Lapsilla huoli ilmastonmuutoksesta ilmenee enemmän arjen konkretian kautta, kertoo ympäristöpsykologian asiantuntija Minerva Peijari Tunne ry:stä. Esimerkiksi lumettomat talvet ja lisääntyvä sinilevä ovat asioita, joista lapsi voi itse huomata ympäristön muutoksen.

– Lapsi oppii tarkkailemalla ympäristöään, ja vanhemman reaktioilla on merkitystä. Jos aikuinen on vaikkapa kesän kuumuudesta hyvin tuskainen, niin lapsi voi ihmetellä, että mitä pahaa tässä kuumuudessa on.

Peijari painottaa aikuisen vastuuta lapsen ilmastoahdistuksen läpikäymisessä. Hän muistuttaa, ettei tunteita voi vaan pyyhkiä pois.

– Täytyy muistaa, ettei ilmastonmuutos ole mikään hoidettavissa oleva sairaus. Siksi onkin tärkeää kuunnella lasta, ja antaa esimerkkejä tunteiden käsittelyyn.

Lapselle voi aiheuttaa hämmennystä, kun esimerkiksi kotona ja koulussa ilmastonmuutoksesta ollaan eri mieltä. Avoin keskustelu aiheesta antaa omaa tilaa pohtia asioita.

– Lapselle on hyvä opettaa, että asioihin on eri näkemyksiä, eikä eriävä mielipide ole automaattisesti väärä. Tämä vähentää ristiriitaa kodin ja koulun välillä.

Myös yhteiset harrastukset lapsen kanssa voivat helpottaa ilmastoahdistusta.

– Esimerkiksi luontoleirit ovat hyvä keino saada lapsi kokemaan tekevänsä jotain konkreettista ilmaston eteen. Lapselle voi myös olla voimaannuttava kokemus osallistua esimerkiksi mielenilmaukseen. Tällöin tulee kokemus siitä, että tehdään porukalla hyvää.

Ilmastonmuutosta käsitellään myös koulussa

Perusopetuksen arvoperusta rakentuu kestävän kehityksen ja erityisesti ilmastonmuutoksen vakavuuden ymmärtämiselle, kertoo opetushallituksen opetusneuvos Anne Liimatainen.

Ilmastonmuutoksen käsittely korostuu maantiedossa sekä ympäristöopissa. Aihetta käsitellään kuitenkin tavoitteellisesti myös muissa aineissa.

Liimatainen kertoo, että peruskoulun ensimmäisillä luokilla painotetaan kierrättämistä ja omaa toimintaa ympäristön eteen. Kolmannesta luokasta eteenpäin ilmastonmuutos on nostettu keskeiseksi teemaksi omana aiheenaan.