Kallioista louhittua ja puhdistettua hiekoitussepeliä levitetään arvioiden mukaan Suomen teille yli miljoona tonnia joka talvi.
Pelkästään pääkaupunkiseudun suuret kaupungit käyttävät tästä määrästä useita kymmeniä tuhansia tonneja. Esimerkiksi vuonna 2018 Espoo käytti hiekoitussepeliä liukkaudentorjuntaan noin 35000 tonnia. Tämä on noin tuhat täyttä rekallista sepeliä.
– Helsingissä talven jälkeen nostamille hiekoitushiekoille tehdään joka kevät haitta-aineanalyysit ja jos hiekat ovat puhtaita ja jätteettömiä sekä rakennusteknisiltä ominaisuuksiltaan soveltuvia, voidaan ne hyötykäyttää vapaasti, kertoo Staran ympäristöteknisten palvelujen (YTE)-yksikössä työskentelevä ympäristöinsinööri Markku Nevalainen.
Kun sepeli kerätään talven jälkeen Helsingissä pois, se päätyy esimerkiksi lumenkaatopaikoille. Lumenkaatopaikkoja käytetään ainoastaan hiekkojen välivarastointiin.
Jos sepelit ovat pilaantuneita, ne viedään loppusijoituspaikkoihin, eli niistä tulee jätettä. Nämä paikat ovat Helsingin kaupungin kanssa sopimussuhteessa olevat yksityiset maa-aineksia vastaanottavat yritykset.
Loppusijoitus rakennustyömaille on edelleen vähäistä, mutta Nevalaisen mukaan sitä edistetään pikkuhiljaa. Sekin vaatii sitä, ettei kerätyssä hiekoitussepelissä ole liikaa epäpuhtauksia kuten öljyä tai raskasmetalleja.
Ongelmia löytyy myös laista
Maa-ainekset jaotellaan haitta-ainepitoisuuksiltaan eri luokkiin.
Puhtaita, hyötykäyttöön soveltuvia maa-aineksia voi käyttää vapaasti, kun taas kynnysarvopitoisuuksia sisältäviä maita voi käyttää vain hyvin rajatusti. Kynnysarvolla tarkoitetaan haitta-ainepitoisuutta, jonka ylittyessä hiekotussepeli voidaan loppusijoittaa vain tiettyihin, esimerkiksi ympäristöluvan omaaviin kohteisiin.
Ympäristönsuojelulain sekä kaupunkien omien ympäristönsuojelumääräysten vuoksi kynnysarvon ylittäviä hyviä hiekoitushiekkoja ei saada yleisesti hyötykäyttöön. Ne voidaan ohjata ainoastaan sellaisiin rakentamishankkeisiin, joissa kyseisiä maa-aineksia saa käyttää. Nevalaisen mukaan tässä piilee suuri ongelma.
– Kynnysarvomaissa olisi paljon hyötykäyttöön liittyvää potentiaalia. Turun ja Tampereen kanssa ollaan pikkuhiljaa avaamassa keskustelua, jonka tarkoituksena olisi etsiä järkevää toimintatapaa nimenomaan kynnysarvohiekkojen hyötykäytölle, hän kertoo.
Kynnysarvon ylittävästä hiekasta ei ole juuri koskaan ihmisille terveyshaittaa. Poikkeuksena on esimerkiksi elohopea.
Sepelin uusiokäyttö ekotekona
Muualla maailmassa hiekasta on pulaa ja Suomessakin harjuja tyhjennetään jatkuvasti, joten sepelin uusiokäyttö on myös ympäristöteko. Kallioita säästyy aikaisempaa enemmän, jos hiekoitushiekkaa ei louhittaisi joka talvi kertakäyttöön.
Lisäksi hiilidioksidipäästöt pienenevät, kun hiekoitussepelikuljetuksia tarvitaan entistä vähemmän.
– Jos näitä kuljetuksia pystytään kokonaisvaltaisesti vähentämään hiekoitussepelien sekä muidenkin maa-ainesten hyötykäytöllä, syntyy isoja säästöjä sekä talouteen että päästöihin, sanoo Nevalainen.
Uusiokäytettävä hiekoitussepeli puhdistetaan puhaltamalla.
Isoimmat roskat erotetaan puhdistusseulalla, jonne sepeli pudotetaan. Tämän jälkeen sepelistä tehdään vielä puhtaampaa erityislaitteiston avulla. Hiekoitussepelistä on mahdollista erotella pois esimerkiksi uusiokäyttöön kelpaamaton suola ja pakokaasujen saasteet.
– Yleisesti uusiokäyttöön liittyvät asiat ovat meidän toimialalla aika uusia. Viimeisen 5-10 vuoden aikana ne ovatkin sitten tulleet aika ryminällä. Erittäin hyvä niin, Nevalainen sanoo.
Hiilineutraali Helsinki 2035-hankkeen tarkoituksena on, että Helsingin alueella tapahtuva toiminta ei enää lämmitä ilmastoa. Jotta Helsingistä tulisi hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, on etsittävä ja keksittävä uusia keinoja hillitä ilmansaasteita
Lue myös: Hiekan arvo on noussut jo vuosikymmenen, mutta miksi sijoittajia ei kiinnosta?