Undine (Paula Beer ─ parhaan naispääosan voittaja Berliinin elokuvajuhlilla) työskentelee historioitsijana, joka luennoi museossa Berliinin kehityksestä. Undinen sydän särkyy, kun hänen rakastettunsa Johannes (Jacob Matschenz) jättää hänet. Sitten Undinen valtaa myytti aallottaresta, petetystä vesinymfistä. Myytin mukaan hänen pitäisi tappaa entinen miehensä ja palata takaisin veteen. Mutta Undine haluaakin rakastaa, ja tapaa ammattisukeltaja Christophin (Franz Rogowski). Hän ei halua menettää uutta rakkauttaan.

Christoph (Franz Rogowski) on ammattisukeltaja, joka saa Undinen (Paula Beer) pauloihinsa. © Schramm Film

Elokuvan on ohjannut Christian Petzold, jonka aiemmista elokuvista Suomessa on nähty Barbara (2012), Phoenix (2014) ja Transit (2018). Undine-Aallotar ei ole rakkauselokuva perinteisimmästä päästä. Siinä missä Petzoldin aiemmat elokuvat sijoittuivat toiseen maailmansotaan, sen jälkeiseen aikaan ja 1980-luvun Itä-Saksaan, Petzoldin tuorein elokuva sijoittuu nykyaikaan. Siinä on myös ripaus fantasiaa. Sadunomaisuus huokuu veden alla kuvatuista kohtauksista ja elokuva on visuaalisesti upeaa katsottavaa.

Paula Beerin roolisuoritus on elokuvan parhaimpia. Hänen eleensä ja olemuksensa tekevät Undinesta elokuvan kiinnostavimman hahmon. Katsojana haluaa tietää mitä Undine tekee seuraavaksi. Tappaako hän entisen miehensä, vai elääkö hän uuden kumppaninsa kanssa elämänsä loppuun saakka?

Undinen valtaa myytti vesinymfistä. Myytin mukaan Undinen pitäisi tappaa entinen miehensä Johannes (Jacob Matschenz). © Schramm Film

Muut näyttelijät jäävät Paula Beerin varjoon. Christophia näyttelevä Franz Rogowski on pettymys. Siinä missä Undine on inhimillinen ja elää, Christoph on kuin nukke, joka toistaa vuorosanoja konemaisesti ilmekään värähtämättä. Parissa kohtauksessa Christoph huutaa järkyttyneenä, mutta muuten hänessä ei ole mitään ihmeellistä. Jacob Matschenzin näyttelemässä Johanneksessa on enemmän eloa ja tunnetta kuin Christophissa, mutta ei hänkään pärjää Paula Beerin Undinelle.

Undine-Aallotar on draamaelokuvana kohtuullisen hyvä. Muutamia yllätyksiä tulee ja vedenalaiset kohtaukset luovat fantasiamaisen tunnelman, mutta muuten elokuva ei sykähdytä. Se on silti kelvollista katseltavaa sateisena syysiltana.