään ihan itse. Niin kuin tämä minun.