Hortoiluyrittäjä, ja -kirjailija Raija Kivimetsä kertoo kurssien suosion kasvaneen moninkertaisesti. Hänen mukaansa kasvutrendi alkoi superruuan suosion myötä.

– Ryhmiä on erityisesti enemmän, eduskuntaa myöten tullaan hortoilemaan.

Hortoiluun on muutama pelisääntö. Tärkeintä on kasvien ja itsensä tunteminen. Henkilökohtaiset syyt, kuten allergiat tai sairaudet voivat rajoittaa sitä, mitä kasveja voi syödä.

– Suomen luonto on täynnä ihania hyötykasveja, mutta on siellä myrkyllisiäkin

Kivimrtsä noudattaa omaa 20—80-sääntöään, jonka mukaan hyvästäkin paikasta voi kerätä korkeintaan 20 prosenttia kasveista. Luonnolle pitää antaa mahdollisuus uudistua. Monet hortoilussa kerätyt kasvit kasvavat nopeasti takaisin.

Puista kerääminen ilman metsähallituksen myöntämää lupaa on kiellettyä. Puista kerätään esimerkiksi kuusenkerkkää. Myöskään luonnonsuojelualueilta ei saa kerätä mitään.

Kasveista on moneksi

Helsingin Vuosaaressa asuva Tuula Syrjälä on hortoillut neljä vuotta. Maalta kotoisin olevan Syrjälän lapsuudenkodissa ei kerätty kuin mustikkaa. Maata viljeltiin, mutta villikasvit jätettiin omilleen. Innostus iski vanhemmalla iällä, ja nykyään hän osaa hyödyntää kasveja laajasti.

Villikasveista Syrjälä kokkaa, kuivaa, pakastaa, uuttaa ja askartelee useita terveystuotteita. Lopputuloksena on esimerkiksi tuoretta hortahakkelusta, teetä, uutteita, hiusöljyä ja ruokiin lisättävää ravinteikasta viherjauhetta.

– Eri kasveilla on eri ominaisuuksia. Niiden opiskelu tuntuu loputtomalta urakalta.

Maaseudun ja kaupunkien hyötykasvien kirjo ei eroa toisistaan, mutta kaupungeissa on hyvä mennä vähintään ”talutushihnan matkan päähän”, pois autojen saasteista ja koirien jätöksistä. Kasveja kannattaa etsiä kaikenkokoisilta metsäalueilta ja niityiltä.

Tunnin kierroksella Syrjälä löytää helposti kymmenen eri syötävää kasvia, kuten ketunleipää, maitohorsmaa, vuohenputkea, ja siankärsämöä. Maitohorsma on Syrjälän yksi suosikkiskasveista.

– Aivan ihana kasvi, keväisin maasta kasvat versot ovat köyhän miehen parsaa

Villikasveja ei tarvitse erityisemmin käsitellä. Peseminen on tarpeen vain, jos kasvit vaikuttavat likaisilta. Saalis kannattaa syödä tai käsitellä mahdollisimman nopeasti, niin maut ja ravinteet säilyvät parhaiten.

Hortoilun perussetti: Sakset, paperipusseja, kori ja kumihanskat nokkosia vsrten.

Luontoharrastukset edelleen suosittuja

Suomalaiset keräilevät ja metsästävät yli viisi kertaa enemmän kuin eurooppalaiset keskimäärin. Tilastokeskuksen vuoden 2017 ajankäyttötutkimuksessa arvioitiin, että melkein puolet suomalaisista käy vähintään kerran vuodessa marjassa.

Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelän mukaan suomalaisten suhtautuminen villikasveihin on muutoksessa.  Metsään ei mennä niinkään tarpeesta, vaan terveellisen ruuan, harvinaisten ravinteiden ja luontokokemusten vuoksi.

Villikasvien suosio näkyy myös huipputason ruuanlaitossa. Moni maailmalla tunnetuista suomalaisista keittiöistä käyttää villikasveja. Mäkelän mukaan tämä trendi tuli ulkomailta, mutta sopii suomalaiseen keräily- ja ruuanlaittoperinteeseen hyvin.

Suomessa kerätään selvästi eniten yhä mustikkaa ja puolukkaa, ja se näkyy resepteissämme. Luonnonantimia pyritään kuitenkin nykyään hyödyntämään laajemmin. Perinteisten marjojen ja sienien rinnalle nousee uusia raaka-aineita luonnosta

– Nuoret löytävät uusia syitä mennä keräilemään. Uskon, että luonnosta keräily ja pysyy suomessa suosittuna.