Suo­ma­lai­sen kir­ja­kau­pan tie­to­kir­jo­jen tuo­te­pääl­lik­kö Kaisa Lau­ro­nen ker­too, että esi­mer­kik­si uniai­hei­set hy­vin­voin­ti­kir­jat myy­vät nyt. Ne liit­ty­vät sekä hen­ki­seen että fyy­si­seen hy­vin­voin­tiin.

― Hen­ki­sel­lä puo­lel­la taas esi­mer­kik­si kii­tol­li­suus sekä ar­mol­li­suus it­se­ään koh­taan ovat tee­mo­ja, jotka nouse­vat esil­le tällä het­kel­lä. Li­säk­si su­vait­se­vai­suus on nousus­sa, kun mie­ti­tään koko maa­il­man tilaa.

Lau­ro­nen ker­too, että ko­ti­mai­sia te­ki­jöi­tä on nous­sut voi­mak­kaam­min esil­le kan­sain­vä­lis­ten ni­mien rin­nal­le. Suo­ma­lais­ten kir­jai­li­joi­den teks­tei­hin on hel­pom­pi sa­mais­tua, sillä arki on sa­man­kal­tais­ta ver­rat­tu­na esi­mer­kik­si elä­mään Ame­ri­kas­sa.

Ota­van tie­to­kir­jal­li­suu­den kus­tan­nus­pääl­lik­kö Mari Mik­ko­la ker­too, että hy­vin­voin­ti­kir­jan te­ki­jän täy­tyy olla luo­tet­ta­va ja osata asian­sa. Hänen tu­li­si olla joko ai­heen­sa asian­tun­ti­ja tai oman ko­ke­muk­sen­sa poh­jal­ta ai­hee­seen­sa pe­reh­ty­nyt.

― Kir­joi­tus­tyy­li aset­taa omat vaa­ti­muk­sen­sa. Hy­vin­voin­ti­kir­jan teks­tin pitää olla yhtä aikaa kan­san­ta­juis­ta mutta hyvin mie­tit­tyä, tut­kit­tua ja seu­lot­tua tie­toa.

Mik­ko­la ker­too myös, että hy­vin­voin­ti­kir­jo­ja os­te­taan yleen­sä tar­pee­seen. Suo­sit­tu­jen kir­jo­jen ai­heet ovat ta­val­li­sia ih­mi­siä pu­hut­te­le­via sekä raik­kaas­ti ja kan­san­ta­jui­ses­ti kir­joi­tet­tu­ja.