Ilmastonmuutos tuhoaa kulttuuriperintöämme – Suomella ei suunnitelmia asian korjaamiseksi

Ilmastonmuutos ja sen seurannaisilmiöt vaikuttavat kulttuuriympäristöön ja kertynyt korjausvelka vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Turun linna on seissyt paikallaan merituulten riepoteltavana yli 700 vuotta. Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikön Selja Flinkin mukaan linnassa on havaittu läpikastuvia rakenteita kohdissa, joissa ei aikaisemmin ollut huomattu vastaavaa.

Ilmansuunta vaikuttaa merkittävästi linnassa havaittuihin vaurioihin. Syysmyrskyillä vaakasade kurittaa linnan länsi- ja eteläseiniä ja kiihdyttää rapautumista. Sitä aiheuttavat myös selkeiden vuodenaikojen häviäminen ja jatkuva sulamis-jäätymiskierre.

Senaatti-kiinteistöjen kiinteistöpäällikkö Petri Nurmio sanoo, ettei korjaustarvetta ole ollut juurikaan linnan pohjois- ja itäseinillä, mutta etelä- ja länsipuolella rasitus on kova. Jopa kiviä on tippunut seinistä, kun rappaukset ja laastit ovat rapautuneet.

– Linna on sijoitettu mahdollisimman huonoon paikkaan. Kun Turussa tuulee mereltä ja siihen yhdistetään syyssateet, niin vaakasade iskee kovaa.

Rakennuksilla on tukalat oltavat. Viistosade muodostuu rankkasateen ja kovan tuulen yhdistelmästä. Lämpötilojen nousu mahdollistaa tuholaisille otolliset olosuhteet ja ne pääsevät nakertamaan vanhoja puurakenteita. Roudan puute heikentää perustuksia.

Tutkimustieto hajanaista ja resurssit vähissä

Sekä kansainvälisesti että Suomessa on havaittu, ettei ilmastonmuutoksen vaikutuksista kulttuuriperinnön säilymiselle ole tarpeeksi tutkimusta.

Ramboll Oy:llä rakennetun kulttuuriympäristön asiantuntijana työskentelevä Niina Uusi-Seppä teki ympäristöministeriölle selvityksen tutkimustilanteesta vuonna 2017. Hänen mukaansa ainoa tapa suojella rakennuksia ilmastonmuutokselta on turvata riittävät resurssit niiden ylläpitoon.

– Tilanne on vaikea, sillä jo nyt monissa kulttuurihistoriallisesti merkittävissä rakennuksissa on korjausvelkaa esimerkiksi pitkään kiristyneen julkisen talouden vuoksi.

Suomessa on seitsemän Unescon maailmanperintökohdetta: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas Kouvolassa, Sammallahdenmäen hautaröykkiöalue Raumalla, Struven astemittausketju ja Merenkurkun saaristo.

Museoviraston ylläpitämässä luettelossa valtakunnallisesti merkittäviä, rakennettuja kulttuuriympäristöjä on yhteensä 1471 kohdetta.

Uusi-Sepän mukaan Unescon maailmaperintökohteilta vaadittava hoito- ja käyttösuunnitelma olisi hyvä tehdä myös muille valtakunnallisesti merkittäville kulttuuriympäristöille. Erityisesti ilmastonmuutoksen tuomia uhkia tulisi kartoittaa.

Talven rauha jää puuttumaan

Suomenlinnassa vierailee vuosittain noin miljoona kävijää. Maisema-asiantuntijana Suomenlinnan hoitokunnassa työskentelevän Iina Johanssonin mukaan vuodenaikojen puute ja loputtoman pitkä syksy näkyvät maisemassa.

Lumipeitekauden lyhentyessä kasvillisuuden talvehtiminen häiriintyy. Kävijävirtaa on pyritty tasaamaan kesän piikeistä ympärivuotiseen vierailuun. Lumettomana talvikautena se voi aiheuttaa ongelmia.

– Kun kasvillisuusalueilla kuljetaan, muodostuu polkuja. Tämä yhdistettynä lisääntyneisiin sään ääri-ilmiöihin kiihdyttää eroosiota, jolloin kasvillisuutta voi tietyiltä alueilta hävitä.

Johansson sanoo, että Suomenlinnassa toteutetaan maiseman hoito- ja kunnostustöitä ”oli ilmastonmuutosta tai ei”. Varautuminen ilmastonmuutokseen näkyy hänen mukaansa tarkempana seurantana ja reagointina muutoksiin.

– Voidaan ennen kaikkea tarkkailla ja pitää silmällä. Kun havaitaan korjaamisen tarvetta, siihen puututaan.

Museoviraston kehittämisjohtajan Ulla Salmelan mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset kulttuuriympäristöihin ovat tällä hetkellä tapetilla Euroopan unionin kulttuuriperintöyhteistyössä. Jäsenmaiden asiantuntijoiden työryhmä työstää parhaillaan suosituksia sekä EU:n että kansalliselle tasolle.