Hiek­ka­laa­ti­kot ovat leik­ki­puis­to­jen iki­suo­sik­ke­ja. Yksi suu­rim­mis­ta hiek­ka­laa­ti­koi­hin liit­ty­vis­tä ris­keis­tä on se, jos kis­so­jen tai mui­den eläin­ten jä­tök­set pää­ty­vät laa­tik­koon. Kis­san suo­les­sa pe­si­vä al­kue­läin, Toxoplas­ma gon­dii, voi joh­taa tok­soplas­ma­tar­tun­taan. Mo­nes­ti tar­tun­ta on oi­ree­ton, mutta vaa­ral­li­sim­mil­laan se voi ai­heut­taa keuh­ko­kuu­met­ta ja ai­vo­tu­leh­dus­ta.

– Ras­kaa­na ole­vil­le nai­sil­le kis­san ulos­tees­sa ole­vat mik­ro­bit voi­vat olla tosi hai­tal­li­sia, sanoo Poh­jois-Kar­ja­lan Ym­pä­ris­tö­ter­vey­den ter­veys­tar­kas­ta­ja Eeva Rau­tiai­nen.

Tok­soplas­ma­tar­tun­ta voi ai­heut­taa kes­ken­me­non tai lap­sen vam­mau­tu­mi­sen.

Tur­val­lis­ta hiek­ka­laa­tik­koa voi olla Rau­tiai­sen mu­kaan vai­kea tun­nis­taa. Joi­tain asioi­ta kan­nat­taa kui­ten­kin pitää sil­mäl­lä. Mi­kä­li hiek­ka on kovin paak­kuis­ta, se voi olla merk­ki siitä, että hie­kas­sa on esi­mer­kik­si jon­kin eläi­men jätös. Sil­mä­mää­räi­ses­ti voi ar­vioi­da hiek­ka­laa­tik­koa muu­ten­kin, esi­mer­kik­si la­sin­si­ru­jen va­ral­ta.

– Jos heinä kas­vaa hie­kas­ta läpi, niin var­mas­ti ei ole ihan äsken hiek­ka­laa­tik­koa uusit­tu.

Ete­lä­hel­sin­ki­läi­siä hiek­ka­laa­ti­koi­ta ei oltu pei­tet­ty epä­toi­vot­tu­jen vie­rai­den va­ral­ta.

Tau­di­nai­heut­ta­jia muu­al­la­kin

Eri­kois­tut­ki­ja Aki Sink­ko­nen Luon­non­va­ra­kes­kuk­ses­ta muis­tut­taa, että hiek­ka­laa­tik­ko­jen ris­kit tau­tia ai­heut­ta­vien mik­ro­bien kan­nal­ta voi­vat olla suh­tees­sa pie­niä.

– Eläin­pe­räi­siä tau­di­nai­heut­ta­jia on hyvin mo­nis­sa pai­kois­sa. Hiek­ka­laa­ti­koi­den ris­ke­jä tämä ei pois­ta. Suu­rin osa tau­deis­ta tart­tuu kui­ten­kin ih­mi­ses­tä ih­mi­seen, Sink­ko­nen sanoo.

Sink­ko­sen mu­kaan hiek­ka on leik­ki­paik­ka­na liian yk­si­puo­li­nen. Hänen mie­les­tään olisi pa­rem­pi, jos hiek­ka-, sora- ja as­valt­tia­lu­eet muu­tet­tai­siin bio­lo­gi­ses­ti mo­ni­muo­toi­sem­mik­si vi­he­ra­lueik­si. Tämä voisi vä­hen­tää las­ten sai­rauk­sia, kuten al­ler­gioi­ta ja tyy­pin 1 dia­be­tes­ta.

Hiek­ka­laa­tik­ko vaa­tii huol­toa

Hel­poin tapa suo­ja­ta hiek­ka­laa­ti­kot on peit­tää ne kan­nel­la aina sil­loin, kun laa­tik­ko ei ole käy­tös­sä. Puus­ta teh­ty­jen hiek­ka­laa­tik­ko­kan­sien pääl­lä voi myös is­tus­kel­la. Nii­hin on myös jä­tet­ty pie­niä ra­ko­ja, jotta mah­dol­li­nen kos­teus pää­see haih­tu­maan laa­ti­kos­ta.

– Myös ha­ra­voin­ti pi­han­hoi­to­töi­den yh­tey­des­sä on hyvä tehdä, olipa laa­tik­ko ihan ko­ti­pi­has­sa tai jul­ki­ses­ti käy­tet­tä­vis­sä, Rau­tiai­nen sanoo.

Hiek­ka­laa­ti­kon hiek­ka tu­li­si vaih­taa ko­ko­naan noin vuo­den vä­lein. Vas­tuu hiek­ka­laa­ti­kos­ta on leik­ki­ken­tän yl­lä­pi­tä­jäl­lä ja omis­ta­jal­la.