Hikeä hijabin kanssa

Maahanmuuttajanaiset harrastavat vähemmän liikuntaa kuin kantasuomalaiset naiset. Kulttuuriset normit eivät estä Naljaa Al-Rubajawia ja Intissar Ben-Mohammedia harrastamasta liikuntaa Suomessa.

Mustaan samettiturbaaniin pukeutunut nainen juoksee matolla Helsingin Kampin Fitness24Sevenin naisten salilla. Hän on 28-vuotias matkailun opiskelija Intissar Ben Mohammed.

Ben Mohammed on kotoisin Tunisiasta ja asunut Suomessa kaksi vuotta. Hän oli naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Vaikka avioliitto päättyi eroon, hän päätti jäädä Suomeen.

Ben Mohammed harrasti ahkerasti liikuntaa jo Tunisiassa. Koulussa tytöt ja pojat olivat samoilla liikuntatunneilla.

Monet musliminaiset eivät halua harrastaa liikuntaa samoissa tiloissa miesten kanssa, mutta Ben Mohammedia miehet eivät haittaa.

– Silloin käytän kuitenkin aina turbaania, joka on minun oma juttuni.

Ben Mohammed on kokeillut Suomessa erilaisia liikuntamuotoja. Kuntosalin lisäksi hän käy jumpissa ja kiipeilemässä. Kerran hän kävi myös uimassa Helsingin Kampin Liikuntakeskuksessa, jossa hän osallistui ystävänsä kanssa vesijumppaan.

Ennen jumpan alkua Ben Mohammed kävi suihkussa bikinit yllään, koska hän ei halua olla alasti muiden ihmisten nähden. Bikinien päälle hän puki burkinin, koska uimahallissa oli kyseisenä päivänä läsnä myös miehiä. Burkini on kädet, jalat ja pään peittävä musliminaisten uima-asu, joka on valmistettu samanlaisesta uimiseen soveltuvasta materiaalista kuin muutkin uima-asut.

Kun Ben Mohammed puki päällensä burkinin, pukuhuoneessa ollut nainen tuijotti häntä ja mutisi jotain suomeksi. Ben Mohammedille jäi käsitys, että nainen harmistui hänen burkinistaan.

– Paikallisilla on oikeus omiin näkemyksiinsä burkinista. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset hyväksyvät vastaavasti minun tahtoni käyttää burkinia.

Suomessa uimahalleilla on yhä vaihtelevat käytännöt burkinin käytön suhteen , vaikka yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä linjasi viime syksynä, että se tulisi sallia kaikissa uimahalleissa.

Ben Mohammed haluaa rohkaista muitakin musliminaisia urheilun pariin.

– Hijab ei estä urheilun harrastamista Suomessa. Täällä on paljon kuntosaleja, joissa on omat liikuntatilat naisille.

Maahanmuuttajat harrastavat vähemmän liikuntaa kuin kantaväestö. Naiset, jotka tulevat Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta liikkuvat erityisen vähän. Asia käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n hyvinvointitutkimuksesta, jossa selvitettiin eri maahanmuuttajaryhmien vapaa-ajan liikuntatottumuksia vuosina 2018–2019. Tutkimukseen haastateltiin lähes 14 000 aikuista.

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta kotoisin olevista naisista vain kahdeksan prosenttia harrasti useita tunteja viikossa kuntoliikuntaa kuten pallopelejä tai juoksua. Kantaväestöön kuuluvista naisista kuntoliikuntaa harrasti vapaa-ajalla viikoittain neljäsosa.

THL:n erikoistutkija Heini Wennman kertoo, että kaikissa maahanmuuttajaryhmissä naiset harrastavat kuntoliikuntaa vapaa-ajallaan vähemmän kuin miehet, kun taas valtaväestön kohdalla samanlaista eroa sukupuolten välillä ei ole.

Musliminaisilla on monia erityistarpeita liikunnan suhteen. Ne ovat tulleet tutuiksi Espoon LadyFitness -kuntosalilla  työskentelevälle kuntokeskusvastaavalle Jonna Capitaolle. Capitaon mukaan jopa neljäsosa LadyFitness Espoon asiakkaista on maahanmuuttajia, joista valtaosa on muslimeja. Kun kuntokeskus muutti uusiin tiloihin tammikuussa 2018, heidän määränsä kuitenkin laski.

– Monille musliminaisille on tärkeää, ettei heitä nähdä. Tiloissamme on nykyään ikkunat.

Capitao kertoo, että kuntokeskuksen työntekijät ovat lähes yksinomaan naisia, mutta yksi ryhmäliikunnanohjaaja ja yrityksen toimitusjohtaja ovat miehiä. Toimitusjohtaja pyrkii välttämään liikkumista kuntosalin tiloissa.

– Juuri eilen liikuin toimitusjohtajamme kanssa kuntokeskuksessa ja tunsin jännitteen.

Muutamia kertoja muslimiasiakkaat ovat pyytäneet henkilökuntaa ilmoittamaan, kun tiloihin tulee mies, että he voivat siirtyä hetkeksi pukuhuoneeseen.

– Vielä 2010-luvun alussa muslimiasiakkaat rukoilivat kuntosalin tiloissa ja söivät ramadanin aikaan pukukopeissa kaikenlaista. Myös hygieniaan liittyvät asiat, kuten hajusteiden runsas käyttö aiheuttivat kitkaa.

Rukoilu on ollut kielletty LadyFitnessin tiloissa  vuodesta 2010 lähtien, koska kuntokeskus haluaa olla uskontovapaa alue. Vuosiin kukaan ei ole tiloissa enää tiettävästi  rukoillutkaan. Kovia hajusteita käyttävät Capitaon mukaan nykyään lähinnä kantasuomalaiset naiset.

Capitao sanoo, että musliminaiset haluavat usein pudottaa liikunnan avulla painoa, kun taas kantaväestölle lihasmassan kasvattaminen on painonpudotusta tärkeämpää. Maahanmuuttajanaiset ovat rohkeampia kokeilemaan uutta kuin kantaväestö. He osallistuvat erilaisille ryhmäliikuntatunneille eivätkä pelkää epäonnistumisia. Kielitaito ei aina riitä ohjeiden ymmärtämiseen, mutta he eivät lannistu siitä, vaan tekevät reippaasti mukana.

– Liikunta on universaali kieli.

Vuonna 2009 perustettiin Monaliiku-kansalaisjärjestö, jonka päämäärä on edistää maahanmuuttajanaisten liikuntaharrastusta. Järjestöllä on kaikille naisille avoimia liikuntaryhmiä.

Monaliikun toiminnanjohtaja Claudia Nystrand kertoo, että valtaosa järjestön asiakkaista on maahanmuuttajia . Monaliiku ei kerää tietoa jäsentensä alkuperästä, mutta Nystrandin mukaan toimintaan osallistuu runsaasti somalinaisia, afganistanilaisia ja kurdeja. Kursseilla käy Nystrandin arvion mukaan viikoittain ainakin 250 naista.

Monaliiku on luopunut osalla kursseistaan musiikin soittamisesta, koska musiikki voi olla este osallistumiselle. Tilat on tarkoitettu vain naiselle, eikä ikkunoista voi nähdä sisälle.

– Pyrimme toiminnassamme ratkaisuihin, jotka toimivat mahdollisimman monille, Nystrand sanoo.

Yksi Monaliikun suosituimmista ryhmistä on Elämäni kunnossa -hanke. Ryhmässä keskustellaan terveydestä ja kuntoillaan yhdessä. Tunnin jälkeen osallistujille tarjotaan terveellinen välipala. Ryhmä voitti vuonna 2018 Euroopan unionin Be Inclusive Sport –palkinnon hyvästä työstä maahanmuuttajien integroimiseksi.

Monaliiku-järjestön Elämäni kunnossa -hankkeen ohjaaja Essi Honkonen kertoo, että järjestö tarjoaa liikunnan ajaksi myös lastenhoitoa.

– Moni on kiitellyt ryhmää, jota ilman he eivät voisi liikkua missään muualla, Honkonen sanoo.

Kun Naljaa Al-Rubajawi asui Irakissa, hän ei huolehtinut terveydestään. Se ei tuntunut tärkeältä, sillä hän ei uskonut elävänsä vanhaksi.

– Saatoin esimerkiksi syödä yöllä ison lautasellisen ranskalaisia. Suomessa en enää sellaista harrasta.

Al-Rubajawi on 27-vuotias ja kotoisin Bagdadista. Suomessa hän on asunut kaksi vuotta. Hän on naimisissa irakilaisen miehen kanssa, ja pariskunnalla on 5-vuotias poika sekä 2-vuotias tytär.

Kuntosalitreenin jälkeen Al-Rubajawi rientää suoraan kotiin. Hän ei vaihda vaatteita naisten pukuhuoneessa eikä peseydy kuntosalin suihkussa.

Al-Rubajawia nauratti, kun hän näki ensimmäisen kerran naisia alasti pukuhuoneessa. Muslimikulttuurissa nainen ei riisuudu muiden edessä, ei edes omien naispuolisten perheenjäsenten.

Al-Rubajawi olisi halunnut aloittaa saliharrastuksen jo Irakissa, mutta hänen miehensä perhe ei hyväksynyt sitä.

– Ilmapiiri Irakissa on sellainen.

Nykyisin Al-Rubajawi treenaa salilla aktiivisesti ja kiitos siitä kuuluu Suomelle.

– Täällä suhtaudutaan myönteisesti liikuntaan, mikä on motivoinut minuakin.

Saliharrastus on osa isompaa elämäntapamuutosta, jonka Al-Rubajawi aloitti Suomessa. Hän on vähentänyt rasvaisen ruoan syömistä ja vaihtanut valkoisen riisin tummaan täysjyväriisiin.

Al-Rubajawi valitsi treenipaikakseen Myyrmannin Fitness24Seven-kuntosalin, koska siellä on naisille oma treenihuone. Siellä Al-Rubajawi voi treenata ilman huivia.

Puolisolla on ollut iso rooli siinä, että kuntosaliharrastus on ollut Al-Rubajawille ylipäätään mahdollista.

– Meidän kulttuurissamme moni mies ei halua ottaa osaa lasten hoitoon, ja siksi äidin on vaikea päästä harrastamaan liikuntaa.

Esimerkiksi hänen ystävänsä haluaisi aloittaa treenaamisen, mutta ystävän mies työskentelee aamusta iltaan parturina ja lastenhoito on vaimon vastuulla.

Al-Rubajawin mukaan Suomessa asuvat nuoret irakilaismiehet asennoituvat positiivisesti vaimon liikuntaharrastamiseen: he haluavat vaimojensa pysyvän ”hyvävartaloisina”. Al-Rubajawi korostaa kuitenkin liikkuvansa oman itsensä vuoksi, ei miehensä painostuksesta.

Irakissa asiat ovat  toisin.

Esimerkiksi hänen pikkusiskonsa kävi salilla Irakissa. Sitten sali muutti paikkaan, jonka vieressä sijaitsi miesten parturi.

– Aviomies oli huolissaan siitä, että miespuoliset asiakkaat voisivat huudella ikäviä asioita siskolleni, kun hän kävelee parturin ohi kuntosalille.

Niinpä pikkusisko lopetti saliharjoittelun.

Tällä hetkellä Al-Rubajawi treenaa salilla ilman ohjausta. Hän on oppinut lähinnä ottamalla mallia muilta salilla treenaavilta naisilta.

– Haaveenani on palkata oma personal trainer sitten, kun minulla on enemmän rahaa.

Al-Rubajawi iloitsee siitä, että myös hänen lapsensa haluavat liikkua. Hän etsii parhaillaan sopivaa nyrkkeilyryhmää pojalleen.

– Tunnen oloni nyt enemmän suomalaiseksi, koska teen samoja asioita kuin suomalaiset tekevät.