Tuotteet, joita yleensä mainostetaan muovin korvaajiksi, ovat usein myös osittain muovia.

―Pidän tätä itse lähinnä viherpesuna. Saatetaan väittää esimerkiksi, että jokin biohajoava tuote korvaa muovia, vaikka se ei pidä paikkansa, kertoo tietokirjailija Johanna Kohvakka.

Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Hyvä, paha muovi yhdessä Turun ammattikorkeakoulun materiaalitekniikan yliopettajan Liisa Lehtisen kanssa.

Esimerkiksi ruokapakkauksissa käytetyssä muovissa on tärkeitä ominaisuuksia, jotka suojaavat tuotetta ja vähentävät näin ruokahävikkiä.

Metalli ja lasi voivat korvata muovia, mutta ne aiheuttavat enemmän päästöjä. Myös esimerkiksi puupohjaisiin materiaaleihin tarvitaan muovia kestävyyden ja vedenpitävyyden takaamiseksi.

― Ihan tavallinen muovi on ekologisempi vaihtoehto, kuin ne, mitä sen korvaaviksi tuotteiksi usein mainostetaan, Kohvakka sanoo.

Hän myös muistuttaa, että tällä hetkellä koko maailman muovintarpeeseen riittää noin neljä prosenttia öljyntuotannosta.

― Se on niin pieni osa, että ei ole järkevää lähteä tarkoituksella kasvattamaan jotain raaka-ainetta, josta tehdään muovia. Esimerkiksi puun tai jonkin syötäväksi kelpaavan kasvin käyttäminen muovin valmistukseen tuhoaa hiilinieluja, ja vie pinta-alaa ruuantuotannolta.

Mielikuvat johtavat harhaan

Haitallisimpana laajalle levinneenä harhakäsityksenä Kohvakka pitää biohajoavien muovien ylistämistä. Hänen mukaansa ihmisiä johdetaan harhaan mielikuvilla.

Monet ajattelevat, että biohajoavat muovit hajoavat täysin, joten niitä saatetaan helpommin heittää luontoon.

Todellisuudessa näin ei kuitenkaan käy, vaan termin käyttöä kontrolloidaan EU-standardeilla. Mikäli materiaali hajoaa laboratorio-olosuhteissa tietyssä ajassa alle kahden millimetrin kokoisiksi palasiksi, saa se luvan käyttää nimitystä.

Kohvakka kuitenkin muistuttaa, että hajoamisjäännöskin on mikromuovia, ja sisältää yhä kaikki ympäristölle haitalliset aineet.

― Se, että jotain materiaalia kutsutaan biohajoavaksi, ei tarkoita sitä, että se yhtäkkiä vain katoaisi taivaan tuuliin. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos se näyttää muovilta, se myös on muovia.

Hajotessaan biohajoavista materiaaleista tulee hajoamisolosuhteista riippuen joko metaani- tai hiilidioksidipäästöjä.

Biohajoavaa muovia ei myöskään voi kierrättää.

― Ihmiset ajattelevat tekevänsä ekologisemman ratkaisun valitessaan biohajoavan materiaalin, mutta todellisuudessa he aiheuttavat valinnallaan enemmän päästöjä.

Biomuovit puolestaan ovat muoveja, jotka koostuvat kokonaan tai osittain uusiutuvista luonnon raaka-aineista. Nekään eivät ole ongelmaton ratkaisu.

Tällä hetkellä kaikesta maailman muovista vain yksi prosentti on biomuovia.

― Maapallon väestön arvioidaan kasvavan kymmeneen miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Me tarvitsemme lisää ruokaa, emme muovia. Pelloilla ei pidä kasvattaa muovin raaka-aineita, Kohvakka sanoo.

Oman ekologisuuden lisäämiseen hän antaa yksinkertaisen neuvon. Päästöjään voi pienentää vähentämällä kulutusta. Lisäksi tavaroiden ostaminen käytettynä esimerkiksi kirpputoreilta tai internetin kierrätysryhmistä on usein ekologisempi vaihtoehto.