Muun muassa Neste ja ST1 ovat investoineet biopolttoaineisiin rakentamalla ja muokkaamalla jalostamojaan. Molemmat yhtiöt ovat lisänneet biopolttoaineiden tuotantokapasiteettia Euroopassa. Palmuöljypohjaisten polttoaineiden raaka-aineiden hankinnassa on kuitenkin ongelmia eivätkä ne ole yhtä ympäristöystävällisiä kuin väitetään.

Monissa biopolttoaineissa merkittävänä raaka-aineena käytetään palmuöljyn valmistuksessa syntyvää sivutuotetta, palmuöljyn rasvahappotislettä, eli PFAD:ta. Rasvahappotisle luokitellaan Suomessa lain mukaan tähteeksi, eli se on verrattavissa jätteeseen. Tällöin sen elinkaaren päästöjä ei lasketa ennen jatkojalostusta ja polttoaineyhtiöt voivat markkinoida PFAD:sta valmistettuja polttoaineita ympäristöystävällisinä.

Tuotannon ongelmat keskittyvät globaaliin etelään

– Palmuöljyn tuotanto on globaalisti kasvava ala, kertoo Helsingin yliopiston dosentti Markus Kröger.

Kröger jatkaa, että sademetsää raivataan suurten öljypalmuviljelmien eli plantaasien tieltä etenkin Brasilian pohjoisosissa. Sademetsien kaataminen tuhoaa luonnon monimuotoisuutta. Amazonin sademetsä on yksi maapallon merkittävimmistä hiilinieluista. Plantaasien tuottamaa palmuöljyä käytetään elintarviketeollisuudessa ja sen sivutuotteena syntyvää rasvahappotislettä polttoaineiden tuotannossa.

Öljypalmupuiden hedelmien keräämistä on hankala koneistaa. Tästä syystä palmuöljytuotanto keskittyy globaaliin etelään.

– Merkittävä määrä plantaaseista sijaitsee esimerkiksi Indonesiassa ja Malesiassa, Kröger kertoo.

Viljelymenetelmät saattavat Krögerin mukaan johtaa maaperän köyhtymiseen. Plantaasien monokulttuurisuus eli toistuva saman lajin kasvattaminen vuodesta toiseen, myös altistaa plantaaseja eri kasvustotaudeille ja tuholaisille.